
Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Itselleni tämän blogini aloitusvuosi 2005 oli huikea oppimiskokemus sen suhteen, mitä uusia tarinankerronnan työkaluja ja julkaisuvälineitä on tarjolla. Päättyvän vuoden 2006 aikana henkilökohtaisen julkaisemisen ja verkkoläsnäolon eri näkökulmat ovat olleet vahvasti esillä mediassa.
Suurimpia hämmennyksen aiheita digitaalisen median murroksessa on teknologian mahdollistama yksityisen muuttuminen julkiseksi.
Julkaisessa keskustelussa ei ole osattu määritellä, missä menee "digitaalisen olemisen" ja varsinaisen laajalle yleisölle tarkoitetun verkkojulkaisun raja. Kaikki nettiläsnäolohan tavallaan on nettijulkaisua, koska uusi internet mahdollistaa monia hauskoja toisiinsakytkeytymismekanismeja, joita ilman verkossa olisi paljon yksinäisempää ja tylsempää. Web 2.0 - termiä on makusteltu blogeissa ja valotettu myös mediassa.
Heinäkuussa julkaistun laajan amerikkalaistutkimuksen mukaan miljoonat ihmiset kirjoittavat verkkoon tekstiä, joka toki on teknisesti ottaen julkista, mutta yksityiseksi - vain muutaman kaverin luettavaksi - tarkoitettu. Jotkut bloggaus- ja yhteisöpalvelut tarjoavat mahdollisuutta suojata tällaiset sisällöt salasanan taakse, mutta useimmat taitavat luottaa siihen, että julkisuuden valokeila ei osu heihin. Se, että oleminen on niin julkista kuin se on, on saanut monet aikuiset huolestumaan nuorison yksityisyyden suojan katoamisesta (ks. NYT: Rohkea verkkoprofiili voi maksaa työpaikan ja Itsensä esille tuomisen kulttuuri ottaa päähän Washington Postin toimittajaa).
Yhteisöllisyys populaarikulttuurin tuotteiden ympärillä oli jo osoittanut voimansa Last FM:n ja Flickrin voimin ja senkun voimistui YouTube-villityksestä vuoden 2006 aikana. Vanhat liiketoimintamallit ovat natisseet liitoksissaan broadcast-, elokuva- ja musiikkiteollisuudessa, mutta mitään proaktiivisia askelia näiden aseman parantamiseen en ole nähnyt otetun - puolustuskannalla ollaan ja lujasti.
Valtamedian ja kansalaismedian välimaastossa tässä median murroksessa mukana oleminen on ollut hurjan palkitsevaa ja siitä kuuluu kiitos tämän blogin lukijoille ja varsinkin kaikille kommentoijille.
Vilkkaimmat keskustelut Tuhat sanaa - blogissa käytiin elo-syyskuun vaihteessa aiheista Kuka uhkaa valtamediaa verkossa? ja Valtamediaa pitävät poissa blogosfääristä useat työkulttuuriset ja tekniset tekijät.
Vaikka tämän blogin pitoon on kulunut satoja tunteja vapaa-aikaa työpäivien päälle ja lomilla, en osaa sitä harmitella - digimedian maailma kun aidosti kiinnostaa myös huvin vuoksi.
Kommentit
Kirjoita uusi kommentti