Tuhat sanaa

Poimintoja vuodesta 2006 niinkuin Tuhat sanaa - blogiini sen muistiin kirjasin. Tuhat sanaa - blogin Vuoden Kommentoija - tunnustus jaetaan Zachelle ansiokkaasta kokonaiskontribuutiosta asiantuntevana ja kriittisenä keskustelijana, mistä esimerkkinä hänen helmikuussa julkaisemansa kommentti: "-- Siinä tulee olemaan peliohjaimena liikkeentunnistava osoitinvärkki jolla voi sitten huitoa ja Nintendolla on ollut perinteisesti varsin hyvä vaisto uusien pelikonseptien teossa." Kiitos kaikille tämän blogin kommentoijille - ilman teitä tästä ei tulisi mitään.

Tammikuu

1.1. LibriVox -vapaaehtoishanke lukee äänikirjoja verkkoon (Innostuin kokeilemaan, miten tekijänoikeuden suojasta vapautuneiden teosten äänikirjaksi lukeminen tapahtuu)

22.1. Kirjastotäti 2.0 (Ajatuksia vertaissuosittelun soveltamisesta kirjastossa)

25.1. TiVo teki TV:stä podcatcherin (Blogin pitäjä siirtyi PVR-aikaan)

Helmikuu

5.2. Mistä markkinoille lisää ja edullisempia liikunnallisia pelejä? (Videopeleistä ajalta ennen Nintendon Wiitä. "Pidän peukkuja, että peli- ja lelurintamalla löytyisi lisää toimivia bisnesmalleja ja tuotteistuksia juuri noiden liikunnallisempien pelien suuntaan.")

13.2. Leluissa yhä enemmän elektroniikkaa (Leluista ajalla ennen Amazing Amandaa... linkki CNN:lle sittemmin mennyt rikki)

23.2. Wlania Espalle (Kalle Isokallio pani toimeksi kun kaupunki ei)

Maaliskuu

2.3. Tuhat sanaa 10 kuukautta (Helmikuussa 2006 Tuhat sanaassa vieraili 2448 uniikkia vierailijaa).

12.3. Videoegg-testi (Uusi videojulkaisutyökalu teki vaikutuksen helppokäyttöisyydellään)

28.3. Akuankkamittari punaisella (Kiirettä pitää, huokaa bloggaaja)

Huhtikuu

6.4. Yksi sadasta amerikkalaistaloudesta lataa podcasteja (Tutkimustietoa siitä, että podcasting vielä marginaalinen populaarikulttuurin ilmiö)

13.4. Nettiradio kuuluu joka viidennen nuoren aikuisen viikkoon (Tutkimus: nettiradion kuuntelussa merkittävä kasvu USA:ssa)

18.4. Mikä on mobiilin internetin oikea hinta? (Mobiililaajakaistan hinnoittelusta)

22.4. Onko se työtä, jos leikkivä ihminen tienaa? (Second Lifessa voi tienata oikeita taaloja)

28.4. World of Warcraft uusi golf - vai sauna? (Kundit verkostoituvat pelatessaan)

Toukokuu

5.5. Helsingin ilmanlaatu huononi vielä hieman (Makasiinit paloivat, kansa kuvasi)

13.5. BBC Radio 1 kutsuu yleisöään virtuaalipeliin konserttivieraaksi (Julkisen palvelun yleisradioyhtiö tavoittelee uusia asiakasryhmiä verkossa)

25.5. Käännetään ja kaulitaan (Lordi - fanit lynkkaustunnelmissa Seiska-lehden kimpussa)

Kesäkuu

7.6. Kosinta kuumensi blogosfäärin - mitä seuraavaksi? (Seurapiiripalstahenkinen merkille pano yhdestä ajan ilmiöstä)

10.6. Kioskipömpeleistä uusia jakelukanavia taltioille? (Peräänkuulutan sitä, että faileja pitäisi voida tankata mukaansa muuallakin kuin kotikoneelta)

14.6. Tulevaisuuden media-ammattilainen, saalistaja? (Mitä toimittajan pitää osata?)

26.6. Wapedia sammuttaa tiedonjanon tien päällä (Wikipedian mobiiliversio valloitti sydämeni ensi kokeilemalta)

Heinäkuu

4.7. Puhelin ei riitä, puiston penkillä tarvitaan läppäri? (Elisan mobiililaajakaistamainoksessa käyttäjä istuu puiston penkillä läppärin kanssa)

