Tuhat sanaa

Kaveri kantelee. Näin päätyy suomalainen duunarin pomon puhutteluun ja pahimmassa tapauksessa kilometritehtaalle. Esimerkkejä alkaa jo olla: Riihimäellä vuorotteluvapaalla oleva virkamies avautui presidenttiehdokkaasta. Lopputulos on vielä avoin ja tapaus harkinnassa. Nainen avautui seinällään epäoikeudenmukaisuudesta työpaikalla. Työpaikka meni, kertoi Hesari.

Potkut! -linkkikokoelma tallentaa ajankuvaa. Mitä tapauksia suomalaisesta työelämän ja sosiaalisen median yhteensovittamisesta itsellesi onjäänyt mieleen? Vinkkaa, otan talteen.

Potkut! Kokoelma linkkejä työsuhteen vaarantaneista julkisuustilanteista mediassa ja somessa. delicious.com/stacks/view/FE… Mitä puuttuu?

— Tuija Aalto (@tuija) January 29, 2012

Linkki: Netissä työajalla - selviytymisopas työn ja netin yhteensovittamisesta

Aktiivinen avoimuus vaatii uudenlaista osaamista ja resursseja. Missä suhteessa nettiajan avoimuus tuo uusia mahdollisuuksia, tässä joitakin ajattelun lähtökohtia. Millaisia näkökulmia omia kokemuksiasi peilaten lisäisit listaan? (taulukkoa päivitetty 31.1. heijastamaan työversioon tehtyjä muutoksia)

	Passiivinen	Aktiivinen
Tapa olla tavoitettavissa ja läsnä	Palautelomake/yhteystiedot verkkosivulla Organisaatiopainotteiden esiintyminen joukkoviestimissä Läsnäolo asiantuntijajulkisuudessa, kuten seminaarit, työryhmät ja komiteat	Läsnäolo internetissä, ml. sosiaalinen media, sekä ‘kansalaistapahtumissa’ Ruohonjuuritason omaehtoisten aktiviteettien tukeminen (vrt. esm Mahdollista.fi) Jatkuva vuorovaikutus ei-formaalien verkostojen kanssa
Valmistelu	Keskeneräisistä asioista puhutaan vain jos joku kysyy ja kerrotaan vain mitä on lain mukaan pakko kertoa. Vain valmis asiakirja tai vastaava näytetään (pyydettäessä), ei luonnoksia.	Asioista kerrotaan joka vaiheessa, heti kun valmisteluun on ryhdytty. Aloitteita valmisteltavista aiheista haetaan aktiivisesti sidosryhmiltä
Tiedonvälitys	Keskitetty viestintä ja vain pakolliset kuulutukset tai vastaavat	Tiedotetaan välivaiheista, näytetään luonnoksia. Projektiblogi tai vastaava. Kaikkia rohkaistaan kertomaan työstään ja tekemisestään omin sanoin. Kuvataan prosessi etukäteen ja kerrotaan, milloin kysytään sidosryhmiltä. Raportit netissä, tiedotus raporttien ilmestymisestä uutiskirjeessä. Kuunnellaan yleisöä, vastataan kysymyksiin, tiedonvälitys vuorovaikutteista.
Vaikuttaminen	Oma-aloitteiset sidosryhmät kuullaan	Asiakkaita ja muita sidosryhmiä lähestytään heille sopivin tavoin ja osallistetaan.
Verkostojen luominen	Tiedonkulku on pääosin organisaation/hankkeen ja sen sidosryhmien keskinäistä eikä helposti näy muille	Organisaatio/hanke luo verkostoja, joissa eri intressiryhmät kohtaavat toisensa fyysisesti ja verkossa.
Resursointi / miehitys	Avoimuuteen ei panosteta voimavaroja.	Aktiivinen avoimuus on tarkoituksenmukaisesti resursoitu. Mukana fasilitointitaitoisia henkilöitä, joiden päätehtävään kuuluu aktiivinen osallistaminen.

Dokumentti on lisensoitu CC-BY-lisenssillä. Sitä voi käyttää kaikkiin tarkoituksiin ja myös muokata, alkuperäisversion tekijän mainiten. Yhteiskehittelystä GoogleDocsissa kiitokset: Juho Lehtinen - @lehtumedia Tarja Ollas Juho Hartikainen - http://juhohartikainen.fi Pertti Sundqvist @ G+ Kari A Hintikka @nethunt

Avoimuutta on näin nettiaikana kahta lajia: vanhanaikaista, lain vaatimaa passiivista avoimuutta, jossa tietoa saa kun kysyy (jos saa - ks. Matti Wibergin juttu HS 19.12.2010 Salaajien valtakunta, PDF), ja uudenlaista, aktiivista avoimuutta, jossa tietoa tarjotaan oma-aloitteisesti jopa keskeneräisiin asioihin mielipiteitä kysellen.

Pyysin nettituttuja tänään Twitterin, Google+:n ja Facebookin kautta auttamaan sen pohtimisessa, missä kaikissa näkökohdissa aktiivinen avoimuus erottuu vanhanaikaisesta avoimuudesta, jota nykyään täytyy kutsua passiiviseksi. Tässä päivän työn tulos. Dokumentti on CC-BY-lisensoitu, joten ota kopio ja tee oma versiosi, tai tule muokkaamaan tästä parempi.