Tuhat sanaa

Foursquare on paikka- ja sijaintitietoa hyödyntävä verkkopalvelu, jonka avulla voit jättää digitaalisia jalanjälkiäsi kaupungilla kulkiessa ja nuuskia muiden eri paikkoihin kiinnittämiä viestejä.

Älypuhelimeen (iPhone, Android, Blackberry) asennettava sovellus seuraa, missä liikut, kun olet antanut sille luvan paikantaa itsesi, ja antaa halutessasi ilmoituksia, jos kaveri liikkuu lähistöllä tai jos kaverit ovat antaneet vinkkejä lähistöllä olevista palveluista.

Paikkoihin ilmoittaudutaan klikkaamalla "Check in" silloin, kun halutaan jättää jälki. Paikka joko valitaan listalta tai ellei sitä vielä ole kukaan lisännyt, ilmoitetaan itse.

Kavereita etsitään joko sähköpostiosoitteen perusteella tai Twitter- ja Facebook-kytkennöillä. Eri paikoissa kulkiessaan voi myös seurata puhelimestaan, keitä niillä kulmilla kulkee.

New York Times ja kahvilaketju Starbucks ovat ensimmäisten Foursquaren kaupallisten hyödyntäjien joukossa. Lehti laatii listoja kiinnostavista paikoista, joihin sen lukijat voivat poiketa, ja kahvila tarjoaa erikoiskohtelua vakkareilleen. Foursquare tarjoaa yrityksille uuden tavan kerätä asiakastietoa fyysisen ja digitaalisen ympäristön yhtymäkohdassa.

Fast Companyn mukaan palvelu yhdistää geotägäyksen, sosiaalisen pelaamisen, hyperpaikallisen mainonnan ja lisätyn todellisuuden.

Samoja teemoja kaupunkiympäristön jäsentämisestä ja "urbaanista infrastruktuurista" on Nordkappin Urban Screens -esityksessä. Heidän ajattelunsa lähtee liikkeelle kaupunkiympäristöön sijoitetuista kosketusnäytöistä, joille julkinen sektori tuottaa tietoa palveluna kansalaisilleen. Lisäksi kansalaiset itse liikkuessaan paikasta toiseen tuottavat lisää tietoa, joka voidaan näyttää reaalikaisesesti näytöllä, esimerkiksi missä liikkuu eniten väkeä jne.

GPS älypuhelimissa ei ole mikään nouseva trendi, vaan olennainen ominaisuus, jota monet arkiset palvelut hyödyntävät, kirjoittaa CNET.

Sosiaalinen ja mobiili netin käyttö on vähintäänkin tuloillaan. Eikähän idea kaveripaikannuksesta uusi ole - kuka muistaa Elisan Zirclen? Tai Brightkiten, tai Jaikun, Latituden, Buzzin...

VTT:n avoimessa verkkolaboratoriossa Owelassa ideoidaan keikoilla ja festareilla käyville ihmisille tulevaisuuden yhteisöllistä palvelua, jossa käyttäjät voivat jakaa ja muokata musiikkitapahtumista taltioimaansa materiaalia. Owelan ideoinnin tavoitteena on kehittää palvelua, jota on mukava ja kätevä käyttää. Ideointi on auki 15.2.2010 asti. Osallistujien kesken arvotaan mp3-soitin ja leffalippuja.

Suomen Lähikauppa Oy kysyy Neuvonantajiltaan milloin mitäkin Siwojen ja Valintatalojen kehittämiseen liittyvää, viimeksi, josko neuvonantajat haluaisivat nettiruokakaupassa asioida.

Tallink Siljan Silja Line -brändille toteuttama 1000 Tuotekehittäjää - kampanja on mukana case-esimerkkinä Tekesin rahoittamassa Tampereen yliopiston ja VTT:n UseIn (User Involvement In Service Innovations) -tutkimusprojektissa, jossa tutkitaan käyttäjien osallistamista palveluinnovaatioprosessiin. Kampanja esitellään myös Työ- ja elinkeinoministeriön kysyntä- ja käyttäjälähtöistä innovaatiotoimintaa esittelevällä udi.fi-internetsivulla helmikuussa 2010.

Co-creation, yritysten ja asiakkaiden yhdessä tekeminen, on nyt siis tullut Suomeenkin.