14.7. YouTube BBC:n Newsnightin uutispäällikön hampaissa (Yksi esimerkki siitä, millä mielellä broadcasterit seurasivat YouTuben tekijänoikeussäännöksistä piittaamatonta kasvua)

21.7. Interaktiivinen itsemurhaviesti ja muita syitä blogata (Bloggaamisen motivaatiosta Pew Internet and American Life Projectin tutkimustuloksista yhden kotimaisen esimerkkiblogin valossa. Kohti itsemurhaa oli liittynyt blogilistalle 13.7. ja päivittyi viimeisen kerran 20.7.)

23.7. Äänikirje Tokiosta: kylpylässä (Tapasin blogituttu-Yoen Tokiossa)

27.7. Osaako ihminen kesyttää tieto- ja viestintäteknologian palvelukseensa? (Infoähkystä ja Continuous partial attention - syndroomasta)

29.7. USA panemassa pään pensaaseen mediakasvatushaasteen edessä? (Deleting Online Predators Act - lakiesitys olisi käytännöllisesti katsoen tappanut online - yhteisöt. DOPA -lakiesityksestä ei loppuvuonna kuultu enempää ja republikaanihallinnon vaihtuessa demokraatteihin tuskin kuullaankaan).

Elokuu

2.8. Oletko pahassa paikassa? Pystytkö puhumaan? (Jyri Engeström lanseerasi Jaiku -mobiilipalvelun)

19.8. Kenelle lähetät videosi? (BBC news löytyy YouTuben rinnalla mobiilijulkaisutyökalu ShoZun kohdevalikosta)

28.8. Kuka uhkaa valtamediaa verkossa? (Valmistautuin puhumaan Savo-Kainuun journalistiyhdistyksen ja Kuopion kesäyliopiston Itä-Suomen journalismin päivillä)

Syyskuu

3.9. Valtamediaa pitävät poissa blogosfääristä useat työkulttuuriset ja tekniset tekijät (jatkoa edelliseen teemaan, sekä Tuhatsanaa-blogin vuoden vilkkain ketju 19 kommentilla)

4.9. Vain itse tekemällä pääsee jyvälle uudesta nettikulttuurista (Patistan toimittajia verkkoon)

10.9. Verkkokeskustelukurssi Second Life - maailmassa (Virtuaaliopetus ottaa uuden ympäristön omakseen)

13.9. Uteliaisuus ei ole hyve, aktivismissa? (Blogituttava viima joutuu pidätetyksi Smash Asem - hulinassa)

16.9. Miten käsittelet nettiläsnäolon aiheuttamia häpeän tunteita? (Nolottaako nettijulkisuus joskus ja mitä sille voi tehdä?)

21.9. Itsensä esille tuomisen kulttuuri ottaa päähän Washington Postin toimittajaa (Linkki lehtijuttuun)

25.9. Kanimediaa Ranskasta (Nabaztag tuli Suomeen)

Lokakuu

3.10. Muutoksen askelia (Havaintoja valtamedian uusmedia-askelista)

6.10. Lue ja kommentoi blogeja, toimittaja (Tampereen yliopistolla Toimittajakoulutus 80 vuotta - juhlaseminaarin tunnelmissa )

16.10. Uutistoimisto pelin keskelle (Reuters virtuaalitaloudessa ja -sta)

27.10. Leonhard: Musiikki 2.0 tuntuu ilmaiselta (Sveitsiläinen musiikkifuturologi vieraili keynote-puhujana Musiikki & Media - tapahtumassa Tampereella)

31.10. Luvattomien viraalivideoiden aika ohi? (Ensimmäisen kerran törmäsin poistettuun videoon youTubessa)

Marraskuu

11.11. Tavoitteellisen bloggaamisen motiiveja (Miksi tietotyöläinen bloggaa)

11.11. Seitsemän hyvää syytä olla perustamatta omaa blogia (Minäkin halusin kokeilla listaformaattia)

18.11. Pikkuveli valvoo yhä tarkemmin (Kontulan tapaus puhutti suomalaismediassa - pohdin kansalaismedian mahdollisia riskejä)

30.11. Onko tukka hyvin, löytääkö Google? (Googlenäkyvyytesi kertoo menestyksestäsi)

Joulukuu

4.12. Räväköityykö valtavirran median journalismi blogissa? (Salliiko tai vaatiiko blogimuoto myös sisällöltä uutta asennetta?)

