Tuhat sanaa

• Kuuntele/lataa http://media.libsyn.com/media/tuija/sulapinta36.mp3

• Ennusteemme vuodelle 2009: kevyet kannettavat, palvelut pilvessä, “virtuaalisen” ostamisen tavallistuminen yhteisöjen premium-palveluista blogiwidgeteihin
• Vuoden 2008 leimaavat asiat: talouden taantuma, verkkoläsnäolon tavallistuminen
• Kuka saa perustaa kokoontumispaikkoja verkossa? Vapaa kansalaisyhteiskunta vs. polarisoitunut äärikaupallinen skenaario
• Yleistyykö podcasting 2009?
• Sula Pinta tuotantokausi III jatkuu tammikuussa

Mainittuja vimpaimia

• Digitaalinen kynä (länsimaalaisversiota tekee PegaTech)
• Shogo, Digitaalinen langaton valokuvakehys
• Chumby, kuvaa ja ääntä esittävä mediavastaanotin
  
• Nabaztag, rss-syötteitä lukeva puhuva pupu

Hyvää Uutta Vuotta!

• Lataa MP3
  

Mikrobloggaaminen on lyhyiden viestien julkaisua internetissä. Kuten blogissakin, tuorein viestipäivitys ilmestyy sivun ylimmäiseksi ja omat viestit kertyvät julkaisujärjestyksessä talteen. Näin muodostuu jonkinlainen “ohut jälki” siitä, mitä olet tehnyt.

Skypen, Facebookin ja vastaavien olotilaviestit eroavat mikrobloggauksesta juuri siinä, että merkintöjen historiaa ei näytetä, merkitystä on vain nykyhetkellä. Olennaisena erona bloggaamiseen on viestinnän nopeus: mikroblogiviestit mahdollistavat lähes reaaliaikaisen ajatustenvaihdon siinä missä blogikirjoittamisesta on tullut hitaampaa viestintää.

Wired: Twitter, Flickr, Facebook Make Blogs Look So 2004

Keskustelussa mainittuja mikrobloggauspalveluja ja sen tapaisia: Twitter, Jaiku, Delicious, Pownce, Soup.io, Identi.ca, Nokian viNe (vrt. Hessun Kahvila 111), Zipiko (Helene Auramon haastattelu)

Ohjelman ajassa 43 minuuttia mietimme, millainen olisi mikroblogauksen mallisuoritus käyttäen Twitteriä. Montako päivitystä päivässä, mistä aiheesta?

Jos et muuta hyötyä näe mikrobloggaamisessa, niin mieti tätä: kun otat tavaksesi päivittäin miettiä ja julkaista lyhyitä parin lauseen urahduksia, joita voi päästellä näppäimistöstään melkein seurassa kuin seurassa, et koskaan enää jää sanattomaksi hississä!

Lataa jakso tästä.

Tuoreet identiteetinhallintatyökalut Facebook Connect ja Google Friend Connect puhututtavat. Jakso on melkoista vapaapudotusta ja assosiaatiota, kovin vahvoihin loppupäätelmiin ei päästä mutta ehkä onnistumme herättämään keskustelua… ensi kerralla yritämme ottaa strukturoidumman ja suunnitelmallisemman linjan

Aluksi OpenID- identiteetistä. OpenID on periaatteessa vain standardi siitä, miten verkkosivuille rekisteröidytään ulkoisella identiteetilla, ja melkein kuka hyvänsä voi ryhtyä “OpenID-tarjoajaksi”. Facebook Connect sekä Google Friends Connect (joka on itse asiassa vain eräs OpenSocial-rajapintaa käyttävä työkalu) ovat nyt perustamassa omaa vastaavaa identiteettijärjestelmää.

- olisiko turvallisempaa, että käyttäjätietoja säilytettäisiin jossain muualla kuin kaikenkarvaisten pikkuyritysten palvelimilla?

- mitä hyötyä yrityksille olisi antaa asiakkaitensa identiteetit talteen ulkopuoliselle taholle?

- Facebook Connect mahdollistaisi sen, että käyttäjien kommentit esimerkiksi muiden verkkosivuilla näkyisivät facebook-tuttaville. Ongelmia ja hyötyjä on lukuisia…Tuija on testannut FB Connectia CitySearch-palvelussa.

- Vaikka identiteetit voi niputtaa kaikki yhteen, kaikkiin palveluihin ei kannata käyttää samaa identiteettiä

- Turvallisuus: onko turvallisempaa luottaa henkilötietojensa kanssa pieneen palveluntarjoajaan vai suureen Googleen?

