Main menu
Tuija Aalto
Juuri nyt
- (Melkein) potkut! Nettielämän ja somen yhteensovittaminen on tasapainoilua
- Aktiivinen vs. passiivinen avoimuus
- Aktiivinen avoimuus vaatii vaivannäköä
- Tekijänoikeudet eivät ole mustavalkoinen kysymys
- Suomi allekirjoitti internetsääntelysopimus ACTAn
- Google ja Facebook tuovat käyttäjän sosiaalisen verkoston palveluiden ytimeen
- Internet-yhtiöiden mielenilmaus torppaamassa huonon nettisensuurilain
Palaute ja kommentit
Jos haluat antaa palautetta yksityisesti, voit käyttää palautelomaketta.
Kommentteja
- Onpas hyvä koonti aiheesta! 2 päivää 17 tuntia sitten
- Kiitos konkreettisesta 4 päivää 18 tuntia sitten
- Hyvä kooste tärkeästä 5 päivää 17 tuntia sitten
- Gunilla: kiitos; aihe on 1 viikko 2 päivää sitten
- Testi: kuvittele olevasti 1 viikko 3 päivää sitten
- Hyvä Tuija, juuri näin! 1 viikko 3 päivää sitten
- Tosiaan, työn sisältöön 1 viikko 3 päivää sitten
- Ylen Etelä-Karjalan radion 1 viikko 3 päivää sitten
- Cristina on oikeilla jäljillä 1 viikko 3 päivää sitten
- Tämä kommentti Cristina 1 viikko 3 päivää sitten
You are here
Henkilökohtainen historioitsija tarvitsee monimediaosaamista
Suuret ikäluokat, jotka eivät tunne vanhempiensa ja isovanhempiensa tarinoita, tarvitsevat henkilökohtaisen historioitsijan palveluksia. Näin kertoo New York Timesin uusiin ammatteihin ja nouseviin trendeihin keskittyvä Fresh Starts - juttusarja (Tales From the Past, Preserved for Families).
Artikkeli esittelee kaksi alan yrittäjää: Susan Owensin (Tales for Telling) Kentuckystä ja David O’Neilin (Story Trust) Massachusettesista. Uutta ammattikuntaa edustaa Association of Personal Historians.
Julkaisu voi olla painettu kirja, videoesitys, audio-CD, verkkosivusto tai jonkinlainen yhdistelmä niistä. Henkilökohtainen historioitsija tarvitsee haastattelutekniikoiden osaamista, tallennusvälineiden (audio, video) käyttötaitoja ja julkaisuteknistä osaamista. Työmäärän arviointiinkin liitto opastaa jäseniään. Sen ohjeiden mukaan tunti nauhoitettua keskustelua vaatii 25 tuntia lisätyötä: suullisesti kerrottu tarina on saatettava tekstin muotoon, ajankuvaa eri lähteistä lisättävä ja taustatietoja tarkistettava; valokuvia skannattava ja niiden käyttöoikeudet selvitettävä.
Liekö meillä jo vastaavaa haamukirjoittajapalvelua tarjolla? Omatoimimuisteluksiin on valmennusta tarjolla Vuosikerta.fi - palvelussa.
Kommentit
Mahtava bisnesidea
Tässä ja vastaavissa sovelluksissa olisi yritteliäisyydellä siunatulle humanistille konsti työllistää itse itseään. Samanlaista lähihistorian taustaselvitystä voisi tehdä esimerkiksi yrityksille, jotta ei tulisi kämmejä mainonnassa. (Olikos se tämän vuosituhannen alussa kun Nokia kompasteli Saksan markkinoinnissaan; kännykkämainoksessa käytettiin jotakin lausetta, jonka vastineen olivat aikanaan menneet nakuttelemaan keskitysleirin ovikonkiin. Mokan taustalla ihan selvästi ohuenpuoleinen historiantuntemus.)
Pyyntöjä tulee silloin tällöin
mutta useimmiten homma tyssää rahaan. Free ei pysty ihan muutamalla kympillä kokonaista elämää kirjoittamaan vaikka kuinka yrittäisi pitää pyyntönsä kohtuudessa. Ehkä Amerikoissa ollaan valmiimpia maksamaan, en tiedä, suomalainen tekee tiedusteluja ja toteaa aika nopeasti että taitaa yrittää tehdä itse. Useammankin kyselijän olen ohjannut BoD-sivuille tsekkailemaan omakustanne/palvelukustannehintoja.
Ei onnistu
Yritysasiakkaatkaan eivät tunnu ymmärtävän, kuinka kallista tämänkaltainen työ on. Lasketaanpa:
- neljä isovanhempaa
- neljä tuntia haastatellaan per vanhus ( 4 x 4 tuntia)
- käytetään muokkauskerrointa 25 (400 t)
- eli 10 työviikkoa tästä hommasta
Humanistit on halpaa työvoimaa. Eli laskutus noin 10 000 euroa. Löytyisikö asiakkaita?
