Voisiko poliittinen toiminta verkossa suuntautua kohti tekemistä keskustelemisen sijaan?

Hyvä pointti, Tuija! Omassa vertailussani keskityin tosiaan aika "perustason" sosiaalisen median käyttöön, jossa painottui osallistuminen, jakaminen ja keskusteleminen. Pitemmän päälle kyse on kuitenkin somen liittämisestä toimintaan kiinteämmin, so. toimintatapojen (kulttuurin) muuttumisesta, kuten tuot tässä hyvin esiin.

Laitoin tämän kommentin jo Facebook-sivullesi, mutta pistetään tännekin.

Olen saanut parikymmentä vuotta seurata hyvin läheltä vaalikampanjointia kunnallis- ja eduskuntavaaleissa. Moni läheinenkin tuttuni on ollut ehdolla eri kokoisissa kunnissa hyvälläkin menestyksellä (6000 - 180 000 asukasta).

Viimeisten vaalien aikana moni ehdokas on feidannut bloggaamista. Syynä on se, että...

1) omien blogien täyttäminen on työlästä, kun pitää miettiä sitä, miten teksti eroaa kotisivujen tekstistä. Vaalien alla kyllä jaksaa blogia täyttää, mutta muulloin ei. Syynä on se, että politiikka (lautakunnat, kaupungin/kunnnavaltuusto, -hallitus, toimikunnat etc.) vievät jo niin paljon vapaa-aikaa, että aikaa perheellisillä ei yksinkertaisesti ole.

2) Blogeissa käy myös niin, että kommentoijia on todellisuudessa vähän. Jos niitä on, ne ovat puoluekavereita tai omia tuttuja, jotka lähinnä kehuvat blogistia. Todellista debattia ei käydä. Se myös näyttää rumalta nettisivuilla. Saa tehdä aika paljon temppuja, että ehdokas saa vilkkaan keskustelun. Suomeksi: blogia pitää tehdä pitkäjänteisesti ja kohdan 1 kanssa se ei täsmää.

3) Uuden Suomen kaltaiset valtakunnalliset blogit ovat taas sellaisia, mitä monet ehdokkaat välttävät kuin ruttoa. Vasta sitten kun olet riittävän iso nimi, on Uusi Suomi paikka, jossa jaetaan tektstejä. (Sama blogiteksti tosin jaetaan moniin muihin blogeihin.)

Ulospäin näyttää siltä, että Uudessa Suomessa käydään rikasta debattia. Todellisuudessa siellä poliitikon näkökulmsta ammutaan kirjoittaja alas usein jopa alatyylisesti. Uudessa Suomessa päästään ehdokkaiden silmissä harvoin eteenpäin ajatusten kehittelyssä. Lisäksi luetuimmatkaan blogit eivät välttämättä realisoidu ääniksi.

Kunnallisvaaleissa homman tekee raadolliseksi se, että ehdokkaita on älyttömästi. Vaikka US on pullollaan bloggaajia, käydään siellä lähinnä valtakunnallista debattia.

* * * YHTEENVETO * * *

Kunnallisvaalit ovat siitä jännittävät vaalit, että riittävän isolla kaveripiirillä pääset läpi. PIenimmillään isossakin kaupungissa muutama sata ääntä riittää läpipääsyyn.

Joillekin ehdokkaille tämä kaveripiiri, muutama lehtimainos ja kaduilla kiertaminen riittävät.

ON KUITENKIN YKSI PAIKKA, JOHON LÄHES KAIKKI OSALLISTUVAT: VAALIKONEET

Mitäpä jos alueellisten vaalikoneiden ylläpitäjät (Yle+paikallislehdistö) lisäisivät vaalikoneisiin debattimahdollisuuden. Nythän nämä vaalikoneet ovat staattisia: niissä voi lukea ehdokkaan itsensä kirjoittamia täydennyksiä, mutta niitä ei voi kommentoida.

Jospa vaalikoneissa olisikin toiminto, jossa jonkun ajankohtaisen kysymyksen alle järjestyisivät ehdokkaiden kommentit allekkain. Myös muut lukijat voisivat osallistua keskusteluun omilla nimillään.

Ehdokkaat erottautuisivat keskustelussa jollakin merkinnällä. (Puoluetunnus ja numero) Ehdokkaiden kommentit voisi ottaa pois päältä ja helposti voisi myös lukea pelkästään kansalaisten kommentteja.