- Orwellilaisia kauhukuvia: Google tietää nyt että se olet SINÄ joka etsit netistä pokerisaitteja eikä vaan joku anonyymi henkilö joka sattuu käyttämään samaa tietokonetta.
- Miten identiteetin kiinnittäminen sosiaalisiin verkkoihin ja pysyviin osoitteisiin vaikuttaisi esimerkiksi verkkokirjoitteluun? Vertaisverkoston paine voi vaikuttaa yllättävästi.

- Identiteettihuijaukset - laillista, laitonta? Esiin nostetaan Megan Meier:in tapaus ja Jyrki J J Kasvin esitelmä eduskunnassa missä peräänkuulutetaan identiteettivarkauden laittomaksi saattamista. Miten nämä huijaukset eroavat siitä että alaikäinen yrittää baariin väärillä papereilla?

Loppukommentit: Netti-identiteettiä ei pidä vähätellä “sosiaaliturvatunnus-identiteetin” rinnalla; siitä on tulossa yhä tärkeämpi osa arkielämää. Lex Nokian kaltaiset suunnitelmat siis rikkovat rankasti ihmisen yksityisyydensuojaa, lähes samalla tavoin kuin jos työnantajalla olisi oikeus aika-ajoin käydä tarkistamassa työntekijän talon edessä olevan postilaatikon sisällön. Eli: kaksinaamaisuus kunniaan - jokaisella pitäisi olla vähintään kaksi erillistä netti-identiteettiä - toinen työtä ja toinen vapaa-aikaa varten.

realXtend on virtuaalimaailmojen luomiseen tarkoitettu avoimen lähdekoodin työkalu, joka pohjautuu Second Lifeen. Se on teknologia-alusta, jonka taustalla on tavoite 3D-internetin kehittymisestä kokoelmaksi virtuaalimaailmoja, joiden välillä avatarit voivat liikkua. Vastaavia avoimia alustoja tarjoavat Solipsis ja OpenSim, jonka kanssa realXtend on jo sopinut yhteistyöstä.

Haastattelussa pelitutkija, tohtori, toimitusjohtaja Tony Manninen LudoCraft Oy:stä.

• Lataa jakso mp3 22MB 50 min

Mainittua

• Admino Technologies
• Johan Huizinga ja leikkivä ihminen, Homo Ludens
• Tony Manninen:Ideasta eteenpäin - Pelisuunnittelijan käsikirja; Ville Vuorela: Pelintekijän käsikirja
• YouTube - IBM’s Sametime Goes 3-D
• Virtuaalimaailmaan on tekeillä avoin koodi
• Soft. 1/08 (pdf)

 Lataa jakso tästä (mp3, n. 1h)

 Yoe on murtanut jalkansa ja on toipilaana neljättä viikkoa. Fyysinen inaktiivisuus tuntuu vaikuttavan kielelliseenkin ulosantiin… pahoittelee ajoittaista tokkuraisuutta ja suomenkielen kömpelyyttä

Aiheita:

- Eduskunnan Tietoyhteiskunta-akatemia, kaksipäiväinen seminaari jossa eri tietoteknillisten alojen edustajat kävivät kertomassa päättäjille missä mennään. Esitelmiä seurattiin livenä verkossa ja jaikuketjuissa (esimerkiksi tässä ja tässä) kommentoitiin tiiviisti. 

- Globaali talouskriisi näkyy yritysten kiinnostuksen vähenemisenä uusiin investointeihin myös virtuaalimaailmoissa. Ja kun ei ole enää joka viikko uutisia uusista korkean profiilin SecondLife-kampanjoista, sulki Reuterskin oman SL-toimistonsa. Adam Reuters-avatarnimellä liikkunut toimittaja kertoi että kyllästyi seuraamaan ihmisten tavallista virtuaalielämää.  

- pohditaan uutisarvoja ja Big Brotheria. (Viikolla 47 Big Brother talk show keräsi 560000 katsojaa; Idols, 1007000; maanantain iltauutiset, 792000).  Hesarissakin huomiota herätti uutinen otsikolla “Avioero 2.0” - mutta miten tämä eroaa siitä, että deittipalstalla tavannut aviopari eroaa sen seurauksena että toinen puolisoista löytää uutta seuraa samalta deittipalstalta?

- Google lopettaavain muutaman kuukauden testin jälkeen WWW-selaimessa käytettävän kolmiulotteisen hengailujärjestelmä Lively:n vuoden lopussa. Virtuaaliblogosfääri sanoo “mitäs me sanottiin”; Google kertoo oppineensa kokeilusta paljon ja uutta tietoa tullaan käyttämään tulevissa tuotteissa. 

