You are here

Henkilöbrändäys profiilikuvalla - unohda lemmikit ja vauvat; varo huumoria

Kuva: Suvi Korhonen. Tuija with pink keitai

Jos aikuisella on ylisöpö tai hassu profiilikuva, miten se vaikuttaa mielikuvaan tästä ihmisestä asiantuntijana? Tällaista kyselin perjantaina verkostoiltani Twitterissä ja Qaikussa Löydy-kirjaa varten, ja tässä on poimintoja mielipiteistä.

Kuvalla on merkitystä. Sen pitäisi olla linjassa muun verkkoprofiilin kanssa. Tarkistan aina uusien seuraajieni kuvat. (@marsyk) Totta, myös kuvaton profiili jää usein oman onnensa nojaan. (@outilammi)

Ylisöpö tai hassu kuva ok, jos olet klovni, lastenkirjailija tms. Geenitutkijat yms. välttäkööt. Persoonallinen voi silti olla. (@outilammi) Ja musta kun olisi niin hauska löytää geenitutkija, jolla on hassu kuva. (@kaarne2)

Eräällä asiakkaani (iso käännöstoimisto) projektipäälliköllä on muuten Skype-kuvakkeena Lolcat... (@DiamonDie)

Makuasioillakin toki osansa pohtii nimim. "en koskaan käytä röyhelöitä tai rusetteja". Ylisöpön raja on häilyvä. (@outilammi)

Kuvalla pystyy viestimään paljon, mutta ei se minusta asiantuntijuutta poista lainkaan. (@pirkkaaunola)

Tuntuis, että huumori sopii ihmisistä helpommin miesasiantuntijoiden imagoon ja kuviin? (@Suviko)

ylisöpö mies = homo ylisöpö nainen = tyhmä blondi tuomio: ei asiantuntija - meniskö kategorisointi näin ainakin Suomessa? (@winninghelix)

Vastaus kysymykseesi on kytketty profiilikuvan katsojan omaan kulttuuritaustaan ja muuhun maailmankatsomukseen. (@Ximmo)

Tulkinta riippuu kuvan katsojasta ja tämän preferensseistä. Söpö yhdelle = epäuskottava toiselle. Normaali yhdelle = hassu toiselle. (@skrubu)

Negatiivisesti mielikuvaani henkilöstä vaikuttaa lemmikkieläinten ja lasten tai pariskuntakuvien pitäminen profiilikuvina. Avatarkoneiden tekemistä kuvista en ihan hirveesti diggaa. (@Suviko Qaikussa)

Minua on aikoinaan ärsyttänyt vauvakuvat profiilikuvassa, joten laitoin kanini kuvan ihan vain vastapainoksi profiiliini FB:ssä... :D Itse en ota tuota profiilikuvaa niin vakavasti. Muuttelen kuvia kun jaksan/kerkeän. (@heleneauramo Qaikussa)

Mulla on Twitterissä ollut sama juttu etten ole vaihtanut kuvaa meemien hyväksi (viittaa jatkokysymykseeni), mutta toisaalta FBssä olen vaihtanut (mm. Sandra Bullockin kuvaksi) kun oli tämä kaksoisolentokuvailmiö menossa... :) Itse ajattelen niin, että FB on kavereille ja siellä ei tartte olla niin "pro". Pikemminkin liian markkinointimainen kuva on poistyöntävä kaveripiirissä. Jos työkavereita/asiakkaita haluaa kaveriksi, heidän tulisi ymmärtää FB:n luonne. Muutenkin monia tuntuu ärsyttävän FBssä liian mainosmainen ote. Miksi joku markkinoi itseään kavereille? Ainakin nuorempien keskuudessa olen havainnut tällaista. (@heleneauramo Qaikussa)

FB:n doppelganger-viikko oli minusta aidosti tosi hauska villitys. (@touqo Qaikussa)

Ihmiseen, joka suhtautuu itseensä vakavasti, ei voi suhtautua vakavasti. (@Herra Qaikussa)

Ehdottomasti kuvalla on suuri vaikutus mielikuvaan ihmisestä. Minusta ylisöpö ja hassu profiilikuva on asiantuntijalle minusta huono valinta. Kuitenkin se kuvan fiilis pitäisi tukea sitä mielikuvaa, jonka haluaa itsestään antaa. Asiantuntijan kuvan tulisi jossain määrin olla asiallinen. Toinen tärkeä juttu on pitää profiilikuva saman edes jonkin aikaa. Samoin pitää samaa tai hyvin samankaltaista kuvaa kaikissa tai ainakin useimmissa palveluissa. Tunnistettavuus helpottuu, koska se kuva on osa sitä ihmisen brändiä. (PeterF Qaikussa)

Tuskin vaikuttaa mitenkään. Laventaa vain mielikuvaa ihmisestä, joka on jotain muutakin kuin asiantuntija, ja siksi asiantuntijanakin kiinnostavampi. Tuskin kukaan valitsee asiantuntijaa kravatin kireyden tai huivin sävytyksen perusteella.. (jtunkelo Qaikussa)

