Tuhat sanaa

Kävin kommentoimassa Lasitalon emäntää laveasanaisesti ja ilahduin huomatessani, että kommenttia kirjoittaessa kiteytyi yksi itselleni uusi ajatus.

Kirjoitin aihepiirin rajaamisen vaikeudesta ja siitä, kuinka joskus tuntuu, kuin ajaisi sisäinen pakko rekisteröidä blogiinsa kaikki omia kiinnostuksen kohteita sivuavat asiat, kai osoittaakseen itselleen ja lukijayleisölleen olevansa ajan hermolla tai jotain. Tavoite on tietysti mahdoton ja älytön. Yksi ihminen ei ole tiedotusväline. Mutta useampi yhdessä voi muodostaa sellaisen.

Näytin tänään eräälle kollegalle Blogilistan suosikit - listaani, ja sanoin, että tämä on minulle mielenkiintoisempi kokonaisuus kuin päivän Hesari. Jokainen kirjoittaja edustaa jonkin tyylilajin huippua kirjoittajana tai jokin tietyn asiakokonaisuuden asiantuntemusta. Tyrkkysanomat, oma uniikki editio blogosfäärin modulaarimediaa.

Blogien verkottuminen, kietoutuminen yhdessä isoksi informaatiokiehkuraksi on kiehtova ilmiö. Minun ei tarvitse seurata kaikkea, koska voin luottaa siihen, että N, N ja N seuraavat, ja kirjoittavat kaikesta, mikä on tärkeää.

Blogin pitäjälle muodostuu tällaisessa dynaamisesti itseorganisoituvassa työnjaossa tärkeimmäksi tavoitteeksi löytää oma niin kapea erikoisalueensa, että voi “omistaa sen” ja olla muille se N.