Tuhat sanaa

Etäläsnäolo ja robotiikka kuva: tuija.

Wired-lehden tuoreimmassa numerossa on juttu siitä, miten kalifornialaiskampuksen päiväkodissa tutkitaan robottien taitoja eskarilaisten viihdyttämisessä. Ensimmäiset, joille olen referoinut juttua, ovat pitäneet kokeilua vastenmielisenä. Kauheaa, eihän kone voi lapsia hoitaa.

Tokiossa CEATEC-messuilla esiteltiin uusimpia innovaatiota robotiikassa ja etäläsnäolossa. Kuvassa soitetaan kännykällä lemmikinruokkimisautomaattiin. Siinä on mikrofoni, jolla voi jutella Mustille, ja tietenkin webbikamera, jolla voi katsoa, että Musti näyttää olevan kunnossa.

Monia etäläsnäolon ja robotiikan kehitysnäkymät kauhistuttavat, mutta onko sitten parempi jättää kommunikoimatta, jos läsnäolo ei onnistu? Onko parempi, että mummulle ei edes soita kukaan, jos kukaan ei voi käydä mummun luona livenä? Sitähän minäkin.

Asiasta viidenteen, niinkuin tavataan sanoa. Paniikin lietsoja en tahdo olla, mutta sanokaa minun sanoneen, että minä hankkisin laajakaistan kotiin viimeistään nyt. Voi tulla vuoden-parin aika, jolloin sitä haluaa välttää ylimääräistä tarpeetonta kotoa poistumista. Silloin on kiva, jos voi viihdyttää itseään ja ystäviään ja hoitaa asioita ilmaisilla ts. laajakaistan kustannuksilla hoituvilla internetpuheluilla.