You are here

Etusivu › Blogs › Tuija's blog

iPadlehti, median lemmikki, ei kelpaa kuluttajalle

Su, 2011-01-02 03:25 — Tuija
Jaa
Kategoriat: 
Media
Podcasting
Markkinointi
Digimedia

Otavamedian teettämän tutkimuksen mukaan sähköisen lukulaitteen, kuten iPadin, ensimmäiset käyttäjät ovat noin 35-vuotiaita, koulutettuja ja asuvat pääkaupunkiseudulla.

Mitä he haluavat lehdiltä uudella alustalla? Yhden valitun kokonaisuuden, jonka nautittuaan hän on elämystä rikkaampi, vai palvelun, joka päivittyy jatkuvasti? Miten tärkeä on näyttävyys, lehden taitto? Sovellus vai verkkosivu? Mistä kuluttaja saadaan maksamaan?

Kustantajat panostavat iPad-sovelluksiin saadakseen niistä rahaa, jota verkosta ei ole saatu.

iPad TM

Otavamedia avasi IPad-lehti-tarjontansa ensimmäisenä, jo ennen kuin laitetta sai Suomesta. Suosikki ilmestyi ensin syyskuussa ilmaisena näytenumerona ja maksullisena lokakuussa, kuten Suomen Kuvalehtikin.

Tekniikan maailman edelle kiilasi yllättäen aikakauslehden vakiintunutta lempinimeä käyttävä ilmainen verkkomedia Teknari (Buzzikuski noteerasi syyskuussa tulokkaan kiinnostavana IPR-tapauksena ja autotoimittaja Pertti Rönkkö vertaili lokakuussa "oikeaa" ja "röyhkeää" teknaria). Kosketusnäytöille optimoitu mediapaketti laajenee pian televisioon MTV3:n Max-kanavalle.

Sanoma News esitteli HS:n iPad-demoa Expert-messuilla syyskuussa ja julkaisi kaupallisen sovelluksensa joulukuun alussa. Hesarin iPad-versio on digilehden tilaajille ilmainen.

Sanoma Magazines toi ensin iPadille Gloria-lehden. "Digilehdistä on tulossa iPadin tappajasovellus", arvioi kustantajan Tietokone-lehti oman iPad-versionsa julkistusjutussa pari viikkoa sitten.

Bonnier lähti iPadiin Olivia Shoppaa -sovelluksella.

ipad2010

iPad tuli myyntiin Suomessa 30.11. Helsingin sanomissa uutuus oli esillä kolmessa kokosivun mainoksessa (Expert, Gigantti ja Stockmann) sekä lehden Talous-sivulla. Ylen uutisessa ("Tietotekniikka uudistuu kovaa vauhtia) korostettiin laitteen uutuudenviehätystä ja korkeaa hintaa.

HSilmoitukset30.11.2010

Ipadlehtien myynti on alkanut vaisusti: Isokankaan kuuleman mukaan suomalaisten ipad-lehtien numeroiden myynti lasketaan kymmenissä. Jääskeläinen oli seminaarissa kuullut Otavamedian edustajalta ennätyksen olleen 200 myytyä numeroa. Kansainvälisten tietojen mukaan esimerkiksi teknolehti Wiredin irtonumeroiden myynti olisi asettunut 20 000 - 30 000 myytyyn kappaleeseen.

Apple Storen ilmaisten (iPhone) uutissovellusten suosituimmuuslistaus kattaa 200 nimekettä. Tätä kirjoittaessa kärkeä pitävät iltapäivälehdet ja Hesari. (Joulun alla julkaistu Yle Areena on ykkösenä (iPhone) viihdesovelluksissa). Jos Applella on pelkkien iPad-sovellusten rankinglistat, linkkiä saa laittaa kommentiksi, itse en löytänyt.

Ilmainen Teknari ei näiltä iPhonesovellusten kansoittamilta listoilta löydy. Haastaja kärsii varmasti vielä tunnettuuden puutteesta, mutta ellei se nouse sieltä TV-ohjelman käynnistyessä kuun lopussa, on tehtävä johtopäätös, että kaikki iPadlehdet eivät kelpaa kuluttajalle ilmaiseksikaan.

