Tuhat sanaa

Turkulainen tietokirjailija ja kääntäjä Juri Nummelin julkaisi keväällä omakustanteena teoksen Päivitysten kirja - Yksitoista kuukautta Facebookissa (ISBN 978-952-99881-3-6). Tapasin miehen ohimennen Kirjamessuilla ja vonkasin kappaleen. Monisteen vaatimattoman ulkoasun ei kannata antaa hämätä, Nummelinin käsitetaidetta hipova arjen kommentointi saattaa lukijalleen hyvinkin olla kappaleen hankkimisen vaivan väärti.

Esipuheessa Nummelin kuvailee teosta näin: "Kyseessä on mahdollisesti maailman ensimmäinen kirja, joka koostuu näistä päivityksistä; hanke vertautuu tietysti muistelmien ja kirjeiden julkaisuun, mutta on niitä pienimuotoisempi." Kuitenkin "Päivitysten kirja on yksinkertaisesti vain kokoelma sekalaisia päivityksiä. "

Ohessa muutamia otteita pitkin vuotta

17.3. 2008: Juri ihmettelee oikein toden teolla, minkä takia bloginpitäjät niin kovasti suuttuivat Hesarin jutusta. Get on with your lives!

25.5. Juri is wondering what it really is abouth mother-in-laws... nothing big, but still... and it's every time about food.

27.6. Juri miettii, miksi niin moni laittaa profiilikuvakseen roiskauksen, joka on otettu kännykällä. Vähän viitseliäisyyttä peliin! Piirtäkää vaikka possu!

11.9. Juri wonders whether a status update has ever been used as a last note by a suicide maker.

11.12. Juri inhoaa Wikipedian yli-innokkaita ja rasittavia besserwissereitä.

14.1. Juri toteaa: "Ei saatana, vasta sivulla 42."

Nummelinin piti kirjata vuosi nettielämää, mutta välistä jäi puuttumaan merkintöjä tallennusongelmien vuoksi. Kirjan selaamisen jälkeen ensimmäinen reaktio on: minäkin haluan omat tilapäivitykseni talteen. Ei sillä, että niistä kirjaa tekisi, vaan omaksi muistin tueksi: mitä sitä suustaan päästi omien tuttaviensa nähtäväksi.

Lyhyiden päivitysten perusteella kuvittelee saavansa hämmästyttävän monipuolisen kuvan merkintöjä tehneestä ihmisestä: on työn sujumisen ilonhetket, kirpparikäynnit, kustannussopimukset, biletykset, lapsien sairastelut, flunssakiukkuilut - pitää oikein erikseen muistuttaa itseään, että kirjoittaja on saattanut hyvinkin valikoivasti esittää verkostoilleen (kirjan aikana kaverien määrä kasvoi 200:sta 300:een) tietynlaiseksi tuotetun Juri Nummelinin. Vain lähimmät tietävät, mitä kuvasta puuttuu.

Lukeepa Päivitysten kirjaa sitten Nummelinin omaelämäkerrallis-päiväkirjamaisena teoksena tai yhdenlaisena ajankuvana suomalaisen tietotyöläisen arjesta, yksi asia ärsyttää ylitse muiden. Ärsytys on samaa kuin joutuisi kuuntelemaan bussissa toisen kännykkäkeskustelua. Vastauksia ei näe - Nummelin on rajannut kirjan sisällön omiin äännähdyksiinsä. Kuva Facebookin mahdollistamasta sosiaalisesta elämästä jää näin torsoksi. Lukija ei saa tietää, millainen keskustelu anoppien ruokakomplekseista tai tilapäivityksistä itsemurhaviesteinä mahtoi syntyä, tai kuinka moni tykkäsi tai kommentoi Wikipedia-parahdusta. Olemme jo alkaneet pitää sitä itsestään selvänä, että toinen toistemme kaverijutustelut ovat näkyvissämme niin halutessamme.