Historia on muutenkin in
Joo, kyllähän sitä kaipaa sitä kirjaa jolta isältä jäi kirjoittamatta (hän lähti tästä ajasta viime keväänä ja vielä tammikuussa hänellä oli tarkoitus kirjoittaa muistelmansa). Oliko se niin että egyptiläiset sanoivat että ihminen kuolee silloin kun kukaan ei enää puhu hänestä. Silloin kun ne mahdolliset kertojat ovat poissa niin moni tarina ja ihminen poistuu ajastamme. Kun isä ei enää olekaan kertomassa äidistä ja heidän yhteisestä elämästään niin tuntuu siltä että äiti kuoli toisen kerran. Tässä olisi ollut mukava lukea joku omaelämänkerta ja muistella ja rekonstruoida heitä kun kaipaus on pahimmillaan. Joten pitäisiköhän perustaa yritys joka kehittää voice recognitioniä paremmaksi jotta litterointiin ei menisi niin paljon aikaa...
Edelleen bisnesideaan (ainakin vähän) uskovana...
"Joten pitäisiköhän perustaa yritys joka kehittää voice recognitioniä paremmaksi jotta litterointiin ei menisi niin paljon aikaa..."
Oikein! Tämmöisestä ajattelustahan se tuonkin työn kannattavuus lähtisi kohentumaan. Eihän asioita tarvitse tehdä samalla tavalla kuin on tehty gradua väännettäessä. Luulisi, että oikeilla työvälineillä voisi monia työvaiheita nopeuttaa. Isovanhemman haastattelun kohdalla ei ehkä kannata nopeutusta yrittää :)
Tosin myönnän senkin, että helpostihan tällainen työ tyssää rahaan ainakin jos se tarjoillaan nimellä historiikin kirjiottaminen, sukuselvitys tai jotakin muuta yhtä epäkiinnostavaa (siis yleisen mielipiteen näkökulmasta). Enpä tiedä, miten kävisi kun joku osaava markkiniontiguru lähtisi ihan tosissaan kokeilemaan henkilökohtaisen/yrityskohtaisen historiapaketin tuotteistusta. Ihmiset on saatu ostamaan niin monenlaista kun asia on oikeassa formaatissa tarjoiltu.
Outi kiitos innostumisesta ja
Outi kiitos innostumisesta ja palvelun jatkokehittelystä - minustakin
tuossa on jotain viehkoa ja juju olisi löytää sellainen tuotantomalli,
että kustannukset eivät karkaisi käsistä. En ole ihan varma olisiko
puhuttujen muisteluksien automaattilitterointi hyvän lopputuloksen
tae, mutta toki se jouduttaisi työprosessia.
Minni varmaankin amerikoissa riittää vakavaraisempaa asiakaskuntaa
useammalle yrittäjälle - siellähänollaan muutenkin tottuneempia
maksamaan, yliopistojen lukukausimaksuista ja terveydenhuollon
palveluista alkaen, enemmän omaan elämänpiiriin kuuluvista asioista
Kylteri totta muuten, yrityksissäkin tuntuu joskus löytyä se
iänikuinen serkkupoika reiska joka tekee viestintähommat reilusti
halvemmalla kuin alan yritys :)
Pixi kiitos henkilökohtaisesta näkökulmasta - kyllä konkreettiset
muistot antaisivat paljon omien mielikuvien jatkeena.
Kerrassaan loistavaa
Hieno idea ja uskon, että hyvin suunniteltuna ja oikein lanseerattuna tällainen tuote menestyisi myös Suomessa... jopa tuo 10 000€ hinta on kohtuullinen kun mummo haluaa ihan oikeasti lapsenlapsilleen edesottamuksistaan hyvin tehtyä mediaa.
Kansallisarkistosta stipendirahoitusta omaelämäkertajulkaisuihin
ja vielä niinkin että jos nyt vielä lapsenlapset voivat kuulla isovanhempien juttuja suoraan heiltä itseltäänkin niin seuraavia sukupolvia saattaisi hyvin kerrottu esivanhempien tarina sytyttää vielä enemmän. Ehkäpä suvut voisivat perustaa jonkinlaisia rahastoja seniorijäseniensä muisteloiden rahoittajiksi?
Entä voisiko maakunta-arkisto jatkossa budjetoida siivun tuohta aikalaisten omatoimisen historiankirjoituksen tukemiseen? Ja se viiskymppislahja, voisiko suku kerätä potin ja lahjakortiksi tällaiseen tarkoitukseen kalliin viinilaatikon tai etelänmatkan kustantamisen sijasta? Monista puroista keräilemällä rahaa voisi jo kertyä tuo pyöreä kymppitonni per muistelus.
Kommentoi