Musta tuntuu, että miehelle on helpompi mieltää huumoripuoli asiantuntijarooliin. Esimerkiksi jos ja kun @Karde, @dst tai @ubiq laittaa huumorikuvan avatarikseen someympäristössä, se ei aiheuta henkilön uudelleenarviointia, ainakaan mun kaalissa. Mut tää liittyy kans siihen, että kaikki mainitut ovat myös hupailleet ja vitsailleet verkossa eivätkä olleet vain puhtaasti asiapenttilinjalla 100 % ajasta. Esimerkiksi naisista vastaavaan rooliin menee @marikoo, @myrtti jne. Mulle olisi yllätys, jos @RNS laittaisi huumorikuvan avatariksi. Siinä kohdassa vaikutus voisi olla kuvasta ja tilanteesta riippuen positiivinen tai negatiivinen. (@Suviko Qaikussa)

Jatkoin verkostohaastattelua Qaikussa kysymällä mielipidettä avatarkuvien muuttamisesta meemien, esim. uutistapahtumien tau mainoskampanjoiden mukaan.

Tämä on osa 1 kaksiosaisessa juttusarjassa, jossa kokeilen kahta erilaista tapaa referoida ja kreditoida verkkokeskusteluja. Katso toinen osa.


Kommentit

Tämä tapa ainakin oli työläslukuinen

Hello, operator! Jos jollain on Hello Kitty -karkkipuhelin kuvassa korvalla, niin hän on ansainnut elämää suurempaa respektiä!

Persoona on sallittua, se on jopa toivottua. Onhan tokia ihmisiä, jotka syövät, juovat ja na.. nauttivat elämästä puku päällä, mutta tietyllä tasolla nuo ovat kovasti kornin näköisiä, varsinkin jos vielä yritetään olla asiallisia.

Ja ennen kuin kilahtaa omaan nilkkaan, on minullakin ollut kahdessa kuvassa puku päällä, toisessa kuitenkin kamera peitti strategiset paikat ja ei toisessakaan pönöttämään päästy.

Hyviä kysymyksiä, joita olen joutunut itsekin pohtimaan. Profiilikuvien (ja muun profiilin) haasteena on se, että siihen joutuu yhdistämään niin monta roolia. Kukaan kun ei ole vain yksi ihminen. Esimerkiksi minä olen paitsi kansanedustaja ja kolumnisti, myös tutkija ja isä sekä scifi- ja sarjakuvafani, joka on kiinnostunut mm. kajakkimelonnasta ja burleskista. Ja kaikki tämä ja oma persoona pitäisi ilmetä yhdestä profiilista.

On vaan pakko luottaa äänestäjien kykyyn nähdä ihminen kansanedustajan ja kansanedustaja ihmisen takaa.

Joskus se onnistuu huonommin joskus paremmin, kuten taannoin kun ihan vaan kumarrukseksi vanhoille fandom-kamuille laitoin kansanedustajasivuilleni politiikastani lyhyen klingonin kielisen esittelyn ... jonka Reuters uutisoi ja sain sivuilleni valtavasti liikennettä ... ja käsittääkseni muutaman äänenkin.

Voi vitsi, olen missanut tämän ihan kokonaan - lempiaiheeni :) Hyvää pohdintaa. Jos noita kuvia purkaisi imagokonsultin linssin kautta, niin veikkaisin Tuijan hakevan beigellä "asiallista" ja konservatiivista linjaa. Mutta ei sen silti tarvitse tylsä olla, veikkaan että tässä haetaan kahta ääripäätä tyyleissä ja väreissä.

Beige sinänsä värinä on elegantti. Jos hiukset nostetaan ylös ja kiinni, vaikutelma muuttuu heti. Entäpä pinkki puhelin - mikä sen viesti on? Jos emme tietäisi kuka henkilö on kyseessä, niin millaisia johtopäätöksiä kuvasta vetäisimme? Entä vihreät helmet? Kuvia voi lukea niin monella tavalla =) Vaatteiden materiaali on aika luonnonläheistä, niistä voisi päätellä henkilön olevan aika rento tai arvostavan ekologisia kysymyksiä. Noissa kuvissa itseasiassa myös valaistus tekee paljon: toisessa hailakka yleisilme ja toisessa hiusten kullankeltaisuus ja kasvot valaistaan. Myös hymy antaa täysin erilaisin fiiliksen. Olisi mielenkiintoista saada Tuija "muuttumisleikkiin" - kokeillaanko? ;)

Heli mainiota, kiitos tuosta vaikutelmien purkamisesta. Sellaisen, joka ei niin hyvin tunne omaa itseä, analyysi on tosi hedelmällinen.

Kuvan ottamisen lähtökohta oli sellainen, että olin ilmoittautunut vapaaehtoiseksi malliksi Suvi Korhosen järjestämään studiovalaistusworkshopiin. Ajattelin että sieltä saan ehkä uutta profiilikuvaa, tai matskua Löydy-kirjan nettisivuille.


