Tuhat sanaa

Ainakin Kemppinen ja Haakana ovat ehättäneet tästä kirjoittamaankin jo, sillaikaa kun minä olen kikkaillut puhelimen videokuvaustoiminnon kanssa. Siihen minua innosti Khiloun eleginen spåravideo.

Mutta Virkkusen kirjoitukseen (€) siis: "[rasti ruutuun: blogi / peli / elokuva / biisi / mainos / muu, mikä?] tarjoaa tietoa ja kertoo tarinoita, ja jos se tekee sen hyvin, se menestyy".

Tietenkään sanomalehti ei ole ainoa oikea vastaus, mutta eihän sanomalehtimiestä voi siitä syyttää, että siitä näkökulmasta siltä tuntuu. Näkökulmia vain alkaa maailmassa olla aika monia, ja niitä pitäisi opetella vaihtamaan, ettei putoa kelkasta.

Olipa viestin välityksen alustana mikä mediumi hyvänsä, luotettavuus ja maine ansaitaan, siinä vanhat kunnon brändit kuten YLE ja Hesari ovat tietenkin Samikia, Scizoa, Sedistä, Mitvitiä, Unetonta ja muita paljon luettuja verkkojulkaisijoita askelen edellä, mutta ei sen etumatkan turvin enää kauaa julkisuuden tahtipuikkoa heiluteta.

Uutuudet kuten turkulaisen opiskelija-aktivisti Tommi Ruuthin Boikotti.org leviävät viraalisti vinhaa vauhtia saaden julkisuutta blogeissa ja nyysseissä ja paikoissa, mistä tällainen valtamedianörttiwannabemimmi ei edes osaa etsiä.

Digitaaliset lihakset kasvatetaan osoittamalla asiantuntemusta ja halua ja kykyä dialogiin. Hyvä maine ei kasva korkoa kassakaapissa, sitä on hankittava olemalla maineensa veroinen joka päivä. Jos päivittäiset teot, vaikkapa blogikirjoitukset, osoittavat vilpittömyyttä, halua oppia ja kuunnella ja ymmärtää ympäröivää yhteiskuntaa, ollaan oikealla tiellä.

Valta- ja vastamedian rajanveto alkaa käydä sitä vaikeammaksi, mitä monisyisempää tiedonvälitystä kansalainen saa nauttiakseen.