(edit: muokattu loppua selkeämmäksi App Storen listojen osalta - IPhonesovellukset dominoivat)

Bonnierin AD Tuomas Jääskeläinen ja toimittaja Antti Isokangas pohtivat printtimedian tulevaisuuden lupausta Mediaattori-podcastin jaksossa #13. Sivuamme samoja teemoja itsekin Yoen kanssa vuoden päätteeksi nauhoitetussa Sula Pinta -podcastin jaksossa #51.

Kommentit

Su, 2011-01-02 14:30 — Harri Saukkomaa (-)

Kiinnostavaa pohdintaa!!

Hypen ja todellisuuden tasapaino löytyy varmaan paljon myöhemmin, kun markkinoilla on lisää iPadin haastajia. Tiedän omasta kokemuksestani jotakin aikakauslehtien sähköisistä mahdollisuuksita. Minun mielestäni näitä mahdollisuuksia olisi pitänyt miettiä jo aikaisemmin.

iPad on tietenkin ensimmäinen mahdollisuus, jossa aikakauslehtiformaatti voi syntyä uudestaan. Mutta sekään ei tapahdu ilman uutta ajattelua.

Su, 2011-01-02 17:07 — Tuija

Miettiä olisi pitänyt varmasti aikaisemmin - mutta vastahan noita laitteita nyt alkaa olla, edelläkävijäasiakkailla. Kuten @samin Twitterissä huomautti, iPadlehdet ovat vain sama sisältö uudessa paketissa. Puuttuu jokin merkittävä syy vaihtaa totuttua kulutustapaa. Paperin vastustaminen ei taida riittävän iso syy olla vielä kriittiselle massalle.

Innovatiivisempia sisältökonsepteja kaivattaisi - mutta niitä tulee todennäköisemmin toimialan ulkopuolelta.

Su, 2011-01-02 18:52 — Petri Mertanen (-)

Piti itsekin blogata iPad asiasta (englanniksi): http://www.mertanen.info/2011/01/ipad-rocks-we-are-living-mobile.html

Su, 2011-01-02 23:29 — Tuija

Asiaa. "Mutta mitä sillä voi tehdä" on kyllä perustava kysymys appsin rakentajalle. Ja "käännellä sivuja" ei ihan riitä vuonna 2011. Tai sitten pitää mennä kylmä kalkkuna tyylillä, niinkuin digi-tv:n yliheitto. Että se analoginen palvelu kuulkaa loppuu joskus ja painokoneet sammuvat aikanaan. Olen juuri lukemassa Jeff Jarvisin What Would Google Do -kirjaa, jossa hän usuttaa mediaa kannibalisoimaan itsensä uusilla verkkopalveluillaan, ja varoittaa takertumasta (vielä) kannattavan printin lypsylehmään.

Ma, 2011-01-03 01:35 — Jukka Manninen (-)

Kuuntelin tuon Mediaattorin tänään. Yllättävää on se, että lehtien sisällöt ovat samat printissä ja iPadissa. Mediaattorissa kysyttiin aiheellisesti, miksi Hesari ei päivity päivän aikana. Myöskään iPadin mainiota ominaisuutta siirtyä tekstistä kuvaan/videoon ei hyödynnetä riittävästi. iPad tarjoaisi mahdollisuuden wow-efekteille. Ainakin itse kiinnostuisin sellaisesta julkaisusta, mikä osaisi yllättää erilaisuudella. HS on hyvä lehti, mutta sen pitäisi olla jotain enemmän iPad-versiona.