Ja mennään vielä pidemmälle: Vaalien jälkeen ehdokasnumerot poistuisivat ja tilalle tulisi teksti "kaupunginvaltuutettu, puolue." Ne, jotka eivät päässeet läpi, siirtyisivät kirjtautuneiksi käyttäjiksi.

Tämä em. titteli olisi myös linkki, joka vie tietokorttiin. Siihen valtuutettu voisi linkata omat kotisivunsa ja/tai bloginsa. Kirjautuneet käyttäjät saisivat myös oman korttinsa, ja sinne voi linkata omat sivunsa/bloginsa.

--> Kunnallisvaalien aikaan syntyisi ensin rajatuista teemoista debattia. Kun yhteisö on syntynyt, vaalikoneen ylläpitäjä voi säännöllisesti lisätä jonkun ajankohtaisen aiheen.

Näin syntyisi myös uutisia ja julkista keskustelua. Tavallisista blogeista tämä yhteisö poikkeaa siinä, että joku toimituksellisen työn tekijä avaa keskustelun. Toki sinne voi ehdottaa aiheita, mutta ei syntyisi kaatopaikkaa, vaan poliitikolla olisi todellinen motivaatio osallistua keskusteluun.

Kiitos kirjoituksesta Hartolle, sinulle Tuija sekä näihin liittyvästä keskustelusta. Joonan listaus täydensi hyvin! Tässä muutama ajatus myös minulta.

Tampereen yliopiston tutkimushankkeessa sosiaaliseen mediaan liittyen todettiin, että sosiaalisen median ensimmäinen porras on vain keskustelua, josta ei seuraa välttämättä muuta kuin vuorovaikutusta ja mahdollisesti tietämyksen kasvaminen. Vasta sen jälkeen tulee - ikävä kyllä paljon pienemmällä osuudella - asioiden tavoitteellinen kehittäminen eteenpäin. Aktiivisten ihmisten osuus laskee tässä kohtaa niin kuin tietysti käytännön politiikassa ja vaikuttamisessakin jo huomaa eikä vain verkossa.

Yksi keino helpottaa verkko-osallistumista on antaa riittävän pieniä tehtäviä (case Star Wreck). Tässäkin mallissa kuitekin tarvittaisiin ns. demokraattista diktaattoria (ehdokas ja ehdokkaan ydintiimi?), joka jaksaa kirkastaa yhteistä tavoitetta ja ylläpitää koko porukan tahtoa päästä tavoitteeseen. Matkan varrella osa putoaa pois kyydistä omasta tahdosta ja osa taas tulee mukaan loppumetreillä. Lopputulos on kuitenkin yhdessä tehty ja kehitetty.

Epäilen, että jos osalta ehdokkaista puuttuu jo nyt taito ja/tai motivaatio osallistua edes kommentoimalla omien sivujensa keskusteluja tai tekemällä niissä itse avauksia, ollaan harmi kyllä vielä kaukana yhdessä tehdyistä oikeaa elämää hyödyttävistä sivustoista, joissa toteutetut, aidot jutut puhuisivat vaaleissa ehdokkaan puolesta vaalisloganien sijasta. Se olisi kyllä upeaa ja hyödyttäisi myös varmasti yhteisöä enemmän kuin "vaalimainonta".

Ross Mayfield on piirrellyt kuvaa osallistumisen eri tasoista (http://ross.typepad.com/blog/2006/04/power_law_of_pa.html) blogissaan. Blogin kommenteissa mainitaan Apache projekti, jossa olisi vuonna 2000 todettu, että 80%-90% osallistumisesta oli 15 ihmiseltä, vaikka yhteisössä oli kaikkiaan yli 3000 ihmistä. Näitä vastaavia löytynee enemmänkin, kun verkkopalveluiden osallistumisastetta selvittelee.

Partecon tulokset voi katsoa ilmaisesta julkaisusta: http://tampub.uta.fi/tulos.php?tiedot=231. Star Wreckin tapauksessa tosin aktiivisten osuus oli huomattavasti enemmän kuin yleensä on ennakoitu ihmisten osallistuvan.

Pareton periaatteen tutkiminen lisää olisi kyllä mielenkiintoista, toistuuko se verkossakin koko ajan ja voiko asialle tehdä yhtään mitään: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pareton_periaate. Talkoissa, kun on vastuunkantamisen osalta huonompi homma, jos 20 tekee ja 80 nauttii vain tuloksista ;)