6.12. Malja sananvapauden käyttäjille (Suomen tuotteliain podcastaaja YleX:n haastattelussa)

19.12. Poissa ruudulta, poissa mielestä? (Miten verkkotutut ovat jossain mielessä enemmän läsnä ja sitä kautta tavallaan jo enemmän tuttuja kuin omat "oikeat" tutut)

30.12. 2006 oli yksityisen ja julkisen rajanvedon vuosi (Yhteenveto Tuhatsanaa-blogin vuodesta 2006, jossa henkilökohtaisen ja julkisen rajan hämärtyminen nousee vuoden bloggaajaa itseään kiinnostavimmaksi teemaksi)

Itselleni tämän blogini aloitusvuosi 2005 oli huikea oppimiskokemus sen suhteen, mitä uusia tarinankerronnan työkaluja ja julkaisuvälineitä on tarjolla. Päättyvän vuoden 2006 aikana henkilökohtaisen julkaisemisen ja verkkoläsnäolon eri näkökulmat ovat olleet vahvasti esillä mediassa.

Suurimpia hämmennyksen aiheita digitaalisen median murroksessa on teknologian mahdollistama yksityisen muuttuminen julkiseksi.
Julkaisessa keskustelussa ei ole osattu määritellä, missä menee "digitaalisen olemisen" ja varsinaisen laajalle yleisölle tarkoitetun verkkojulkaisun raja. Kaikki nettiläsnäolohan tavallaan on nettijulkaisua, koska uusi internet mahdollistaa monia hauskoja toisiinsakytkeytymismekanismeja, joita ilman verkossa olisi paljon yksinäisempää ja tylsempää. Web 2.0 - termiä on makusteltu blogeissa ja valotettu myös mediassa.

Heinäkuussa julkaistun laajan amerikkalaistutkimuksen mukaan miljoonat ihmiset kirjoittavat verkkoon tekstiä, joka toki on teknisesti ottaen julkista, mutta yksityiseksi - vain muutaman kaverin luettavaksi - tarkoitettu. Jotkut bloggaus- ja yhteisöpalvelut tarjoavat mahdollisuutta suojata tällaiset sisällöt salasanan taakse, mutta useimmat taitavat luottaa siihen, että julkisuuden valokeila ei osu heihin. Se, että oleminen on niin julkista kuin se on, on saanut monet aikuiset huolestumaan nuorison yksityisyyden suojan katoamisesta (ks. NYT: Rohkea verkkoprofiili voi maksaa työpaikan ja Itsensä esille tuomisen kulttuuri ottaa päähän Washington Postin toimittajaa).

Yhteisöllisyys populaarikulttuurin tuotteiden ympärillä oli jo osoittanut voimansa Last FM:n ja Flickrin voimin ja senkun voimistui YouTube-villityksestä vuoden 2006 aikana. Vanhat liiketoimintamallit ovat natisseet liitoksissaan broadcast-, elokuva- ja musiikkiteollisuudessa, mutta mitään proaktiivisia askelia näiden aseman parantamiseen en ole nähnyt otetun - puolustuskannalla ollaan ja lujasti.

Valtamedian ja kansalaismedian välimaastossa tässä median murroksessa mukana oleminen on ollut hurjan palkitsevaa ja siitä kuuluu kiitos tämän blogin lukijoille ja varsinkin kaikille kommentoijille.

Vilkkaimmat keskustelut Tuhat sanaa - blogissa käytiin elo-syyskuun vaihteessa aiheista Kuka uhkaa valtamediaa verkossa? ja Valtamediaa pitävät poissa blogosfääristä useat työkulttuuriset ja tekniset tekijät.

Vaikka tämän blogin pitoon on kulunut satoja tunteja vapaa-aikaa työpäivien päälle ja lomilla, en osaa sitä harmitella - digimedian maailma kun aidosti kiinnostaa myös huvin vuoksi.

Olaus Magnuksen pohjolan kartta 1500-luvulta -palapeli, originally uploaded by tuija.