Listen!

Propsina tuo Hello Kitty -karkkipuhelin on ehkä arvoituksellinen. (Kiitos respektistä liljajan!) Minua parhaiten tuntevat arvaavat, että olen napannut käteen parivuotiaan tyttäreni lelun. Toisaalta asiinä haetaan flirttiä kawaii-kulttuurin kanssa, ja mukana on pientä Geek-tyttöysfanitusta.

Jollain lailla kuva viittaa myös ammatillisiin kiinnostuksen kohteisiinkin: digimedian tulevaisuus on mobiilikäytössä. Toki siinä tapauksessa kuvan kännykällä olisi pitänyt näpytellä, eikä puhua.

Jyrki JJ Kasville vielä tarkennukseksi, että seuraan mitä suurimmalla respektillä teikäläisen tasapainottelua noiden monien roolien välillä, ja avatarkuvasi nostaminen tämän jutun kärkeen oli avatarkoneiden markkinointikäyttöä valaiseva ajankohtainen esimerkki, ei mikään arvolauselma että niin ei pitäisi tehdä.

Puhelimista vielä: se on jännä, miten puhelin artefaktina voi avautua katsojalle monella tavalla, riippuu mitä haluaa nähdä. Joku tosiaan näkee siinä lasten puhelimen, joku pinkin luurin; yhdelle se viestii huumorintajua ja toiselle sihteeriä tai lörpöttelijää. Jo kannuksensa ansainnut henkilö voi leikitellä, mutta tuntematon voi riskeerata kuvalla ensivaikutelman haetusta vakuuttavuudesta tai uskottavuudesta.

Jyrkin mainitseman rooliongelma on varmasti monelle naiselle haasteellista. Miten elämän eri rooleja voisi hyödyntää eri profiileissa, tai viestintäkanavissa, kuten eilen audioboossa pohdit.

Henkilöbrändäämisen tavoite on pyrkiä kertomaan mahdollisimman selvästi, mitä haluaa ja millaisiin juttuihin itse on valmis lähtemään. Jos on yrittäjä, tämä on melko itsestäänselvä - on pystyttävä viestimään, millaista palvelua tai osaamista myy ja millaiselle asiakkaalle se sopii. Asiantuntijalle tehtävä on, sanoisinko, monin verroin haasteellisempi. Sitä ei välttämättä itsekään osaa tarkkaan sanoa, mitä etsii, koska voi olla, että tietää sitten vasta, kun löytää sen mitä etsii. Voi toki kommunikoida sen, mistä on kiinnostunut, ja dokumentoimalla asioita, joissa on ollut mukana, voivat uudetkin kontaktit muutamalla silmäyksellä muodostaa kuvan tyypistä ja tämän mahdollisesta kiinnostavuudesta yhteistyökumppanina.

Onnistuessaan henkilöbrändäys vähentää turhia yhteydenottopyyntöjä.

Hyvä henkilöbrändi kertoo heti satunnaiselle googlaajalle, että aha, vaikka hakusanat täsmäsivät, tämä tyyppi ei kuitenkaan ole semmoinen jota etsin; tai se kertoo heti että kyllä, tässä on asiantuntija, jonka haluan mukaan projektiini.

- Jotenkin tuohon profiilikuva -merkinnän 2. osaan ei päässyt kommentoimaan tai sitten vaan kommenttilaatikko ei lataudu juuri nyt tjs.

Pienenä täydennyksenä voisi olla -viiva suoran siteerauksen alussa, kuten

- Onnistuessaan henkilöbrändäys vähentää turhia yhteydenottopyyntöjä, Tuija vinkkaa.

Kiitos Kari että huomautit kommenttikentän toimimattomuudesta, jostain syystä oli mennyt kommentointi estetty päälle. Nyt korjattu.

Repliikin alkua ilmaisevien ajatusviivojen lisäys hyvä muistutus, kiitos.

Älä huoli, en minä siinä arvolauselmaa löytänytkään - osuit vaan itseäni viime aikoina kovasti mietityttäneeseen kysymykseen.

Lisämausteena tässä on vielä sekin, että on ... jonkin verran ihmisiä, joiden mielestä kaikki mihin poliitikko (tai ainakin jotain inhokipuoluetta edustava poliitikko) koskee, saastuu, muuttuu jotenkin likaiseksi ja niljakkaaksi. Eli voinko enää poliitikkona julkisesti fanittaa mitään lyömättä siihen samalla jonkinlaista "desecrated by a politician" -leimaa.

Poliitikon tahraama - niinpä. Taisi kaikua kuuroille korville Johanna Korhosen keväinen kehotus suhtautua kansanedustajaksi ryhtiviin arvostavasti.

Kommentoi

Subscribe to Comments for "Henkilöbrändäys profiilikuvalla - unohda lemmikit ja vauvat; varo huumoria" Subscribe to Tuhat sanaa - All comments