Tuhat sanaa

YouTube on avannut yhteistyössä media-alan arvostettujen toimijoiden kanssa kansalaisreportterikeskuksen. YouTube Reporters' Center tarjoaa yhteisön, jossa kokeneet journalistit neuvovat tiedonhankinnassa ja -välityksessä sekä kuuntelevat kansalaisreporttereiden omia kokemuksia.

Ajoitus on osuva - kansalaismedian arvo on noussut samaa tahtia kun Iranin vaalien jälkeisissä levottomuuksissa median palveluksessa työskentelevien ammattitoimittajien toimintaedellytyksiä on kavennettu.

Ensimmäisten joukossa mukana ovat Washington Postin poliittinen bloggaaja Chris Cillizza, joka kertoo, miten suoriudutaan TV-esiintymisestä kuulostamatta idiootilta, Dean Wright Reutersilta puhumassa journalismin etiikasta, New York Timesin kolumnisti Nicholas Kristof opastamassa, kuinka raportoidaan globaalista kriisistä turvallisesti ja NPR Weekend Edition -ohjelman Scott Simon valottamassa tarinankerronnan perusteita (alla).

Myös CNN:n kansalaisreportteriportaali iReport on Mashablen tietojen mukaan vilkastunut Iranin tilanteen aikana.

Viime vuosikymmenet ovat tuoneet perinteisen toimittajaroolin rinnalle uusia ammatteja kuten juontajat, mediatoimittajat ja verkkotoimittajat. Journalisteista tullut osa mediatuotetta - he ovat nyt juontajapersoonia, talk show -emäntiä ja -isäntiä, kolumnisteja ja bloggaajia. - Erottautumisen tarve on suuri, sanoo tutkija Eeva Mäntymäki, ja lisää, että tekniikka ja formaatit muovaavat entistä enemmän työtä.

Mäntymäki puhui toimittajan ammattikuvan muutoksesta keskiviikkona Turussa järjestetyssä Intermedia-seminaarissa. Kirjasin sieltä muistiinpanoja lennossa Qaikuun.

Hän listasi median meneillään olevat muutokset seuraavasti:

• Kaupallistuminen (esim. klikkausjournalismi) - ennen olennaisuus määritti, nyt seurataan mikä yleisöä kiinnostaa, nyt toimituksessa saatetaan silmä kovana seurata reaaliajassa, mitkä verkkolehden otsikot generoivat eniten klikkauksia.
• Monimediaalisuus, kiireen kokemus, välineosaamisen oheneminen
• Julkisen palvelun eetoksen heikentyminen (kohderyhmät, räätälöidyt palvelut - jos ei tehdäkään enää kaikkien etua ajatellen)
• Yleisön roolin muuttuminen (kuluttajista myös tuottajiksi)
• Ammattien muuttuminen (vanhojen ammattien katoaminen ja uusien syntyminen media-alalle)

Digitaalinen tuotantotapa on yhteinen nimittäjä muutoksessa. Ellei jo pelkkä muutos ja sen vauhti ahdista, sen tekee viimeistään se, ettei tiedä, kuka uudessa digitaalisen median maailmassa onnistuu ja kuka ei - uudenlaisen osaamisen laatukriteerit kun ovat vielä hukassa.

Eeva Mäntymäki on väitöksessään tutkinut pohjois-suomen alueradioiden muuttumista perinteisistä radioista yksiköiksi, jotka tuottavat radiota, televisiota ja nettiä.

Omien kokemustensa ja havaintojensa sekä lähdekirjallisuudesta lukemansa perusteella Mäntymäki sanoo, että samalla kun perinteisen välineosaamisen arvostus hiipuu - ei ole enää kova juttu olla vain ässä radiotoimittaja - on vielä määrittelemättä, mikä sitten on hyvää monimedian tekemistä. Joustavuudesta ja kiireen sietämisestä ei kai voi olla uudeksi ammatti-identiteetin tukijalaksi, tutkija epäilee.

Mäntymäki kuvasi journalistien yhteisiä perusarvoja seuraavasti:

• Julkisen palvelun eetos (että palvellaan ihmisiä ja kansalaisia, yleiseksi hyväksi)
• Objektiivisuus (puolueettomuus, neutraalisuus, reiluus, uskottavuus)
• Autonomia (vapaus, itsenäisyys)
• Läsnäolo hetkessä
• Eettisyys

Omassa pyydetyssä kommenttipuheenvuorossani tarkastelin muutosta verkkotoimijuuden näkökulmasta. Vaikka tutkija ja iso osa toimittajista suhtautuu muutokseen kriittisesti, näen siinä itse paljon myönteisiä mahdollisuuksia. Työtä muutoksen haltuunotto toki vaatii: medialukutaidon kehittämistä ja sosiaalisen median maailmojen ymmärtämistä. (Mainos: Vaikka kirjamme Nettielämää - sosiaalisen median maailmat on suunnattu yksityishenkilöille eikä sellaisenaan suoraan vastaa työelämän verkkotaitojen kehittämisen haasteisiin, se on kuitenkin hyvä lähtökohta. Suosittelen siis lämpimästi jokaiselle, jota verkko-olemisen peruskysymykset askarruttavat, teosta terassilukemiseksi.)