Kansallismuseon uusi interaktiivinen Vintti kannattaa käydä kurkkaamassa jonkun ala-asteikäisen seuralaisen kanssa. Kansallismuseokäynnin starttasi toimelias puolitoistatuntinen, jonka aikana seurueen nuoret neidit pääsivät kokeilemaan, kuinka ennen vanhaan soitettiin puhelimella vääntämällä sormella kiekkoa ja hakattiin kirjoituskoneen näppäimistöä niin, että kirjainvarret menivät solmuun. Google Earth - aikakauden lapset viihtyivät jopa vartin verran Olaus Magnuksen Pohjolan kartan parissa, kun saivat koota sen itse palasista.

Vintillä saa myös harjoitella tiiliseinän kokoamista ja hirsimökin rakentamista, maton kutomista ja pöydän kattamista eri aikakausien mukaisella kalustolla, sonnustautua siniseen työtakkiin ja eläytyä liukuhihnatyöläiseksi ja laskea paksusta kannosta vuosirenkaita.

"- Museot ovat muutoksessa", sanoi Kansallismuseon näyttelysihteeri Hanna Forssell radion kulttuuriuutisissa: "Kulttuurihistoriallisten museoiden perinteiset näyttelyt eivät enää tyydytä, ihmiset haluavat elämyksiä ja omakohtaisia kokemuksia.-- Esineiden katsominen lasin tai nyörin takaa ei enää riitä kaikille kävijöille."

Toista tuntia Vintillä touhuttuaan kummityttö siskoineen harppoi tyytyväisenä läpi museon perusnäyttelyt. Erityisesti kellarin vanhat rahat oravannahkasta markkaan kiinnostivat. Vieläköhän johonkin Vintin nurkkaan mahtuisi leikkimään kauppaa?

Ms. Dewey, originally uploaded by tuija.

Niille, jotka tappavat aikaa hiljaisissa toimistoissa välipäivinä, kannattaa suositella Ms. Dewey -hakukonetta. Säpäkän oloinen Flash video -hahmo kommentoi hakusanoja muutaman sekunnin esityksillä, jollaisia saitille on tiemmä kuvattu satoja. Palvelu on Microsoft Live Search - hakumoottoria promoava viraalimarkkinointikampanja.

Linkki vinkeään hakurobottiin kiersi blogeissa lokakuussa. Ms. Deweystä kertovan englanninkielisen wikipedia -artikkelin eri versioita vertaamalla saa hyvän havainnollistuksen siitä, miten wikiyhteisö kerryttää ja muokkaa tietoa. 15.11. wikipediajuttuun lisättiin lista kokeiltuja hakutermejä ja eri reaktioita niihin, mutta seuraavana päivänä ne oli poistettu. 16.11. ja 22.12. (tätä kirjoittaessa voimassaolevan) artikkeliversion välillä palvelun määritelmä muuttui hakukoneesta viraalimarkkinointikampanjaksi.

Ms. Deweyna nähdään TV:stä tuttu Janina Gavankar. Onko tämä kenties hiljainen signaali siitä, että asiallisetkin asiat voidaan jatkossa haluttaessa hoitaa pikkutuhman asiaviihteen keinoin? Kauanko menee, ennenkuin poliittinen mainonta ilmestyy nettikasinoihin ja pornosaiteille, paikkoihin, joissa muilla välineillä huonosti tavoitettavat 30-49-vuotiaat politiikkaan kyllästyneet miehet aikaansa viettävät, kysyivät Zephyr Teachout ja Ti Wu hiljan Washington Postissa (ks. Joko ensi vaaleissa virtuaaliset taistelukirveet heiluvat?). Microsoftin käyttämät asiantuntijat ainakin ovat oivaltaneet, millä kiireisen tietotyöläisen huomio kiinnitetään.

Konseptina hakukone/mainoskampanja on eittämättä puoleensavetävä. Kokeile vaikka jättää ruutu taustalle avoimeen selaimeen, kun teet jotain muuta.

joulusomistus, Kamppi, originally uploaded by tuija.

Ostin ensimmäisen digikamerani heinäkuussa 2003. Parissa vuodessa valokuvien näyttämiselle ystäville ja tuttaville tuli muitakin keinoja kuin istuttaa heidät läppäri sylissä sohvalle kuvia ihailemaan: tutustuin Flickr-nimiseen yhteisölliseen valokuva-albumipalveluun ja 2005 keväällä perustin tämän blogin.

