Tuhat sanaa

"Mikä tahansa kotisivu ei tietenkään päädy kansalliskokoelmiin, mutta esimerkiksi pääministerin blogi saattaisi läpäistä tallentamisen kriteerit" (HS: Kansalliskirjasto aloittaa verkkoaineiston tallentamisen /digilehti, rek.).

On hieno juttu, että Kansalliskirjasto aloittaa verkkomedian tallentamisen. Kuulostaa varsin huolestuttavalta toisaalta, jos arkistoitavan aineiston esimerkiksi tulee asiantuntijalle ensimmäisenä kielen päälle pääministerin blogi. Toivottavasti esimerkiksi bloggaajakunnasta löydetään laajempikin kirjo tuleville polville tallennettavaksi.

Mikä sitten on laajemman yleisön huomion arvoista blogisisältöä, on vaikeampi määritellä, ja esimerkiksi Kansalaismediakatsaus - podcastin toimittajan provokaatio on synnyttänyt elokuun aikana raikkaasti lainehtivaa keskustelua blogosfäärissä (ks. esim. täällä, täällä ja täällä).

Verkkoaineistojen arkistoimiseen liittyen katso matrixx2.01: Vanha Kansalaisen Karttapaikka museoitiin.

Haminalainen projektibändi LaiskaMies heittää keikan virtuaalimaailma Second Lifessa Yoen Kievarissa ensi lauantaina, mikäli yllättäviä teknisiä esteitä ei tielle osu, ja miksi osuisi. "Tarjolla on kunnon kinkerit, jossa tanssitaan ryhmänä Haminalaista n-tanssia ja nauhoitetaan Laiskalle musavideota. Keikka on aito live-esiintyminen sillä Laiska soittaa treenikämpällään livenä ja striimaa äänen Second Lifeen samaan aikaan kun se avatarien avulla esiintyy Kievarissa. LaiskaMies taitaa olla vähintään Haminan ensimmäinen bändi, joka esiintyy livenä toisessa maailmassa!"

Onkohan kukaan muu meikäläinen musikantti vielä ehtinyt moista kokeilla? Jos on, vinkatkaa, kyselisimme kokemuksista.

Yoen Kievari (SLurl) on suomalainen ja suomenkielinen kohtaamispaikka virtuaalimaailman asukeille ja Sula Pinta - podcastin kotipesä ja kuuntelijoiden yhteisön kerhotila. Jos olet ollut aikeissa "sitten joskus" kyseiseen synteettiseen maailmaan tutustua, mikset tekisi sitä nyt: SL:ssä liikkuminen, hahmon ohjaaminen ja paikasta toiseen navigoiminen on sen verran työläs oppia, että muutama päivä ja useampi tunti kärsivällistä roplaamista siihen kannattaa varata.

Onko oppimiseen sijoitettu aika hyvin käytettyä aikaa? Ainakin taloustieteilijä Edward Castronova uskoo niin: --- "These positive experiences, available only in the synthetic world, may eventually attract large numbers of people. In that case, the phenomenon of virtual worlds might not remain in the margins of society, but rather become quite normal" (Synthetic Worlds - the business and culture of online games; s. 78 Amazon/Library Thing).

Yoen kanssa toimittamani tilattava ääniohjelma, Sula Pinta - podcast median uusista ulottuvuuksista, on edennyt jaksoon #009, otsikkona Ajankohtaista muissa maailmoissa.

EDIT: lisätty kuva maanantaina. Kievarista saa jo nyt avatarilleen LaiskaMies - t-paidan.

Kuluttamisen kulttuurin asiantuntija, korkean profiilin bloggaaja Mari Koistinen oli haastateltavana YLEn uutisessa puskaradiomarkkinoinnista. Itse TV:n uutisjuttuun päätyi varsin lyhyt lausunto, mutta Mari Koo laajentaa ja taustoittaa teemaa omassa blogissaan: "Minulta pyydettiin Ylen uutisiin kommenttia Hopottajista, ja tietysti suostuin. Koska oletettavasti tv:ssä asiastani kuuluu vain todella pieni osa, niin selvitän näkemystäni näin kirjoitetussa muodossa (Hopotus on epäaitoa puskaradiota).