"Luova talous ei ole hupsuttelua. Sosiaalinen media ei ole Facebookin ”mun suokkarijälkkäri” -kyselynäpertelyä. Netti ei ole teknologista onanointia. Ekologisuus ei ole muotioikku. Asiakas ei ole joku tuntematon tyyppi jossain. Asiakas on sinä ja minä.", kirjoittaa Markkinointi ja Mainonta -lehden päätoimittaja Salla-Mari Kohtala (Kommentti: Luovan talouden vallankumous).

Ihmiset auttavat netissä toisiaan mielellään. Anne Rongas avaa Opeblogissaan, miksi.

"Nettiauttaminen on kevyttä. Olen moneen kertaan vinkannut omalle polulle osuneille kysyjille jotain pientä. Jos kysymyksen kohde on tuttu, vinkkaaminen sujuu vaivatta, se jopa auttaa itseä syventämään omaa osaamistaan asian suhteen, mistä syntyy ensimmäinen palkinto. Toinen palkinto on se, että tohtii itse kysyä. Verkossa ei vaadita kaupankäyntiä: sinä minulta, minä sinulle vaan netti on kollektiivi. Kysyn netiltä, netti vastaa minulle, toki ihmisten äänillä, ja sitten voin vastineeksi itse jakaa omasta tietämyksestäni samalla tavalla." (Sorsastuskausi 24/7 – ooh, mikä autuus!).

Katso myös aikaisempia kirjoituksiani aiheesta

• Aikaleima 2009: Ajan henki: Asiakas neuvoo nettiyhteisössä
• Tuhat sanaa 2007 Crowdsourssaus tavallistuu

Saitti näytti päällisin puolin olevan jonkinlainen kuluttajajulkaisu. Consumer NEWS WEEKLY luki otsikkopalkissa.

Juttusarjan teema näytti olevan laman hyödyntäminen edullisten tuotteiden saamiseksi. "Exploiting The Recession - A Mom's Trick to Whiter Teeth" artikkeli kertoi näppärän tavan käyttää peräkkäin kahta eri hampaiden valkaisutuotetta ihmeellisen onnistuneen tuloksen saamiseksi. Artikkelissa vinkin antava kuluttaja, "tavallinen äiti", oli sattumalta keksinyt tavan käyttää lähes ilmaisia näytteitä loistavan lopputuloksen saamiseen.

En ensi vilkaisulla pannut merkille sivuston osoitetta www.karensteeth.com, jonka olisi pitänyt tietenkin heti hälyttää kelloja - harvemmimpa nettilehti hankkii oman verkkotunnuksen yksittäiselle artikkelille.

Kun olin sulkemassa sivua, ponnahdusikkuna kysyi, enkö olekaan vakuuttunut tarjouksen loistavuudesta. Vasta silloin soivat hälytyskellot - eihän kuluttajalehti noin myy, eikä mikään asiallinen saitti mainosta noin aggressiivisesti.

Verkkotunnuksen haltijan selvittäminen ei onnistunut - www.whois.net/ - palvelun tietojen mukaan karensteeth.com - domainin omistaja on merkinnyt tietonsa yksityiseksi. Melko epäilyttävää. Asiallisen verkkosivun intressissä yleensä on avoimesti näyttää julkaisijan tiedot yhteystietoineen.

Wafflesatnoon-blogi listaa sivuston muutaman kymmenen samankaltaisen hampaidenvalkaisuhuijauksen joukossa.

Huijaus perustuu siihen, että kuluttaja antaa luottokorttinumeronsa vähäisiä postikuluja varten, minkä jälkeen häneltä veloitetaankin ilman selityksiä paljon suurempia summia.

Verkostoituminen kuuluu yhä useamman tietotyöläisen työnkuvaan. Verkkoviestintä ja läsnäolo sosiaalisen median areenoilla on sisällön julkaisemista - olipa se muodoltaan lyhytviesti Facebookissa tai Twitterissä tai kokonainen ohjelma kuten vlogasiinin tai podcastin jakso. Sosiaalisen median sisällöt ja uudenlainen online-viihde voivat muistuttaa muodoltaan journalismia ilman että niitä on tarkoitettu journalistisessa viitekehyksessä vastaanottettaviksi.