Ma, 2011-01-03 08:35 — Outi (-)

Sanonpa sanani minäkin kolmen viikon iPad-hipelöinnin jälkeen :) En ollenkaan ihmettele lehtien kehnoa menekkiä. Pelkkä siirto iPadiin ei tee niistä kiinnostavia jos sisältö on väsynyttä. Ainakaan suomalaisissa tietokonelehdissä ei ole aikoihin ollut mitään omiin projekteihini liittyvää hyödyllistä, mitä en olisi lehden ilmestyessä jo ehtinyt lukea jostakin muualta. Tuoreempaa, kiinnostavampaa ja omiin tarpeisiin räätälöityä luettavaa melkein aiheesta kuin aiheesta saa keräämällä maailmalla olevista blogeista, Twitter-linkeistä, verkkolehdistä yms. mieleisensä koosteen Flipboardiin.

Ilmeisesti juuri se, että tietoa on niin helppo kerätä eri lähteistä tekee yksittäisestä lehdestä merkityksettömän. Miksi tyytyisin lukemaan sitä, minkä päätoimittaja muutaman muun kanssa katsoo tärkeäksi kun olen oppinut löytämään itselleni tarpeellisen ja saan sen käsiini nopeasti.

Ma, 2011-01-03 14:15 — Tuija

Sami Köykkä kirjoitti kesällä Dukeville -blogissaan siirtyneensä aikakauslehden lukijaaana digiversion lukijaksi. Hänen ratkaisunsa oli käydä lataamassa Tekniikan Maailma -lehden tilaajana lehden arkistoversio PDF-tiedostoina talteen, ja iPadin ilmestyttyä lukea lehti sillä. Kokemus oli niin hyvä, että juuri ilmestynyt paperinen versio jouti muille, Köykkä kirjoitti heinäkuussa (So I moved to Digital Magazines)

Nyt mies on varsin tyytymätön asiakas: TM:n iPad-versio on nimittäin alkuvaiheessaan maksullinen myös lehden kestotilaajille. Tilaajatunnistus on tulossa vasta myöhemmin.

"Currently my options would be to unsubscribe the paper version and start buying iPad issues (expensive and lose the archive), keep on subscribing and buy iPad versions (even more expensive) or just continue using PDF archive (which is what I'm doing now)." (Köykkä asiasta kysyessäni Dukevillessä tänään)

Ma, 2011-01-03 17:29 — Erkka Piirainen (-)

Lienee syytä ottaa huomioon miten iPadille julkaistut aikakaus- ja sanomalehdet poikkeavat toisistaan rakenteen ja jakelun kannalta, ja miten nämä tekijät vaikuttavat tilaajamallin luomiseen.

iPadin sanomalehti-sovellukset (esim. Hesari) ovat periaatteessa kustomoituja web-selaimia, jotka hakevat tunnistautumisen jälkeen datamääräisesti kevyen sisällön (teksti + kuva) julkaisijan (esim. Sanomat) palvelimilta. Sisällön haku onnistuu juttukohtaisesti, eli lehteä voi alkaa selailemaan ennen kuin se on kokonaan ladattu (tärkeää päivälehden lukijalle).

En äkkiseltään muista miten Hesarin irtonumerojen myynti tapahtuu, mutta tilaajista Apple ei saa mitään (eihän se osallistu sisällön jakeluunkaan).

iPadille luodut aikakauslehdet ovat sen lähempänä itsenäistä ohjelmia ja ne ladataan numerokohtaisesti App Storesta. Multimediapakettien säilytyksestä ja parhaimmillaan huomattavasta siirtokaistasta (kerro Wiredin 30.000 levikki 500 Mt:lla) vastaava Apple haluaa siivun tuloista. Ilmeisesti tästä siivusta sopiminen hidastaa tilausmallien luomista.

Ei sillä, että lehtien julkaisijoille olisi vierasta maksa jakelusta, mutta vierasta lienee maksaa jakelusta tiettyä prosenttiosuutta tuotteen hinnasta – kirjojen, musiikin ja softan puolella prosenteista puhuminen lienee perinteisempää.

Esim. softakaupassa siivu on ollut 30%, mikä voisi olla monille lehtien julkaisijoille varsin ok, mutta prosenttipohjainen tulojako näyttää jännemmältä kun huomioidaan, että vaikkapa USA:ssa Wiredin vuosikerta maksaa 10 taalaa (+alv) ja täällä pulitetaan Tietokone-lehdestä 92 euroa.

