Julkisuuden vuotava sateenvarjo




Voima - lehti

Originally uploaded by tuija

Helmikuun Voima - lehdessä on juttu siitä, mitä Seiska-lehden tuottaja-toimittaja Ilkka Janhunen on puhunut Teatterikorkeakoulun opiskelijoille työelämästä ja julkisuudesta (Ilkka Seiskasta, Moi!).

Jussi Moilasen juttu esittelee otteita keskustelusta, jota opiskelijat kävivät koulussa media-ammattilaisen kanssa. Muistiinpanojen tallennusmetodia ei erikseen mainita. Arkikieliset sitaatit vaikuttavat sanatarkoilta.

Ilkka Janhunen kertoo näyttelijäopiskelijoille, noille tuleville julkkiksille, julkisuuden sateenvarjosta: "Kaikkia suojaa julkisuudelta sellanen sateenvarjo, ja mitä enemmän kertoo itsestään lehdille, sitä enemmän sateenvarjoon tulee reikiä, ja lopulta se sateenvarjo voi olla aika olematon ja sillon teistä voidaan kirjottaa ihan mitä vaan".

Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen, että julkisuuden voisi välttää pysymällä vaiti. Opiskelijat kuulevat, että jotain on itsestä annettava, jos toimittaja kysyy. Ei kannata torjua toimittajaa; täytyy varoa, ettei toimittaja suutu.

Lehtijuttu vaikuttaa siis syntyneen tilanteessa, jossa kirjoittaja on opiskelijan roolissa kuuntelemassa, kun työelämän edustaja tulee kertomaan ammatistaan yliopiston järjestämällä kurssilla. Se, että kuvaus sananvaihdosta kriittisten opiskelijoiden kanssa päätyy jutuksi lehteen, voi monen lukijan mielestä olla "ihan oikein"; "maistakoon roskajournalismin airut oma lääkettään".

Journalistin ohjeista jutun arvioimiseen antavat eväitä kohdat tietojen hankkimisesta ja julkaisemisesta ("Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.") ja haastateltavan ja haastattelijan oikeuksista ("Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useammissa välineissä. Haastateltavan tulee aina saada tietää, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi".).

Oletettavaa on, että näin rehevää luettavaa ei olisi tullut, mikäli Janhunen olisi osannut odottaa olevansa haastattelussa saati saanut jutun luettavakseen lausuntojaan korjatakseen jälkikäteen.

Sanomalehtijuttua on mahdollista arvioida journalistin ohjeita vasten, mutta mitä lajityyppiä edustavat julkiset, verkossa kirjoitettavat luentomuistiinpanot? Helsingin Yliopiston opiskelijat ovat tänä keväänä pitäneet kimpassa mikroblogia "suorana lähetyksenä" Tiedeviestinnän instituutiot ja käytännöt -kurssin luennoilta Jaikussa. Lennossa kirjoitettujen luentomuistiinpanojen antia ovat päässeet kommentoimaan myös luentosalin ulkopuolella ruutujensa ääressä istuvat.

Ainakin itselleni isoin oivallus näistä esimerkeistä on, että tänäpä on paras olettaa varmuuden vuoksi, että mitä tahansa missä sanookin, voi päätyä julki foorumissa tai toisessa, ja sovittaa sanomisensa sen mukaisiksi.

Kommentit

Tekijänoikeudet luennoille?

Tuo viittaamasi tiedeviestintä-kurssin mikrobloggailu Jaikussa on ollut erittäin mielenkiintoista ja laadukasta. Olen itsekin tehnyt liverapoilua Jaikussa jonkin verran. Voisin sanoa sen olevan jo varsin arkista, mm. isoista kokouksista, johon kaikki eivät pääse, mutta voivat osallistua Jaikun kautta. Omassa rapoilussani on ollut rajanvetona tapahtumat, jotka ovat "yleisiä", "julkisia", "maksuttomia", "akateemisia" yms.

Se on loogista, että kalliin kaupallisen seminaarin sisältö on tarkoitettu vain maksaneille asiakkaille yms, mutta kyllä niistäkin lähtee kamerakännykuvia kiintoisista kaavioista välittömästi osallistujien työpaikoille, intraan etc.

Mielenkiintoista on, koska saadaan ennakkotapaus, että esm sinänsä julkisesta yliopistotilaisuudesta ei saisi rapoilla puhujan tekijänoikeuksiin vedoten. Edelleen osa puhujista tuo powerpointinsa tarkasti tikulla ilman jakelua, "for your eyes only".

Toisaalta, kuten esm Kevin Kelly on todennut, ajan myötä *kaikki* on netissä.

Tässä on myös journalisteille mietittävää. Kun (mikro)bloggaus kertoo nettiin ideat ja skuupit konrefensseista välittömästi kun ne esitetään, niin nämä uutiset joudutaan rakentamaan ehkä toisin. Käsittääkseni esm Twitterissä roikkuu jo satoja toimittajia jahtaamassa kansalaisten kehittämiä skuuppeja.

Quick and dirty - journalismia

Vedin perjantaina Julkisen alan tiedottajien seminaarissa paneelikeskustelun annetusta aiheesta "Uuden viestintäteknologian taika ja kirous". Päätin demota taikaa ja kirousta koko rahan edestä ja konkreettisesti, parhaaseen "show and tell" - tyyliin.

Video yllä on esimerkki siitä, miten huomaamattomasti (?) suoraa netti-tv-lähetystä voi ihmisten selän takaa supatellen tehdä.

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö näkyy ainoastaan sinulle ja ylläpidolle
  • Allowed HTML tags: <img> <a> <style> <div> <br> <p> <caption> <span>
  • Automaattinen rivin/kappaleen katkaisu.

Lisätietoa sisällön esitysmuodosta

Syndicate content Syndicate content