Tuhat sanaa

Pia Bäcklund, originally uploaded by tuija.

Tutkija Pia Bäcklundia Helsingin kaupungin tietokeskuksesta kiinnostaa, keitä ovat politiikan todelliset tekijät kunnissa. Hän on lähestynyt asiaa haastattelemalla tekeillä olevaa väitöskirjaansa varten systeemitoimijoita eli virka- ja luottamusmiehiä, ja kunta-aktiiveja.

"Kuntademokratian paradoksi 2000-luvun alussa on samanaikainen huoli kuntalaisten vähästä kiinnostuksesta yhteisten asioiden hoitamisessa sekä aktiivisten kuntalaisten huono käsitys omista vaikutusmahdollisuuksistaan", totesi Bäcklund esitelmöidessään Tulevaisuuden tutkimuksen Vallan verkostot - seminaarissa Lepaalla torstaina.

Yleisöstä kerrottiin kokemus Mäntsälän kunnasta: Oli päätetty perustaa kuntalaisille keskustelupalsta nettiin. Virkamiehet ja päätöksentekijät eivät kuitenkaan lukeneet palstaa, tai ainakaan vastanneet, niin, että olisi syntynyt alunperin ideana ollutta aktiivista keskustelua päättäjien ja kuntalaisten kesken.

Nykyisessä hallinnon todellisuudessa kuntapäättäjällä ei ole työkaluja antaa tällaiselle tiedolle sen ansaitsemaa arvoa. Jos jostakin asiasta tulee kuusi viestiä, niin miten siihen pitäisi suhtautua? Bäcklund selittää kuntapäättäjän ongelmaa hallinnon kankeudella: kun jollekin asialle ei ole omaa "kuponkiaan", sitä asiaa ei hallinnossa ole olemassa.

"Kuntien toimintaa luonnehtiikin tänä päivänä sisäinen epäselvyys siitä, millaiseen toiminnan logiikkaan suunnittelu - ja päätöksentekojärjestelmä nojaa - ja millaiseen sen pitäisi nojata", Bäcklund sanoo.

Bäckman on väitöskirjaansa varten hahmotellut kunnalliseen päätöksentekoon osallistumisen tarkoitusta verrattuna erilaisiin kunnan määritelmiin: jo aiemmassa tutkimuksessa on kuntia pohdittu viranomaiskunta, palvelukunta ja kansalaiskunta - etiketeillä. Klassisen ideaalin mukaista olisi kansalaisen osallistuminen ymmärryksen lisäämisen vuoksi, osallistumisen muotona mikä milloinkin, proaktiivisesti, kuntalaisen omasta aloitteesta, milloin tämä sen itse hyväksi näkee; ja että kaikki tieto olisi merkityksellistä ja avointa.

Yllättäen suurin kysymys päätöksenteossa ei olekaan tiedon puute, vaan politiikan. Tieto sinänsä ei anna vastauksia siihen, millaisia päätöksiä pitäisi tehdä.

"Jos politiikka ymmärretään asioista keskustelemisena, arvottamisena ja valintoina, ketkä tänä päivänä osallistuvat näihin tilanteisiin? Näissä tilanteissa määritellään paitsi oleellisia asioita, käydään myös kamppailua tietämisen oikeudesta ja tunnistetaan tai ollaan tunnistamatta asioita oleelliseksi tiedoksi. Poliittinen toimijuus edellyttäisi oikeutta olla mukana määrittelemässä näitä asioita, joista yhteiskunnassa pitäisi käydä keskustelua. Mikäli oleelliset asiat on jo etukäteen määritelty, kutistuu politiikan tekemisen kenttä olennaisesti." (Suorat lainaukset seminaarissa jaetusta Bäcklundin esitelmän tiivistelmästä).