Esimerkkejä siitä, miten haastateltavilla onkin oma ääni verkossa, on varmasti enemmänkin - omiin silmiini ovat osuneet viime ja edelliseltä vuodelta esim. Sediksen Castro elää ja Haakanan Kansalaiset ja A-studio, Ne vastaukset - postaukset. Oletteko panneet talteen muita vastaavia esimerkkejä? Keräisin niitä mieluusti talteen.

Itse kohtasin teeman hiljattain niin päin, että toimittaja, joka jututti minua (vielä ilmestymättömään) juttuunsa, itse mainitsi, kuinka ärsyttävää on, että haastateltava saattaa nykyään ottaa ja pöräyttää juttuidean ilmoille blogissaan tilanteesta poistuttuaan, kun toimittaja puolestaan joutuu odottamaan pitkäänkin juttunsa ilmestymistä sen tilanneessa mediassa. Turhauttavaa, taatusti, varsinkin jos on omasta uniikista juttuideasta kyse. Toisaalta voi ajatella, että haastateltavan itse julkaisema näkemys voisi kirittää toimittajaa parempaan journalistiseen suoritukseen ja luoda sille tietyssä viiteryhmässä ennakko-odotusarvoa.

Dan Gillmor on kuvannut mediaekosysteemiä, jossa ammattitoimittajat ja erilaiset kansalaismediatoimijat, mukaan lukien eri alojen asiantuntijat omissa blogeissaan tai vastaavissa, käyvät yhä tasavertaisemmaksi muuttuvaa julkista keskustelua. Se trendi on joka tapauksessa kannatettava ja arvokas.

"Toinen Maa voi syntyä verkkoon" HS Tiede & Luonto 21.8.2007, originally uploaded by tuija.

Piti oikein vääntäytyä kirjastoon katsomaan paperilehdestä, miten päivän Hesarin tiede- ja luontosivujen iso virtuaalimaailma/peilimaailma - juttukokonaisuus oli taitettu. Tiedetoimittaja Timo Paukku oli heittäytynyt perin runolliseksi: "Alussa Avatar loi oman maan. Verkkohamo synnytti sinne toisen elämänsä. Ja katso: Avatarin pikselit leijuivat Google Earthin maiseman kaikkien leveyspiirien yllä", alkaa juttu "Toinen Maa voi syntyä verkkoon".

Artikkeli hahmottelee kolmiulottisen netin tulevaisuuspolkuja karttapalvelujen peilimaailmoista simulaatioihin. Asiasta enemmän kiinnostuneiden kannattaa kuunnella Sula Pinta - podcastin jaksot Sula Pinta podcast #004: Internet on paikka ja Sula Pinta bonusraita: haastattelussa Kari A. Hintikka.

Pientä epätarkkuutta artikkeliin jää: Virtuaaliset nuppineulat on varmasti hyvä blogi ja konsepti, mutta tuskin sentään Suomen ensimmäinen verkon hybridisovellus, mashup.

They also Have Life, originally uploaded by tuija.

Muistattehan Nelosen Ruoho kasvaa - kampanjan? Se tuli mieleen, kun luin päivän Hesarista, että Pelkosenniemellä tehdään parhaillaan todennäköisesti maailman ensimmäistä videoelokuvaa, jonka ohjaa, kuvaa ja käsikirjoittaa poro. (Tea Mäkipään uuden videoteoksen kuvaa poro Pelkosenniemeltä).