- Siinä missä hakujätti ei osu oikeaan, suomalaisprojektit Muxlim (muslimien verkkoyhteisö) ja Xiha (kulttuuri - ja kielirajoja siltaava yhteisösivusto) ovat hyvässä kasvussa. Aiheita käsitellään myös täällä ja täällä. Keskustelu lähtee luonnollisesti pohtimaan kulttuurieroja kommunikaatiossa lännen, idän ja kaukoidän välillä… ja miksi Nokia vetäytyy Japanin kännykkämarkkinoilta.

Kännykkätarjonnasta virtuaalimaailmatarjontaan: KZero tarjoaa visuaalisessa muodossa yleiskuvan olemassaolevista virtuaalimaailmoista. 10-13 -vuotiaille suunnatut maailmat ovat edelleen vahvoilla; uutena tulokkaana alle 8-vuotiaiden leikkimaailmat.

Käyttöliittymistä:

- Tuija on testannut iTeddy - nallemediasoitinta. Mainonta kehui että nalle opettaa lapsia digimedialaitteiden käyttöön, mutta Tuijan mielestä käyttöliittymä toimii “vääränlaisella” logiikalla. Pitäisikö olla jonkinlainen standardi käyttöliittymistä tai siitä, mikä on tiedostorakenteessa “eteen” ja mikä “alaspäin”?

- Sonyn pelaajille suunnattu PS3-konsolille tarkoitettu virtuaalimaailma “Home” lähestyy (joojoo, ihan oikeasti) avointa betatestivaihetta. Verkkopelaaminen alkaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus konsolikentällä, joten pelaajien ajanviettopaikkana suosiota riittänee. (Tarkistimme: PlayStation 2:lla pääsee nettiin nykyään. Kuvassa Yoe ensi kertaa konsolikotinsa parvekkeelta maisemia ihailemassa.)

- Syksyn kuuma peliuutuus Mirror’s Edge (EA; PS3, XBOC360 ja PC) on ollut uutisissa ultra-realistisuutensa vuoksi: ei mitään ikoneita tai statistiikkaa ruudulla, liikkeen dynamiikka ja valokuvantarkka 3D-ympäristö aiheuttaa pelaajille helposti matkapahoinvointia. 

- Yoen joululahjavinkki PS3-pelaajille (nuorille tai vanhoille sellaisille): Little Big Planet tarjoaa yksinpelaajallekin riittämiin hupia, mutta verkkopeli tuo uusia ulottuvuuksia ja haasteita kenttien suunnittelun ja yhteispelin muodossa. Ja vaikka onhan noita kenttien rakentelun mahdollisuuksia ollut FPS-peleissä maailman sivu, tässä pelissä työkalut rakenteluun ja kenttien julkaisemiseen ovat aivan nerokkaita. (Tässä youtube-video Mirror’s Edge - kentästä Little Big Planetin tyyliin - ei aiheuta pahoinvointia!)

- Käyttöliittymä tämäkin: MIT:n Joe Paradiso rakentaa Cross Reality -nimistä demoa, jossa saadaan yhdistettyä reaalimaailma ja virtuaalimaailma lähes saumattomasti yhteen. Ruotsin suurlähetystö Tokiossa esittelee myös vastaavaa projektia. 

- Virtuaalimaailmat lähenevät reaalimaailmaa myös toista kautta: Kiina asetti 20% verotuksen kaikelle virtuaalitulolle. Virtuaaliraha on siis yksiselitteisesti rahaa. Habbo puolestaan kokeilee Briteissä kahden valuutan taloutta - Yoe vetelee omituisia vertauksia 80-luvun itä-Euroopan maihin, joissa kotimainen ja ulkomainen valuutta kulkivat omia polkujaan ja toivat erilaista arvostusta. 

- Sun Äitis kävi testaamassa, kuinka onnistuu Second Life:ssa avatarin muuntaminen realistisen itsensä näköiseksi - kuten Sonyn Home:ssakin, on paljon helpompaa luoda täydellisen mallivartaloinen ja posliini-ihoinen avatar kuin oikeasti elämän muokkaama bittikeho. 

- Vaikka yritykset kiristävät kukkaroiden nyörejä, opetuslaitokset ovat yhä enemmän kiinnostuneita virtuaalimaailmojen tarjoamista etäopetusmahdollisuuksista. YK:n ilmastokokousta joulukuun alussa Poznan:issa pääsee seuraamaan Second Life:ssa vähän samaan tapaan kuin taannoista Balin kokousta, ja samoihin aikoihin tiedejulkaisija Nature pitää oman ilmastokonferenssinsa myös SL:n puolella.

Kirjastolaiset opiskelivat kevätkesällä verkon sosiaalisia työkaluja 23asiaa - verkkokurssilla. Mace Ojala kertoo, mitä kurssista jäi mieleen ja miltä kirjastojen tulevaisuus digitalisoituneessa maailmassa näyttää.