Olen aina ollut ahkera kuvaamaan, mutta digikameran kanssa siitä tuli niin helppoa ja kivaa, että kamera kulkee mukana useimmiten. Vuoden 2006 kuvat vievät levyllä tilaa 7,87 gigaa. 2005 riitti 5,02; 2004 4,84 ja 2003 1,94 GB. Toistaiseksi minulle on riittänyt viiden megapikselin kamera, joten resoluution kasvu ei selitä bittimäärien kasvua.

Digikuvaamisen kokemusta olen pohtinut blogissa aiemminkin, ks. esim.

• Dokumentoimisesta... Linnanmäellä, ennen rankkasadetta
• Digitaalinen kodinhoito vie aikaa, mutta palkitsee
• Näe, koe, julkaise
• Turistina omassa kaupungissa

Yhteishyvä 1/2007, Westö, originally uploaded by tuija.

Kjell Westö kirjoittaa Yhteishyvä - lehden 1/2007 (digilehti) kolumnissaan, että kiltteys on viisautta. "Elämme yhteiskunnassa, jossa kilpailuvietti on lähes käsittämättömän vahva", kirjoittaa Finlandia -palkittu ja muistuttaa, että äly on muutakin kuin kyynisyyttä.

"Äärimmilleen viedyssä kilpailuyhteiskunnassa ihminen vaistoaa, että pärjätäkseen hänen täytyy olla toiselle ihmiselle susi. Syntyy ilmapiiri, jossa toisen heikkouksiin kiinni iskemistä pidetään suuren älykkyyden merkkinä." Westö kirjoittaa tajunneensa monen mutkan kautta, että on älykkäämpää keskittyä parantamaan omia vajavaisuuksiaan kuin nälviä toisia ihmisiä.

Kiltteyden asialla oli myös jouluaaton Hesarissa Annamari Sipilä julistaessaan, että "Kiltti ihminen ei ole heikko ja tyhmä, vaan vahva ja viisas. Kiltteydestä on jopa hyötyä" (Kannattaa olla kiltti).

Jutussa ruotsalainen lääkäri Stefan Einhorn tiivistää, että kiltteyden ydin on vilpitön halu ottaa toiset ihmiset huomioon. Tekojen ei tarvitse olla suuria ja ihmeellisiä. Tekoja kuitenkin tarvitaan: "Vain teot merkitsevät. Jos toisten auttaminen ei näy konkreettisena toimintana, ovat hyvät aikeet yhdentekeviä".

Sipilän jutussa Einhorn ohjeistaa edelleen, että oikea kiltteys ei ole typeryyttä tai sitä, että antaa toisen polkea itseään, vaan rohkeutta, vahvuutta ja riippumattomuutta muiden mielipiteistä.

Vaikka kiltti ihminen haluaa antaa ja auttaa toisia, uhrautumisesta ei ole kyse: "Vahva kiltti ihminen ei alistu hyväksikäytettäväksi. Jos joku yrittää hyötyä kiltteydestä, kuuluu tilanteelle panna piste. "Aina täytyy muistaa olla myös kiltti itselleen", hän sanoo. "

Einhornin kirja "Aidosti kiltti" (Konsten att vara snäll) ilmestyy suomeksi helmikuussa.

Westön ja Einhornin kuvaamat kiltteyden perusajatukset löytyvät myös amerikkalaisen Stephen Coveyn self-help-klassikkoteoksesta The 7 Habits of Highly Effective People.

British Monarchy Media Center tarjoaa kuningattaren puheet podcastina: "Podcasting is a way of subscribing to a series of video and/or audio content from a website. Once you have signed up for the British Monarchy's podcast, for example, the latest instalment will automatically become available for you to view or listen to on your computer. This can then be put onto your mp3 player if you wish."

Neljä suomalaista ilmoitti uuden bloginsa blogilistalle jouluaattona. Blogien lukijayhteisöstä kaikupohjaa ajatuksilleen ovat kaivanneet Genoveeva, Tuuli A. Jolla, Iworwen ja Tauzero. Millaisia blogeja jouluna 2006 syntyi?

Genoveeva pui yksinhuoltajaäidin jouluahdistusta, "olenko jotenkin omituinen. Onko kukaan muu tällainen?" (Onko muilla yh- äideillä tai isillä samanlainen fiilis?).

Iworwenin pohdinnat kiertyvät yhteisöstä eroamisen ahdistukseen: "Olen irtautumassa kotiseurakunnastani ja haluan täällä kirjoittaa kaikista niistä tuntemuksista ja ajatuksista, mitä karismaattisuus ja fundamentalistisuus herättävät." (Alku).