Kehityssuunta on looginen - johan näitä on katseltukin, nettivideoita, joissa näytetään eläimiä - mediailmiö Knut jääkarhunpennusta tuntemattomampiin linssiluteisiin kuten näihin helsingborilaisiin muuttohaukkoihin tai itävaltalaisfirman akvaarion Kääpiökynsisammakoihin.

Jo on aikakin saada eläimet oman tosi-TV:nsä toimijoiksi. Pelkosenniemen kuvaava poro on hyvä alku - seuraavaksi ripustettakoon mobiililaajakaistan yli streamaavat kamerat hirvien sarviin - sitkeä odotus palkitaan ennen pitkää dramaattisella first person - hirvikolariotoksella. Villieläinjournalismi muuttuu astetta kiinnostavammaksi, kun seuraava julkkiskarhu tai sus' kuljettaa mukanaan satelliittipannan sijasta live-netti-tv-kuvaa lähettävää laitetta. Eläintarhaelämykseenkin saataisi uusi tasapainottava ulottuvuus, kun kaljurotta kuvaisi häkistään eläintarhan käytävillä toljottavia ihmisiä.

Power dress, originally uploaded by tuija.

Eikö Second Life ole vain kiinteistökeinottelua, seksiä, ostosterapiaa ja uhkapelaamista, tivasi toimittaja YLEn viime viikolla esittämässä Ulkolinja - dokumentissa haastateltavaltaan, Wired-lehden perustajalta Kevin Kellyltä. Niin... eikö first lifekin ole ihan sitä samaa, tämä kysyi häkeltymättä takaisin.

Australialainen Four Corners - dokumentti You Only Live Twice kannattaa vilkaista, mikäli haluaa yleiskuvan sanfransiscolaisen Linden Lab - yhtiön neljän vuoden ikään ehtineestä virtuaalimaailmasta. Mikäli aihepiiri kiinnostaa sen jälkeenkin, kannattaa ryhtyä Sula Pinta - nimisen tilattavan ääniohjelman, podcastin kuuntelijaksi. Eilen julkaistussa tuoreimmassa jaksossa Sula Pinta podcast #007: Virtuaalimaailmat valtavirtaistuvat minä ja työparini Yoe keskustelemme siitä, millaisia näkökulmia valtamedia virtuaalimaailmoihin on viime aikoina tarjonnut.

Jonkinlaisen henkilökohtaisen sitoutumisrajan taisin ylittää juuri tänään: sen sijaan, että olisin kotiin tultuani istahtanut katsomaan tallentamani Tahdon asian viikon jakson, vietinkin toista tuntia virtuaalishoppailemassani avatarilleni jakkupukuja. Käyttämäni aika oli todellista, samoin raha: kuvan punainen asu maksoi 500 Linden dollaria eli toista euroa. Morkkista ei ole vielä tullut, päin vastoin - minusta se on aika vähän hyvännäköisestä asusta, joka ei koskaan rypisty ja jota ei koskaan tarvitse pestä. Sitä paitsi voin tuntea osallistuvani talouden rattaiden pyörittämiseen: joku tienasi juuri ihan oikeata rahaa luovan työnsä ja taitonsa ansiosta.

Pizzatekstari, originally uploaded by tuija.

Kalliossa osui silmiin Kotipizzan mobiilimaksumainos. Ensin otetaan rahat pois puhelinlaskun kautta ja sitten vasta pääsee puheisiin elävän asiakaspalvelijan kanssa, rouhea meininki. Ei vais, peukut ylös siitä, että eivät ole printanneet esitteeseen kolmeakymmentä kirjainkoodia, yksi per täyte. Voisi mennä monimutkaiseksi ja sitten jos saisikin katkarapua kapriksen sijaan tahtomattaan näppäinten sotkeuduttua, yöh.

Palvelun toteuttajana julisteessa mainittiin Uphill.

Stilimba EtnoEspassa, originally uploaded by tuija.