• Lataa/Kuuntele keskustelu kesto 48min

Ohjelmamerkinnät
Aluksi: Miten onnistui 23 asiaa - verkkokurssi
9′ Tiedon laadusta
12′ Tiedontuottamisen prosessin dokumentoinnin tarkkuudesta
18′ Nyt kun Web2.0 on kuollut, mikä web seuraavaksi tulee?
20′ Ubiikkikirjasto on jo - voit lainata kirjan ja viedä sen mihin haluat
24′ Tulevaisuuden musiikkikirjaston asiakas: saisinko yhden kertosäkeen, kiitos
25′ Kirjan kuolemista ja e-kirjojen valta-aikaa odotettiin jo 1995. Kirja-ala on kuitenkin sähköistynyt paljon musiikkia kankeammmin.
35′ Kirjastojen tulevaisuuden riskit - jos ei tekijänoikeuslakiin saada jonkinlaista pykälää, joka turvaa kirjastoille oikeuden levittää tekijänoikeudella suojattua aineistoa, kirjastoilla ei ole asiaa nettiin
40′ Kultakuume-jakso
Lopuksi: kirjastolaisten imagosta tietotyöläisinä, ja että macen hieno blogi tarvitsisi nimen

Videoyhteyksien ottaminen on tottuneelle tietokoneen käyttäjälle varsin helppoa: Skype, Windows Live Messenger (Windows-tietokoneille) ja iChat (Maceille) ovat tätä kirjoittaessa yleisiä nettipuheluohjelmistoja, joilla voi ottaa myös videoyhteyden. Tarvittava nettikamera on yleensä uusissa kannettavissa tietokoneissa sisäänrakennettuna ja vanhempien mallien käyttäjä voi hankkia erillisen webbikameran kohtuullisella kustannuksella.

Videopuheluita suosivat erityisesti ne, jotka matkustavat työkseen paljon ja haluavat silti tavata perhettään joka päivä. Ei ole myöskään hullumpi ajatus että lapsenlapset tapaisivat isovanhempiaan netissä vaikkapa samaan aikaan joka viikko. Kummikin ehtii hoitaa lapsen elämässä läsnäolevan aikuisen rooliaan paremmin, jos voi ajoittain käyttää siihen tietokonetta avuksi. Työn merkeissäkin yhä useampi osallistuu videokokouksiin.

Tässä jaksossa käymme läpi videoyhteyksien ottamisen niksejä. Jaa omasi kommenttilootassa.

• Lataa/Kuuntele keskustelu MP3 Mt kesto 23 minuuttia

• Kuvan asetteluun kannattaa kiinnittää huomiota, jotta toissijaiset seikat eivät pilaa juttuhetkeä. Ennakkokatselukuvasta näet, miten videopuhelun vastaanottaja näkee sinut.
• Sijoita kamera mahdollisimman lähelle monitoria joko ylä- tai alapuolelle. Kun itse katsot monitoria nähdäksesi keskustelukumppanin kasvot, tulee katseesi suunnasta luonteva.
• Valaistus on tärkein kuvan laatuun vaikuttava tekijä. Jos mahdollista, asetu niin, että ikkunasta osuu luonnonvalo kasvoillesi. Videoneuvottelun valaistuksen kannalta ihanteellinen paikka tietokoneelle onkin ikkunan edessä. Valon pitäisi laskeutua kasvoillesi edestä ja mieluummin ylhäältä kuin alhaalta.
• Jos käytät silmälaseja, varmista, että niihin ei tule häiritseviä heijastuksia tietokoneen monitorista. Muiden valolähteiden tulisi olla tietokoneen näyttöä kirkkaampia. Tämä on tärkeää, koska vastapuoli tuntee olonsa epämukavaksi, ellei saa katsekontaktia
• Yrityskäytössä videokonferenssilaitteet ovat kotikäyttöön saatavilla olevia parempilaatuisia: näyt isossa kuvassa videoscreenillä. Muista siisti ulkomuoto. Varo tiedostamattomia eleitä kuten nenän kaivaminen. Nyrkkisääntö: älä koskettele kasvojasi ollenkaan.
• Tavallisesti yksi henkilö toimii puheenjohtajana ja kun yksi puhuu, puheenjohtaja pitää muut osallistujat mykistettynä. Näillä on käytössään nappi, jolla pyydetään puheenvuoroa.

Onko sinulla kokemusta videoyhteyksen ottamisesta työroolissa ja vapaa-ajalla? Mikä oli vaikeaa? Mikä yllätti? Mitä opit?