Tuhat sanaa

Eija Kallialan ja Tarmo Toikkasen kirja Sosiaalinen media opetuksessa on tarpeellinen perusteos ja uranuurtaja alueellaan. Sosiaalisen median merkitys oppimisessa on rajussa kasvussa.

Kirja aloittaa opetuksen murroksesta ja oppijoiden odotusten muuttumisesta, esittelee sitten sosiaalisen median mahdollisuudet, säännöt ja käytöstavat ja lopuksi 72 sosiaalisen median palvelua arvioituna hyödyllisyysasteikolla yhdestä kolmeen.

Kirja on suunnattu aikuiskoulutuksessa ja korkeakouluissa toimiville opettajille, jotka eivät ole kovin syvällä sosiaalisessa mediassa mutta haluaisivat tutustua siihen "kartan ja tienviittojen turvin". Yhtä hyvin kirja sopii kaikille tietotyön ammattilaisille, jotka ymmärtävät että elinikäinen oppiminen on paitsi välttämätöntä, yhdessä muiden kanssa myös hauskaa.

Opettajille porkkanaksi kirjoittajat huomauttavat, että muuttamalla opetusmenetelmiä opettajan työmäärä voi jopa vähentyä - jos oppijat saadaan vertaisopettamaan toisiaan, ei opettajan tarvitse olla joka tilanteessa kädestä pitämässä.

Pääpaino on työkalujen esittelyssä, mutta hienovaraisesti opetetaan myös sosiaalisen median kulttuuria kuten vastavuoroisuutta: esimerkiksi tietotulvan suodattamisessa kehotetaan jakamaan omat kirjanmerkit, "jotta sinua seuraavat ihmiset näkevät, mitä olet löytänyt". Keskeisissä käsitteissä mainitaan maine: "Monissa palveluissa käyttäjä kerää toimillaan mainetta (tai karmaa), jonka avulla muut voivat arvioida käyttäjän mielipiteitä tai muiden tekojen luotettavuutta."

Kirjoittajat ovat sovittaneet pieneen sivumäärään olennaisimman sosiaalisen median käyttökulttuurista, mukaan lukien tietoiskun nykyaikaisesta tekijänoikeuslisensoinnista (s. 121-124). Creative Commonsin todetaan olevan ylivoimaisesti yleisin lisenssiperhe. "CC-lisenssit ovat muodostuneet avoimen sisällön standardiksi niiden helppokäyttöisyyden ja monipuolisuuden vuoksi". Opettajia neuvotaan valitsemaan oppimateriaaleihinsa vain sellaisia materiaaleja, joissa kaupallinen käyttö on sallittu: "Jos käytät vain CC-materiaalia, jossa ei ole NC-ehtoa, voit olla varma ettet riko lakia".

Hyvää kirjassa on henkilökohtaiset valinnat. Kirjoittajat poimivat sosiaalisen median palvelujen tulvasta reilusti esiin omat suosikkinsa. Aikuisopettajalla riittää kotiläksyjä, sillä suositeltuja sovelluksia - alansa markkinajohtaja maailmalla tai Suomessa - esitellään 15. "Jokaisen opettajan tulisi nimen kuullessaan pystyä kuvailemaan, mitä sillä voi tehdä, mielellään omakohtaisen tutustumisen pohjalta."

Kalliala ja Toikkanen jakavat sosiaalisen median mahdollisuudet yhdeksään alueeseeni: Ajan tasalla pysyminen, Tietotulvan suodattaminen, Kirjoittaminen ja julkaisu itsenäisesti ja muiden kanssa, Multimedia, Viestintä, Yhteisöt, Virtuaalimaailmat ja Oppimateriaalivarannot. Kirja opastaa kädestä pitäen, miten tärkeimmät web2.0 - työkalut otetaan käyttöön. 153-sivuisesta teoksesta noin 60 sivua on kuvatekstein selostettuja ruutukaappauksia kirjoittajien kultakin osa-alueelta tärkeimpinä pitämien palvelujen käyttöliittymistä: Google Reader, Delicious, Blogger,Wikipedia, Flickr, Skype, Ning, Second Life ja LeMill.

Kirjassa on useita hyviä konkreettisia vinkkejä opettajille:

• Blogeista: "Hyvien blogien kirjoittaminen vaatii aikaa ja vaivaa, mikä pitää ottaa huomioon kurssia suunniteltaessa. Kurssin blogeja ei myöskään saisi piilottaa tai tuhota heti kirjoitusvaiheen jälkeen, koska oppijat ehkähaluaisivat myöhemmin palata kirjoittamaansa tekstiin."
• Google Docsista: "Huomaa, että Google Docsin dokumenttien muotoilut eivät siirry toimisto-ohjelmiin täysin siististi. Vältä siis liiallista muotoilua Docsin puolella ja keskity yhteistyöstämiseen".
• Viestinnästä: "Voit järjestää vastaanottosi teksti-tai ääniviestimin kertomalla oppijoillesi vastaanottoaikasi ja tunnuksesi kyseiseen viestimeen. Jos kotonasi on rauhallinen työsoppi, vältyt istumasta oppilaitoksesi tietyssä huoneessa odottamassa vastaanotollesi tulevia oppijoita"

Tämäkään kirja ei täysin välty vertailuilta fyysiseen maailmaan: Tietoturva - kappaleessa sanotaan, että verkossa kannattaa liikkua kuin etelän matkalla: "nautitaan maisemista ja mahdollisuuksista, mutta pidetään lompakkoa silmällä" ja web-sivujen turvallisuudesta puhuessa neuvotaan, että "netissä on pimeiden sivukujien omat vastineensa". Kohderyhmää ajatellen vertaukset kai lienevät paikallaan.

Ehkä kaikkein järkevin ja arvokkain vinkki, mihin olen pitään aikaan törmännyt, liittyy selaimien käyttöön: Käytä eri selaimia eri asioihin ja mene verkkopankkiin ja muihin tärkeisiin palveluihin vain juuri käynnistetyllä selaimella. "Tätä varten on hyvä olla ainakin kaksi eri selainta asennettuna, jolloin näet heti, että olet verkkopankissa eri selaimella kuin muilla sivustoilla".

Kirjalla on esimerkillisen kattava verkkoläsnäolo. Saman nimisen verkkosivuston yksi osio on korjaukset kirjan sisältöön, lisäksi löytyy Ning-yhteisö ja blogi.

Myös tekijät itse ovat aktiivisia verkossa.

• Katso myös tämä kirjaesittely: Janne Matikainen: Verkko kasvattajana