Tuhat sanaa

Liityinpä sitten minäkin kirjojen vapauttajien uljaaseen joukkoon. Edelläkävijät ovat panneet kirjoja kiertoon jo useamman vuoden.

BookCrossingin idea on, että mukaan rekisteröitynyt jäsen kirjaa yhteisöön ne teokset, jotka haluaa "vapauttaa", saa palvelusta vapauttamalleen kirjan kappaleelle uniikin ID:n (BCID:n), kirjoittaa kirjaan www-osoitteen, johon löytäjää kehotetaan menemään ja luettuaan toimimaan samoin...

Tarkoitus on, että vapauttaja ja muu yhteisö voisi seurata kirjan kiertoa lukijalta toiselle ja kenties vaihtaa ajatuksia teoksen tiimoilta.

Kirjojen metsästyspalvelussa voi seurata harrastuksen aktiivisuutta maittain ja kaupungeittain. Esimerkiksi Tampereella ja Helsingissä näkyy pannun viime viikkoina kummassakin parisenkymmentä kirjaa kiertoon.

BookCrossing-ideaa on jo kopioitukin, kertoi Turun sanomat tällä viikolla. Turun Sanomien jutussa selvitetään, että Paraisten versio toimii esikuvansa tavoin: vapaat kirjat on merkitty tarralla ja sisäkannessa on lisäksi kerrottu crossailun idea ja toimintaohjeet. Juttuun haastateltu Paraisten kirjastotoimenjohtaja piti kansainvälistä sivustoa vaikeaselkoisena. "- Selvitimme asiaa, ja kävi ilmi, että vain layout on suojattu, ei itse idea, Viik kertoi. Viikin mielestä bookcrossingin idea on mainio: koko maailmasta tulee yhtä kirjastoa.", kirjoittaa Turun Sanomat.

Sini Saaritsa kirjoittaa BookCrossingista Elleissä:

"Päätin itse rekisteröityä bookcrossaajaksi. Kävin ensin päivällä tutkimassa, minkälaista saalista olisi tarjolla. Go hunting -klikkauksen jälkeen valitsin tietysti ’Finladin’, mutta harmikseni en löytänyt kotikaupungistani Helsingistä erityisen tuoreita vapautuksia. Mutta löysin sympaattisen ”harmajan” nimimerkillä esiintyvän tytön, joka on kirjojen suuri vapaustaistelija.

Tämä Jeanne D’Arc ei ole rajoittanut vuolasta kirjavirtaansa vain Helsinkiin, vaan on ”unohdellut” luettavaa myös muiden lähikaupunkien kahviloihin tai muihin julkisiin tiloihin. Harmajan henkilökohtainen ”profile” selittää vapautusintoa, ja antaa muutenkin vaikuttavan kuvan yhden ihmisen tavasta suhtautua kirjoihin ja niiden omistamiseen."

Tähän porukkaan tutustuakseen kannattaa nähdä pieni rekisteröitymisen vaiva! Nyt pitäisi vielä keksiä, mistä ensimmäinen vapautuskirjani, Will Fergusonin Onni loistopokkaripainoksena löytäisi uuden hyvän kodin... hetkeksi.

[edit kolme päivää myöhemmin, 1.6. klo 21.00: Vapautin ensimmäisen kirjan eilen tähän aikaan Pasilan asemalla. Vapautusmerkinnän muistin tehdä vasta tänään. Ei ihan moitteettomasti alkanut tämä homma. Kylläpä oli muuten hassu tunne hiiviskellä kirjan kanssa ja muina naisina jättää se asemahallin penkille. Hartiat kyyryssä karkuun peläten selän takaa jonkun huikkaavan, "hei, sulta jäi jotain". Rutiinin puutetta..]