
Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Oho vau. Katri kertoo elämänsuunnitteluaikajänteestään:
Itselläni on 2-, 5-, 10 ja 15 -vuoden suunnitelmat omalle uralleni, joista 2-vuotissuunnitelma on kaikkein yksityiskohtaisin ja 15-vuoden suunnitelma vain yhden lauseen mittainen. -- Aion tehdä kymmenen vuoden päästä erilaisia asioita kuin kahden vuoden päästä, mutta siitä huolimatta teen jo nyt asioita, joista on todennäköisesti kunnolla hyötyä vasta kymmenen vuoden päästä. Miksi? Koska kymmenen vuoden päästä voi olla myöhäistä tehdä ko. asioita -- ne on tehtävä nyt, jos haluan hyötyä niistä myöhemmin.
Noinhan meille kaikille käy - joistakin tänään tekemistämme asioista voi olla hyötyä vasta 10 vuoden päästä tai sitten ei. Mutta että sen ajattelisi nyt jo etukäteen ja suunnitelmallisesti. Pitäisikö istua pohtimaan, osaako arvuutella, mihin kategoriaan mikäkin ajankäyttötapa kuuluu?
Kommentit
Suunnitelmista Niin no,
Suunnitelmista
Niin no, tolla tarkoitan nimenomaan omaa uraani ja suhteessa omaan uraani pystyn kyllä tekemään konkreettisia suunnitelmia ja jollain lailla päättelemään mitkä tekemistäni asioista ovat sellaisia, että niistä saa parhaan hyödyn vasta kymmenen vuoden päästä.
Totta kai on aina mahdollista, että minä muutun niin, etten haluakaan enää toteuttaa suunnitelmaani, että maailma muuttuu niin, että suunnitelman toteuttaminen on mahdotonta, että kuolen ennen kuin pääsen sinne asti jne., mutta pointtina onkin pikemmin se, etten jätä nyt tekemättä joitain asioita ja tarttumatta joihinkin tilaisuuksiin, koska niistä on tällä hetkellä "liian vähän hyötyä".
No siis konkreettinen käytännön esimerkki on se, että juttelen alan bileissä kaikkien mahdollisten ihmisten kanssa siitä huolimatta edistävätkö he tämän hetken ykkösagendaani (= käsikirjoitusprojektit) vai en. Tai lähden johonkin Cannesiin hengaamaan, vaikkei siitä ole minulle mitään välitöntä hyötyä.
Yksityiselämäni, kirjailijanurani jne., suhteen en uskalla tehdä mitään suunnitelmia.
Mä olen viime aikoina
Mä olen viime aikoina miettinyt paljon juuri esimerkiksi valokuvien ottamista tai bloggaamista siitä vinkkelistä. Minulle valokuvaaminen on vähän samaa kuin jollekin toiselle marjojen poimiminen tai sienestys - kerää jotakin arvokkaaksi kokemaansa, josta on konkrettista hyötyä. Vaikka tuskin tulen avaamaan amatöörikuvatoimistoa, koen kartuttavani "omaisuutta". Tai tämä blogin pitäminen sitten. Aikaa menee joskus tuhottomasti, mutta toisaalta oma blogi on kuin ympärivuotiset koktailkutsut - koskaan ei tiedä, kenet tapaa ja kenen kanssa syntyy mielenkiintoista jutun juurta. Ja juuri kuten sinäkin sanoit, usein ihan vaan silkasta mielenkiinnosta elämän eri vivahteita kohtaan, ei mistään tulostavoitteita sisältävästä "pakko networkata" - näkökulmasta.
Kirjoita uusi kommentti