Olin keväällä Tivin tietovarastointiseminaarissa. Otin puheeksi avoimen datan. Kävi ilmi, että yrityksissä ei läheskään aina ole selvillä, kuka jonkun tiedon omistaa. Avaa nyt siitä sitten.
Eilen kävin kiintoisan keskustelun tiedonjakamisen käytännöistä tutkijan kanssa. Kerron uskovani, että avoimeen tiedonjakamiseen ammatillisissa yhteisöissä kykenevät parhaiten sellaiset henkilöt, joilla on hyvä ammatillinen itsetunto ja jotka ovat kyenneet vapauttamaan itsensä organisaation kahleista.
Mistä ne kahleet sitten syntyvät? Historiasta, käytännöistä, tottumuksista, mukavuusalueella pysymisestä ja muutosvastarinnasta, ennakkoluuloista ja epäluottamuksesta.
Olisiko myös niin, että organisaation kahleet ovat tiukimmillaan silloin, kun ne joutuu kuvittelemaan. Ne, jotka lähtevät avoimesti kokeilemaan yhdessä ajattelemista ja yhteistä tiedonrakentelua ja jaettua asiantuntijuutta, huomaavat että "kahleet" itse asiassa ovatkin aika väljät - ja ne väljenevät, kun käy ilmi, että avoimuus kasvattaa organisaation kyvykkyyttä ja vaikuttavuutta eikä verota sitä.
Aktiivinen avoimuus on paitsi asenne, myös tekoja ja toimintaa.
Kommentoi