Tuuli A. Jollaa ahdistaa noin yleensä: "Mulla on yleisahdistus! Jos mikään ei ahdista, niin mua alkaa ahdistaa se että ei muka ahdista." (Tosi Ahdistavaa!).

Tauzero bloggaa kovaksikeitettyyn tyyliin. Eilisessä merkinnässä valotetaan lapsiperheen joulua: "Pukin metsästys alkoi jo elokussa, broidi lupas tulla ja laittaa villasukan suuhunsa etteivät pennut heti ala syyttään petoksesta." (Joulun aikaan).

Suomessa on eri laskutapojen mukaan tuhansia, kymmeniä tuhansia tai satoja tuhansia blogeja. Tässä kuussa aloitetuista blogiuntuvikoista todennäköisesti vain murto-osa on aktiivisia ensi pääsiäisenä. Mutta jos blogiavautuminen edes hetkellisesti tarjoaa aikaisemmin olemattoman kanavan päästää höyryjä ulos ja hakea ajatuksilleen vastakaikua, hommahan toimii.

hopein kultavöin, originally uploaded by tuija.

Tätä kirjoittaessa jouluaattoa jäljellä minuutti. Talo ympärillä on jo hiljentynyt, mutta lomalaisen vuorokausirytmillä ilta on vasta nuori ja tässä ehtii hyvin vielä hiukan lueskella netissä ja ripata lahjalevyn läppärille ja mp3-soittimeen.

Aika hyvä joulu tähän mennessä. Muun toohaamisen kuten kummipojan kanssa leikkimisen ohella olen viimeisten 30 tunnin aikana lukenut kolme kirjaa. Risto Isomäkeä vuodelta 2000 (Heräämisiä), jossa heräteltiin suomalaisia ilmastomuutoskatastrofiin usean kymmenen vuoden päähän sijoitetulla jännityskertomuksella. Mies on ollut edellä aikaansa: tuntuu, että muu maailma itseni mukaan lukien on havahtunut ilmastomuutokseen vasta tänä vuonna. Hannele Huovin Pesulan, rinnakkaiskudelman kahden väsyneen naisen tarinasta pommi-iskujen rampauttamasta kaupungista, ja viimeksi joulupaketista kuoriutuneen Nopolan, Kyä tässä jotain häikkää o.

Yhteen lahjapakettiin käärin itse äänikirjan, Kyllikki Villan Vanhan rouvan lokikirjan, 12 cd-levyllistä Valopilkku-palkittua 73-vuotiaan kääntäjän ja kirjoittajan tarinaa.

Äänikirjojen myynti lie lähtenyt jotenkin liikkeelle fyysisinä tallenteina, mutta sähköisinä tallenteina myytävistä äänikirjoista en ole nähnyt suurta meteliä pidetyn. Oletteko itse hankkineet moisia?

• Tässä blogissa aiemmin: Sarasvatin hiekkaa - kuin tehty elokuvaksi

Ykkönen. Kuvan raitiovaunu ei liity artikkelin aiheeseen paitsi niiltä osin, että jos raitiovaunu olisi ajanut tuhoisan onnettomuuden, kuvan ottaja olisi voinut julkaista tilannekuvia välittömästi blogiinsa.

Journalistista sisältöä tuottavat verkkoon nykyään monet sellaisetkin ihmiset, jotka eivät ole uutispalvelujen palkkalistoilla. Aki Petteri Lehtinen kirjoitti eiliseen Hesariin kansalaisjournalismista Nicholas Lemannin elokuisen Amateur Hour - Journalism without journalists - jutun pohjalta (Vanha ja uusi journalismi kiistelevät verkossa - Hs.fi arkisto).

Pew Internet & American Life - tutkimuslaitoksen heinäkuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan Yhdysvalloissa on 12 miljoonaa bloggaajaa, joista 34% pitää bloggaamista jonkunlaisena journalismin muotona. Tämä tarkoittaisi että pelkästään amerikkalaisbloggaajien joukossa on neljä miljoonaa uudenkarheaa journalistia. Jos lasketaan mukaan ulkomaiset bloggaajat, journalistien ammattikunnan on täytynyt tuhatkertaistua viimeisen vuosikymmenen aikana, kirjoittaa Lemann.

