Uskon hitaaseen journalismiin. Ja nopeaan. Ripeä Twitter-viserrys on paikallaan yhdessä tilanteessa ja ajaton essee toisessa.
Miksi siis valita puoliaan journalistien Facebook-kesämittelössä: otetaan molemmat.
Toimittaja Tuomo Björksten perusti juhannuksena Facebook-ryhmän "Hitaan journalismin puolesta (FB-luokitus: Vakaumukset ja aatteet) Kolmessa viikossa ryhmässä oli jo yli 150 jäsentä.
Björkstenin mielestä laatujournalismi on pääasiassa tahto- eikä rahakysymys. Muita teesejä ovat mahdollisesti keskenään hieman ristiriitaisesti: "Tärkeintä ei ole se, kuka kertoo tiedon nopeimmin, vaan se, kuka kertoo tiedon helpoimmin ymmärrettävässä muodossa" ja "Fiksu media ei aliarvioi tiedon vastaanottajaa."
Kari Haakana nokitti heinäkuun alussa ryhmällä Nopean journalismin puolesta (FB-luokitus: Itseapu).
Hän muotoilee nopean journalismin keskeiseksi filosofiaksi "Nyt jumalauta se juttu valmiiksi!" ja "Joo, mutta kato Ilkka Malmberg on vähän eri juttu. Ja sä et ole Ilkka Malmberg.". (TA lisäys: Ilkka Malmberg Elävässä arkistossa)
Haakanan ryhmässä on vasta vajaat sata jäsentä.
Nykyaikainen internet-tiedonhakija käyttää itseilmoittautuneiden tietokantoja hyväkseen ja kerää tästä ketterästi journalismista kiinnostuneiden monisatapäisen tietokannan (mikä on tietenkin yhteisön säännöissä kielletty).
23.7. taltioitavassa ja julkaistavassa Sula Pinta - jaksossa ovat vieraana Naurispajan Hirppis ja Virba ja puheenaiheena verkossa vaikuttaminen.
Kommentit
Itse en ainakaan näe
Itse en ainakaan näe ristiriitaa siinä, että helpoimmin ymmärrettävä sisältö ei aliarvioi lukijaa. Se olisi aliarvioimista, että jättää tiedon kertomatta, koska se olisi lukijalle liian vaikeaa. Aivan kuten lapselle kerrotaan haikarasta.
Huomasin ainakin jonkun/joidenkin liittyneen molempiin ryhmiin. Itse en liittynyt kumpaankaan, kun se ajaa lopulta saman asian.
Itsekin mietin sitten
Itsekin mietin sitten jälkikäteen, että sisällön kirjoittaminen helposti ymmärrettäväksi on taitoa vaativaa ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta, eikä aliarvioimista. Sisällön kirjoittaminen sumeasti osoittaisi laiskuutta ja lukijan halveksuntaa; "ei ne tätä tajua kuitenkaan". Eli mitään ristiriitaa väittämien välillä ei ole.
Upeita kuvia Kaimuun sanomat - kesäkuvaaja-blogissasi muuten.
(Tästä viestistä on myös
(Tästä viestistä on myös webkameralle puhuttu versio: http://www.youtube.com/watch?v=76L88BPNqSo )
Mainitun Facebookiin perustetun Hitaan journalismin puolesta -ryhmän kuvaustekstissä ovat listattuna muun muassa "syvälliset tarinat unohtuneet", "hyvä tarina ei vanhene koskaan" ja "laatujournalismi on pääasiassa tahto- eikä rahakysymys". Vastineeksi tälle ryhmälle perustettiin toinen ryhmä, jonka mukaan liikaa kirjoituksiaan hauduttavat ja dramaturgiaa terävöittävät voisivat harkita siirtymistä romaanien kirjoittamiseen. Ja näillä viitattiin siis webissä julkaistavaan materiaaliin.
Se ei ole niin oleellista kuinka tosissaan näihin ryhmiin liittyneet ovat liittymisellään mielipiteen osoittaessaan olleet. Itseasiassa on hyvinkin mahdollista, että erityisesti jälkimmäiseen eli nopeaa journalismia kannattaneet ovat saattaneet jo unohtaa liittyneisyytensä.
Vai olisikohan nyt käynyt niin, että esitettyäni implisiittisen väitteen nopeaa journalismia kannattavien viihteen ja nopeasti abstrahoitavan tiedon hakuisuudesta, sekä taipumuksesta pikaiseen unohtamiseen, tulin sortuneeksi stereotypisointiin tai ainakin jonkinlaiseen hätäisyyteen?
Siis, nopea journalismi voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että uutisointi ikään kuin "tekee todeksi" jonkin, jonka nopeaa journalismia kannattavat tai siihen mieltyneet ovat jo ehtineet havainnoida ja kokea monin eri tavoin aikaisemmin viimeisten 24 tunnin aikana blogien, videoleikkeiden ja mikroviestimien kautta, eikä asiaa täten kannata käydä purkamaan auki. Ei ainakaan heitä varten.
Pätisikö tämä yleisimminkin heidän tiedonsaantimieltymyksiinsä? Entä missä vaiheessa siirryttäisiin harmaalta alueelta sille alueella, jossa kerronta on hitaan journalismin mukaisesti syvällistä?
Tähän väliin haluaisin lainata Leena Krohnin tekstiä, jossa hän käsittelee tietoverkkoja ja kirjallisuutta:
"Eräällä tapaa koen tietoverkot ja kirjallisuuden rinnasteisina ja avoimina systeemeinä, paitsi ihmisruumiin laajentumina myös ihmismielen kuvauksina. Myös siinä mielessä tietoverkot ja kirjallisuus ovat rinnasteisia, että ne ovat aina keskeneräisiä ja ikään kuin päättymättömän evoluution muokattavissa."
"Kirjallisuus on eräässä mielessä rajaton, ja jatkuvasti laajentuva mentaalinen kosmos, sillä jokainen yksittäinen teos liittää uuden mikromaailman paitsi aikaansa ja ympäristöönsä myös kaikkea sitä edeltävään kirjallisuuteen."
Ei mulla muuta.
Kommentoi