Pystyisikö aikakauslehtiä sitten jakelemaan kuten sanomalehtiä? Zinion kaltaiset ei-interaktiivisten näköislehtien jakelijat eivät ymmärtääkseni maksa Applelle myymistään lehdistä ja sisältö tulee ulkopuolisilta palvelimilta.

En ole aivan varma, mutta ymmärtääkseni siinä missä Zinion lehdet ovat "puhdasta sisältöä", iPadille dedikoidut aikakauslehdet sen sijaan voivat sisältää suoritettavaa ohjelmakoodia, ja sellaista ei saa ladata iPadille ohi App Storen. Tämän kiellon pääsyyt ovat a) taloudellinen (tänä vuonna 2 miljardin liikevaihtoon kipuava iOS-softakauppa halutaan pitää omassa hallussa) ja b) turvallisuus (haittaohjelmat ja niiden tuominen takaovien kautta halutaan estää).

Eli kapulat iPad-aikakauslehtien jakelu- ja tilaajamallin rattaisiin on lyöty jo taittotyökaluja luotaessa ja valittaessa.

Ma, 2011-01-03 17:40 — Erkka Piirainen (-)

Ai niin, itselläni ei ole iPadia, mutta lehtien luku sillä kiinnostaisi kovasti.

Ruokakuntaamme kuuluu kuitenkin kaksi lehtiä lukeavaa henkilöä, eli lukulaitteitakin tarvittaisiin kaksi. Toki voitaisiin vuorotella, mutta jos lehtien lueskelu kuuluu molempien iltaohjelmaan, ei yksi laite vain riitä.

Tästä päästääkin ongelmaan, että miten toinen tietää toisen tekemistä lehtihankinnoista? Paperilehtien kohdalla selaillaan molempien kartuttamia lehtipinoja, mutta miten toimitaan sähköisten lehtien kohdalla? Päivälehdestä tietää, että se tulee joka päivä, mutta entäs aikakauslehdet?

Toki kommunikaatio pelaa sen verran, että aina voi kertoa ostaneensa jonkin lehden, mutta en usko, että jakaisin asiakseni ladata paremman puoliskon lehtiä lukijaan – paperiseen lehteen on helppo tarttua hetken mielijohteesta. Nyt satunnainen löytäminen vaatisi jokaisen tilatun/ostetun aikakauslehden oman applikaation arkiston tutkailua. Ei oikein nappaa.

Olin, ja olen edelleen, pettynyt, ettei Apple luonut iPadille iBooksin kaltaista lehtihyllyä, jonka kansikuvat olisivat synkattavissa käyttäjätilin sisällä.

Ke, 2011-01-05 23:25 — Tuija

Voi Erkka olla noin kun sanot, itse en tunne printtipuolen julkaisutyökalumahdollisuuksia, ohimennenhän jotain Mediaattorissa mainittiin siitä mitä on InDesignin päälle joillakin rakennettuja ja ketkä tekevät Adoben tarjoamilla työkaluilla ja mitä niitä vielä oli.

Sormitietokoneet (on se hassu sana) ovat joo hyvin henkilökohtaisia. Ei ole helppoa kahden aikuisen yhtä laattaa yhdessä käyttää, vuorotellenkaan.

Nyt kun sanot niin kyllä iMagazineRack olisi todellakin tarpeen, jo ihan esteettisenä elämyksenä.

Kommentoi

Subscribe to Comments for "iPadlehti, median lemmikki, ei kelpaa kuluttajalle"

Julkaisut

Artikkeli Suomalaiset verkossa -tutkimus: Netin käyttömotiivit Yle Internetin asiakasymmärryksen tukena Päivi Almgrenin ja Päivi Jokitalon toimittamassa Kirjasto 2012 Asiakkaan asialla -kirjassa.

Löydy - Brändää itsesi verkossa Avain 2010 ISBN on 978-951-692-807-7

Nettielämää - sosiaalisen media maailmat BTJ Kustannus 2009 ISBN 978-951-692-742-1