Journalistin ohjeet on kelpo työkalu journalistis-henkiselle sisällön tekijälle. Mutta entä viihde tai muu tavoitteiltaan kaupallinen julkaisutoiminta? Millä tavoin tällaisten sisältöjen tuottajien tulisi kertoa itsestään ja tekemisen puitteista ansaitakseen yleisöjensä luottamuksen?

Digitytöt -online-shown perustaja ja ruutukasvo, Zipipop -digimediayrityksen toimitusjohtaja Helene Auramo pohtii, voisiko uuden ajan verkkojulkaisijoille laatia jonkin tiiviin ja selkeän ohjeistuksen, jota halukkaat voisivat noudattaa.

Viestintäyrittäjä Mari Koistinen kokee, että bloggaajan roolissa ei ole yhtä selkeitä pelisääntöjä markkinointiviestinnän kanssa elämiseen kuin toimittajana. Hän vastaa mm. Kulutusjuhla -blogista muutaman muun verkkojulkaisun ohella, ylläpitää työkseen S-ryhmälle verkkopalstaa kirjoittaa lehtijuttuja mm. Helsingin Sanomille.

Video on kuvattu Nokialta lainassa olevalla N97 -laitteella.

Auramo ja Koistinen istahtivat kahvikupin ääreen tänään pohtimaan listan mahdollista sisältöä. Keskustelussa hahmoteltiin läpinäkyvyyttä tavoittelevan verkkojulkaisijan nyrkkisääntöihin ainakin seuraavaa

• Kerro blogissasi avoimesti, millaisesta julkaisusta on kyse; mitkä ovat tavoitteesi ja julkaisun luotettavuuden arvioimisessa relevantit sidonnaisuutesi
• Vaikka saisit jotain tuotetta tai palvelua ilmaiseksi, sinun ei tarvitse kirjoittaa siitä blogissasi.
• Jos saat jonkun tuotteen ilmaiseksi ja julkaiset sitä arvion, mainitse, että olet saanut tuotteen.
• Kun arvioit tai suosittelet tuotetta, perusta mielipiteesi omaan kokemukseen.
• Jos olet työ -tai asiakassuhteessa arvioitavan tuotteen tuottajaan tai jälleenmyyjään, kerro se jutun yhteydessä

Millaista avoimuutta itse arvostat seuraamisessai verkkojulkaisuissa? Onko sinun yleensä helppo hahmottaa, kuka on äänessä ja millaiselle tyypille verkosta lukemasi mielipide kuuluu?

Aiheeseen liittyviä linkkejä

• Journalistiliitto: Journalistin ohjeet
• Sedis: Bloggaavan kansalaisjournalistin ohjeet
• Mari Koo: Merkityksellisyyden tarve ja sosiaalisen median markkinointi ja Blogimarkkinointi kompastelee ja pohdituttaa

Kirjoittaja työskentelee YLEssä digitaalisen median kehitystehtävissä, suunnittelee seuraavaa kirjaa sekä kerää aineistoa erilaisia esityksiä varten.

Sosiaalisen median mahdollisuudet asiakassuhdeviestinnässä ovat hyvin aikaansa seuraavien yritysten tiedossa. Yritykset kuulemma seuraavat Twitteristä tarkkaan, mitä niiden tuotteista puhutaan, välttääkseen ikävien asiakaskokemusten leviämisen eskaloitumisen.

Tänään koin uuden asiakassuhdeviestintätavan käytännössä. Yritin aamulla ostaa taaperoreppua Fruugo-verkkokaupasta. Sivujen selailu sujui hyvin, missään ei ilmoitettu huoltokatkosta. Tuotteiden valitsemisen jälkeen kassalle siirtyminen kuitenkin tökkäsi. Kauppa ei ohjannut minua verkkopankkiin, vaan selain hyytyi kesken. Luottokorttimaksaminenkin herjasi.

Jaoin kokemukseni Twitterissä: Muutama tunti myöhemmin sain Twitter-viestin, jossa luvattiin selvittää virhetilannetta, ja iltapäivällä luvatusti ystävällisen puhelun asiakaspalvelijalta, joka pyysi kuvaamaan virhetilanteen mahdollisimman tarkoin.

Repun olin sillä välin ehtinyt jo tilata toisaalta, mutta taidanpa jatkaa Fruugossa vähintään ikkunaostoksilla, sen verran hyvä maku jäi suuhun firman asiakaspalveluasenteesta.