"Citizen journalists are supposedly inspired amateurs who find out what’s going on in the places where they live and work, and who bring us a fuller, richer picture of the world than we get from familiar news organizations, while sparing us the pomposity and preening that journalists often display."

Kansalaisjournalismi on siis jotakin sellaista, että ihmiset, joilla nyt on keinot julkaista ajatuksensa kaikkien saataville, mahdollistavat entistä monisävyisemmän raportoinnin mitä erilaisimmista aiheista. Mutta mitä tällainen kansalaisjournalismi sitten on yhteisöilleen antanut, kysyy Lemann, ja ottaa vaihtua reilun sadan vuoden takaisesta brittilehdistön murrosvaiheesta, jossa värikkäiden mielipidepamflettien julkaisijat riekkuivat yhteiskunnan vaikuttajien nilkkoja puremassa.

Lemann näkee blogi-ilmiön olevan tuon ilmiön toisinto: uusi media tuo uudet mahdollisuudet saada äänensä kuuluviin. Hän kuitenkin kiistää tämän mediakakofonian suuremman arvon ja arvelee, että parhaimmillaan niin sanottu kansalaisjournalismi olisi yllättävissä tilanteissa, joissa oikeat reportterit eivät ehdi hätiin.

"The best original Internet journalism happens more often by accident, when smart and curious people with access to means of communication are at the scene of a sudden disaster. Any time that big news happens unexpectedly, or in remote and dangerous places, there is more raw information available right away on the Internet than through established news organizations. The most memorable photographs of the London terrorist bombing last summer were taken by subway riders using cell phones, not by news photographers, who didn’t have time to get there. There were more ordinary people than paid reporters posting information when the tsunami first hit South Asia, in 2004, when Hurricane Katrina hit the Gulf Coast, in 2005, and when Israeli bombs hit Beirut this summer."

Olen samaa mieltä Haakanan Karin kanssa, kun hän pitää kansalaisjournalismin rajaamista uutisjournalismin kenttään ihan liian kapeana katsantona.

Poimin esimerkiksi Sami Oinosen tämänpäiväisen pysäköintijutun Kulutusjuhla - blogissa (Sujuvaa pysäköintiä). Kansalainen voi kertoa kokemuksistaan toisille kansalaisille kiinnostavasti ja osuvasti. En ollut lukenut juttua tästä aiheesta mistään "oikeasta" lehdestä. Toisaalta tämän jutun lukemiseen käyttämäni pariminuuttinen oli pois jostakin muusta mediakäytöstä.

Lemannin mielestä monet kansalaisjournalistiset verkkopalvelut (joista hän antaa jutussaan useita esimerkkejä) ovat samaa tyyliä kuin paikallisten seurakuntien ja yhteisöjen pikku lehdet - herttaisia tarinoita paikallisista tapahtumista, mutta vailla hampaita vahtia vallan pitäjiä, niinkuin lehdistön kai pitäisi.

Lemann harmittelee sitä, että valtamedian journalistit tuntuvat juuri nyt olevan altavastaajan asemassa samalla kun uuden median lipunkantajat julistavat johtavansa journalismin vallankumousta, josta on kuitenkin varsin vähän konkreettista näyttöä.

Lemann hoputtaa valtamediaa jalkauttamaan toimittajansa nettiin. Tähän kehotukseen voi lämpimästi yhtyä.

Sen sijaan, että viljellään keinotekoista kilpailuasetelmaa vapaiden kirjoittajien ja ammattijournalistien kesken, voisivatko viimeksimainitut olla nykyistä enemmän kansalaisjournalistien tukena kaikenlaisessa suomalaisen elämänmenon kirjaamisessa arkipäivän sattumuksista isoihin uutisrysäyksiin? Tämä edellyttäisi kontakteja, luottamusta, opettamista ja ajatusten vaihtoa puolin ja toisin. Intressit ovat yhteisiä: vaihtaa ajatuksia, jakaa yhteisiä kokemuksia siitä mitä on olla suomalainen nyt ja tässä. Mikä on hyvä tapa toimia, mistä tulee sanomista. Miten kunnioitetaan toisten yksityisyyttä samalla kun kuitenkin kerrotaan rehellisesti asioista, joista pitää kertoa.

Kevään Journalismin päivien jonkinlaisena teemana on tiettävästi digitaalinen media. Niiltä sopii odottaa tämänsuuntaisia pelinavauksia. Vastakkainasettelusta ei ole kenellekään mitään iloa.