Maailmanmusiikkia auringon alla, tuoreita biisejä Stilimbalta kuultiin tänään Espalla EtnoEspan konserttisarjassa. En vasitella kuvannut yleisön joukossa istuvaa huivipäistä henkilöä, mutta näin kuvaa katsoessa silmäni vangitsee käden asento suun edessä, polttaneeko savuketta. Ravintolatupakointi on nyt kielletty tykkänään, onko seuraavaksi vuorossa rajoittaa tupakointia yleisötapahtumissa ulkoilmassakin joillekin omille alueilleen niin, että savuttomat saisivat nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Itsekin mieluusti joskus kessuttelevana en moiti enkä moralisoi, mietin vaan, mitä seuraavaksi.

Valokuvatorstai: Tuore

Yliopiston hankkeena mallinnettu Virtuaalinen Lontoo miljoonine rakennuksineen ei näillä näkymin tule Google Earthin kautta vapaasti nautittavaksi. Digital Urban - blogi kertoo lisensointineuvottelujen kariutuneen jälleen (Digital Urban: Ordnance Survey and Google Statements on Virtual London in Google Earth, kiitos linkistä Yoe).

Centre for Advanced Spatial Analysis at University College on käyttänyt mallinnustensa pohjana Ordinance Survey - nimisen valtion laitoksen dataa, ja valtion liikelaitoksen on noudatettava määrättyjä hinnoitteluperiaattteita, jotka kohtelevat eri datan käyttäjäosapuolia tasapuolisesti. Nykyisellä mallilla OS laskuttaa asiakkaitaan datasta käytön mukaan, mikä on sopinut sen tähänastisille sopimuskumppaneille, mutta ei käynyt laatuun Googlelle, joka tarjosi könttäsummaa.

Karttadatan tekijänoikeusproblematiikkaa pohdittiin Sula Pinta - podcastin jaksossa #004: Internet on paikka. Tähän asiaan on palattava toistuvasti, sillä onhan julkisesti tuotetun datan lisensointikysymykset on saatava sellaiselle tolalle, että aineiston käyttö tulevaisuuden internetpalvelujen rakentamiseksi tulee mahdolliseksi. Aiheesta lisää Guardian Unlimitedin tammikuisessa artikkelissa Copyright fight sinks virtual planning - Stunning new applications could engage Londoners in the future of their city - but there's a catch).

Guardian linkittää mm. kartta-aineiston pohjalta tehtyyn simulaatioon veden tulvimisen vaikutuksista Lontoossa
(how London's South Bank would be flooded if sea levels rise as expected).

Tässä blogissa on aiemminkin keskusteltu karttapalveluista ja maantieteellisen datan saatavuudesta, ks. GeoNames tarjoaa paikkatietoa verkkopalveluna

Sveitsiläinen musiikkifuturisti, Sonific - yhtiön johtaja Gerd Leonhard uskoo netin käyttäjien haluun levittää mielimusiikkiaan palstoillaan. SongSpot - biisi-ikkuna on yhtiön viraalimarkkinointityökalu, johon on juuri lisätty soittolistaominaisuus (Sonific.com launches Playlists for its SongSpots™ Music Widgets). Alla pikatesti, SongSpotin maailmanmusiikkivalikoimasta muutama sattumanvaraisesti valittu afrobiisi.

Suurten levy-yhtiöiden musiikkia palveluun ei ole lisensoitu, mutta yrityksen puutteesta Leonhardia yhtiökumppaneineen ei voi syyttää. Asiakkaatkin valjastetaan avuksi: "If you want to, you can support our efforts by emailing them and tell them to get on with it. To do this, just go to www.allmusic.com, type in the name of artist you want to see on Sonific, search, click on 'discographie', find the label name, use google to find the contact email for the label, send them an email "Please license [artist name] to www.sonific.com". Faxing and calling is good, too." (Sonific FAQ)

Leonhard vieraili viime lokakuussa Tampereella Musiikki&Media - tapahtumassa: Leonhard: Musiikki 2.0 tuntuu ilmaiselta