Improvisaatiosta eväitä bloggaamiseen

Maistaa omaa lääkettään hän, eli tässä olisi raportti kolmen blogin kommentoimisesta joo, ja - koodin hengessä:

• Matti Lintulahti linkitti Media=Blogissa Poynteronlinen juttuun, joka kertoo, kuinka mm. USA Today - sanomalehteä julkaisevalla Gannettilla on aikomus kehittää uutistoimituksistaan ympärivuorokautisia ultrapaikallista tietoa tarjoavia tietopalveluja ja totesi, että journalistit vastustavat uudistusta ja kommentoi, että itse olisi sanomalehden toimittajana huolestunut oman työpaikkansa puolesta, jos kustantajalla ei tällaisia suunnitelmia alkaisi jo olla. Joo - ja Guardianin blogissa tiedetään kertoa BBC:n pääjohtajan väläyttäneen paikallislehtien päätoimittajille yhteistyömahdollisuuksia: BBC tiemmä harkitsee aluetelevisioikkunoita, joihin se ostaisi paikallisilta mediataloilta TV-juttuja (Society of Editors: how the BBC will go ultra local - linkkivinkistä kiitos Pirkalle).
  
• Kafkakoskella oli Euroopan reunalla kamerasta patterit loppu värikkäässä tilanteessa (Voihan… trubaduuri!): Siis trubaduurit! Ja trubaduurivaatteissa! Tällaisia asioita en varmasti kovin monasti tule parvekkeeltani näkemään, joten syöksyin heti kameraani kohti - ja, voi peijooni: sen ainoan kerran elämässäni, kun trubaduurit ovat (melkein) parvekkeeni alla, kamerastani on patterit loppu! . Niinpä. Kommentissani jatkokehittelin jonkinlaista oman elämän viiden minuutin bufferitallennusta.
  
• Naurispaja -podcastin 50:nnessä jaksossa lumen saartamasta Kalevasta (Tärkeä lähetys tulevaisuudesta) viikon idea (ajassa 51 minuuttia) oli syntynyt tilanteessa, jossa Tampereella oli paha myräkkä, pysäkit täynnä ihmisiä, joiden ohi täydet bussit ajoivat armotta. Naurispajan idean mukaan bussipysäkeillä olisi linjakutsunapit. Kyydin odottaja painaisi sen bussin nappia, jota odottaa, ilmineeratakseen kuskille, että pysäkillä olisi kyytiläinen. Kuski voisi sitten vastata, että kauanko menee kunnes ollaan pysäkillä tai laittaa tiedon, että bussi on niin täynnä, ettei se ota ketään kyytiin. Kuskin käyttöliittymän pitäisi olla niin yksinkertainen, että sen näpylöinti ei vaarantaisi ajamista: kolme nappia, valmiit vaihtoehdot tyypillisimmille tilanteille. Paljon on todellakin bussien infopalveluissa vielä kehitettävää. Jään kiinnostuneena kuulostelemaan, mitä Naurispajassa aiheesta kuukauden kuluttua tiedetään kertoa lisää, niinkuin jaksossa lupailtiin. Ja mikä ettei bussipysäkkien infotauluissa voisi esittää bussit valopisteinä niin, että kansa voisi seurata onnikan kulkua kartalla, jatkokehittelin kommentissani.

Olipas muuten työläs raportoitava. Anteeksi jo etukäteen vaivasta kaikille niille, jotka päättävät osallistua.

PS: Tero, en tiedä vielä mitä ehdin etukäteen saada kasaan - näkökulmaksi on vahvistumassa yhtäältä bloggaaminen ja ajankäyttö (kohderyhmänä erityisesti ne, jotka eivät bloggaa mutta jotka harkitsevat mutta pelkäävät ajankäytön ongelmia) ja toisaalta se, miten tärkeä on muistaa kommentoimisen merkitys oman blogin juurruttamisessa tai "asemoimisessa" blogosfääriin (teema, johon tällä harjoituksella pyrin keräämään tuoretta materiaalia ja bloggaajien kokemuksia). Rakentava vuorovaikutus kommentoimalla itseä kiinnostavia blogeja on siis toinen asia, mikä vie hitosti aikaa, mutta joka, väitän, vasta tekee bloggaamiskokemuksesta oikeasti merkityksellisen ja palkitsevan.

Mahti juttu, kiitos mukaan lähtemisestä. Lueskelen tässä juuri Tuomas Kilven Blogikirjaa. Vaikuttaa opukselta, joka jokaisen, varsinkin tavoitteellista bloggaamista harkitsevan, kannattaa vilkaista läpi.

Ummikolle teos on ihan pakollinen tietopaketti ja jonkun aikaa bloganneillekin kirja sisältää mielenkiintoista taustoitusta ja yleistietoa.

Blogosfääristä en ole kuunaan kuullut yhtä mojovaa luonnehdintaa kuin tässä aloituskappaleen lauseessa sivulla 5.

"Perinteiset joukkotiedotusvälineet ovat jähmeitä ja yhtä pysyviä kuin vuosituhansia sitten kallioon maalatut kuvat: blogit ovat nopeita ja hetkellisiä, kuin metsästäjien juttelu illalla nuotion ääressä."

Tämän nuotion ääreen mahtuu vielä päivän blogikommentointitarinoita kertomaan!

Kokosin tällaisen paketin

Hei, se on joku iso auditorio, tuskin tekee tiukkaa, sekaan vaan!

Sun äitis, osallistu ihmeessä, asetin aikarajan Konfabulaarin takia, mutta kiinnostukseni itse asiaan, kommentoimisen merkitykseen osana blogikulttuuriamme, ei ole vähenemässä, vaan päin vastoin. Eikös sen niin ollut, että teikäläisen blogi-identiteetti eli pitkään juuri kommentoisessa - vankka esimerkki siitä, että tunnistettavan ja kiinnostavan verkkoidentiteetin synnyttäminen ei välttämättä edellytä omaa blogia - vai edellyttääkö? Odotan kiinnostuneena ajatuksiasi aiheesta.

Eikös kunkin postauksen kommentteihin pääse siitä blogin alta? Hm., tämä pitää tarkistaa.

Kiitos tarkennuksesta! en ole ihan vielä varma siitä, tykkäänkö itsekään tästä sisennysjutusta, varsinkin jos jokin ketju venyy niin jälkimmäiset palstat menevät jo aika kapeaksi.

Toivottavasti suunnistushaasteet eivät lannistaneet vaan tulet toistekin kommentoimaan. Näkymisiin kuulumisiin, tuija