Tuhat sanaa

Nokian puhelimissa on joku Visual Radio -ominaisuus. Mitenhän siitä on tarkoitus nauttia?

Kuuntelin eilen YLEn Julkinen sana -ohjelman jaksoa "Kahden mediavaikuttajan Lauri Törhösen ja Pentti Kemppaisen kolmas ikä". Kemppainen sanoi -muun muassa- että digiradion etuna on se, että sitä voi kuunnella kännykän kaiuttimista koska oikeaa radiota varten antenniksi kytkettäviä kuulokkeita ei tarvita. Voihan nykyäänkin puhelimiin kytkeä kuulokkeet antenniksi ja sitten määrittää äänen kuulumaan kaiuttimista. No, tuollainen pikkujuttu, mutta tuli vaan mieleen.

Älypuhelinten ja mp3-soittimien (oikeissa) radioissa on se etu, että akkua säästyy musiikin kuunteluun verrattuna. Radiovastaanottoon tarvitaan erittäin vähän virtaa, en tiedä paljonko vaikka DVB-H:n dekoodaaminen vie sähköä. Ainakin mp3-streamin kuuntelu syö akun aika sukkelaan ja akun kesto on ihan oikeasti ongelma taskulaitteissa.

Asiaohjelmien kuuntelu (ja katselu) on hauskempaa on demand, sillä se ei sido minua kelloon ja kalenteriin samassa määrin kuin broadcast. Niinjuu, sieltä broadcastista saattaa tosin tulla jotain ohjelmaa, jota en suunnitellut kuuntelevani, eli jotain ei-personoitua. Yllätyksiä. Vaikka jotain outoa musaa.

Hmm, harvoin kai enää istahdetaan koko perheen voimin istumaan radion ääreen. Kuulokkeet ovat käsittääkseni suosittu tapa kuluttaa musiikkia (mur, ärrrrsyttää tuokin termi, ei musiikki kuuntelusta kulu, vaan mahdollistuu, saa merkityksen, elinvoimaistuu ja kasvaa!!).

Radion asiakkaita, jotka varmasti kuuntelevat kaiuttimista ovat liikkeet tai työyhteisöt jotka pitävät radiota päällä, äänisisustuksena. Jos minulla olisi vaikkapa kauppa tai muu tila jota sisustaisin äänellä, siellä ei /to-u-del-la-kaaaaaan/ soisi mikään suomessa kuuluva (oikea) radiokanava (tai no, ehkä Radio Peili voisi soida) vaan lähtisin kyllä aivan varmasti aavemmille vesille etsimään sisustustani. Eli nettiin. Tai vaihtoehtoisesti joku DX-rigi, mutta sitten kyse ei ole pelkästään sisustamisesta vaan oldsk00l radiofiilistelystä.

Sukupolvi on myytti. Ihmisiä syntyy joka minuutti, sukupolvia ei ole olemassa. Tai tarkoitan sanoa, että vuodessa syntyy 60×24×365 sukupolvea.

Uloslukien sen mitä kaupoissa tms. radiolle altistuu (yleensä Radio Helsinki) kuuntelin viimeksi radiota yhdessä joidenkin muiden kanssa toissakesänä Hietsussa. En tiedä mihin "sukupolveen" kuulun.

Kuulokkeet ovat hyvä keksintö. Tiedätte ne kuuloke-diskot, joissa jokainen tanssii oman musiikkinsa tahdissa mutta tilassa on hiljaista? Jeah.

Radiohan on erittäin syndikoitu media. YLEllä on omaa tuotantoa, mutta esim. kaupallisilla kanavilla sitä ei ole juuri ollenkaan, vaan sisällön tuottaa joku muu, esim. levy-yhtiö. Televisioon pätee sama.

Onko se radion kuuntelua, jos lataan ja kuuntelen jonkun muun (esim. yhteisön) koostaman läjän podcasteja ja lataustauoilla kuuntelen nettistriimejä jotka olen valinnut yhdessä muiden kanssa? Se on muuttunut, kuka ohjelman koostaa (minä+tuttavani) olemassaolevasta materiaalista.

Ei, minulla ei todellakaan tule ikävä radiota sinänsä. No ehkä hieman Radio Mafiaa.

Mitä teknologiaan tulee, niin broadcastissa on puolensa sillä kaistaa säästyy. Radio on myös melko /pomminvarma/ teknologia, väestönsuojelua ajatellen. Vastaanottimia on joka paikassa... vai onko, onko joka kodissa radio? Rohkenen epäillä. No joka tapauksessa radiota voi vastaanottaa ilman mitään virtalähdettä. Mikäs sellaisen nimi olikaan? Sellainen lienee edelleen yleinen puukäsityön tehtävä. Radion kuuntelu onkin hyvä idea nimenomaan silloin, kun musiikkisoittimesta on sähkö vähissä.

Nukkuumaanmennessä kuuntelen monesti radiota, mutta punkkaani on parempi WiFi-kuuluvuus kuin FM-kuuluvuus. Tämä lienee tässä maassa kuitenkin aika harvinaista.

Miksei muuten N95:n radiota voi käyttää laitteen ollessa off-line tilassa? Eihän radiota kuunnellessa lähetetä mitään, toisinkuin nettistriimiä kuunnellessa. GPS:ää voi käyttää, vastaanotin sekin. Äly hoi, älä jätä...