Turun seminaarissa pitämäni kommenttiesityksen kalvot löytyvät Slidesharesta ja lisää pohdintaa aiheesta TTH-blogista.

Eeva Mäntymäen kysymykseen, onko verkkotoimittaja journalisti, ei liene yksiselitteistä vastausta. Jos verkkotoimittajan rooli on enemmän leikkaa-liimaa-latomista, juttujen siirtoa uudelle julkaisualustalle, tai markkinontiviestintää ja "lööpintekijyyttä", ehkä ei. Toisaalta jos verkkotoimittaja ymmärretään toimittajaksi, joka osaa toimia verkossa erilaisten yhteisöjen ja yksilöiden kanssa kommunikoiden, tietoa hankkien, jalostaen ja jakaen, ilman muuta.

Jonain päivänä, joka ei ole niin kaukana, sanomme verkkotoimittajia taas vain toimittajiksi - ellei koko tarinankertojien ammattikunnalle sitten synny ihan uusia nimityksiä.

Olin mukana kevään viimeisessä Voimala-ohjelmassa, puhuttiin sosiaalisesta mediasta. Ohjelma löytyy kuukauden ajan YLE Areenasta (Areena betan Flash-video / Areena, Windows media)

Twitterissä kommentoitiin ohjelmaa lennossa mm. seuraavasti:

jukhau: "Olisi kannattanut jatkaa mieluummin 'creative misusesta' kuin mennä wowiin.. höh. Vanha levy alkaa uhkaavasti pyöriä..."

jjmajava: ""Oikea elämä" kuulostaa yht'äkkiä jeesustelulta"

teemuhokkanen: "#voimala n keskustelussa mennään aika perimmäisten kysymysten ääreen."

Päivitys: Keskustelua ohjelmasta käytiin myös Qaikussa ja ohjelman omalla sivulla, jossa mm. tällainen näkemys: "Kone-ihmisten elekieli": "Voimala-ohjelman 11.5 katsomalla NÄKI juuri sen mistä siinä aiheesta oli kysymyskin: ihmisen elekieli muuttuu, kun hän käyttää vain sormiaan ja päätä; näiden virtuaali-ihmisten elekieli oli kuin roboteilla. Kasvoissa ei tapahdu mitään, ei tunnetilaa, ei läsnäoloa, pelkkä puhuva suu ja suoraviivaiset kädenliikkeet."

Jes.

Tallensin digipokkarilla ohjelman lopetus-hetken.

Sosiaalinen media tarjoaa vimpainta jos jonkinlaista tiedon keräämiseen, tallentamiseen, jakamiseen, järjestämiseen - ei välttämättä tässä järjestyksessä.

Päivän uutisissa on ollut useita myönteisiä näkökulmia sosiaaliseen mediaan

• VTT:n sosiaalisen median hyvinvointiskenaarioita - seminaarista Pirkan ja kumppaneiden muistiinpanot Jaikussa ja uutinen Maaseudun tulevaisuudessa
• Jyväskylän yliopiston sosiaalinen media korkeakoulussa - pilotista yliopiston sivuilla ja IT-viikossa

Alla aivan yksittäinen konkreettinen esimerkki: Howard Rheingold opettaa digijournalistiopiskelijoita, jotka ovat harjoitustöinään koostaneet alla olevan USA:n sanomalehtien tilaa seuraavan elävän tietoikkunan.

Ensi vuosikymmenellä alkaa paperilehtien pudotuspeli, ennusti Esa Mäkinen Helsingin Sanomissa tänään (Netti ja lama tappavat amerikkalaislehtiä). Joidenkin osalta se on jo alkanut. YLEn Julkinen sana - ohjelmassa käsiteltiin viimeksi verkkolehtien kokemuksia. Uusi Suomi ja Taloussanomat ovat toimineet puolitoista vuotta verkossa. Tappiot eivät ole "järjettömiä", niinkuin Taloussanomien päätoimittaja Juha-Pekka Raeste muotoilee. Kannattavuuteen on toki matkaa, mutta kun verkkomainonnan luvut kohenevat 30% vuosivauhtia, kustantajalla riittää maltti.

Verkkojournalistille eväitä: kärjekkään otsikon on lunastettava lupauksena, tai uskottavuus menee. Omia uskomuksiakin on oiottu: Verkkoon ei tarvitse kirjoittaa lyhyesti, päin vastoin pitkiä analyysejä näkee yhä enemmän.

Toinen haastateltavista on Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko. Juttu kannattaa ehdottomasti ladata ja kuunnella.

• Julkinen sana yle.mobissa MP3 2,2MB tai YLE Areenassa Areena MP3 17,9MB