You are here

Journalismi

Missä on nykyajan avoin, läpinäkyvä ja moniääninen journalisti?

Helsingin sanomien sosiaalisen median tuottaja Jussi Ahlroth uskoo, että keskustelu voittaa vieraantumisen.

Minä taas uskon yhdessä tekemiseen. Toimituksissa kannattaisi siirtää yleisövuorovaikutuksen painopistettä tekeillä olevasta jutusta keskustelemiseen.

Mitä sitä valmistunutta juttua enää ruotimaan, meni jo, julkaistu mikä julkaistu. Mutta että pääsisi vaikuttamaan silloin, kun journalisti tekee työtään - se voisi monelle maistua.

Itse asiassa tutkimuksen pohjalta meillä on jopa syytä uskoa, että merkittävä prosenttiosuus aktiivisista netin käyttäjistä olisi kiinnostunut osallistumaan toimittajan työhön - ainakin kun Ylestä on kyse.

Yle on ollut pari vuotta aktiivisesti esillä journalismia uudistavassa ajattelussa. Outi Vainionkulma-Immosen Merkintöjä mediasta -blogin keskustelussa on tarjolla harvinaisempaa herkkua: Helsingin sanomien päätoimittajan avointa ajattelua siitä, mihin suuntaan yhteisöllinen media ja tulevaisuuden journalismi yhdessä kulkevat.

Venäläinen kirjoittaa mm. seuraavaa:

Sanomasta: "Firma julkaisee valtavan määrän kaikenlaista, ja jokaisella julkaisulla on omat päätoimittajansa ja itsenäinen toimituspolitiikkansa. Esimerkiksi Hesaria ja Sanoman kaupunkilehtiä tehdään totaalisen erilaisilla metodeilla ja erilaisin journalistisin linjauksin. Meillä ollaan vielä aika perinteisiä ja vanhanaikaisia, haastatellaan ihmisiä, käydään keikoilla ja tavataan lähteitä - kun taas esim Vartti tehdään käytännössä täysin lukijoiden/UGC:n voimin."

ja edelleen:

"Voin myös ottaa kantaa asioihin ihan vapaasti, hyväksymättä mielipidettäni sanomalaisella yliraadilla. :) Ja niin voivat muutkin. Meillä ollaan talon sisällä usein reippaasti eri mieltä asioista, mikä yleensä on hedelmällisempää kuin ainainen yksimielisyys."

Hienoa! Tällaista mielipiteiden rikkautta ja avointa journalismin käytäntöjen tuuletusta toivoisi voivansa lukea blogeista, tai Hesarin omilta keskustelupalstoilta.

Sama pätee kaikkiin muihinkin organisaatioihin, jotka yrittävät uudistaa toimintakulttuuriaan uuteen läpinäkyvään ja avoimeen suuntaan. Ei riitä johdon vakuuttelu, että "oikeasti me ollaan tosi moniäänisiä hei".

Olkaa! Olkaamme!

Linkitän tässä vielä uudelleen viikonlopun päivityssumassa ehkä lukijalta ohi menneeseen digitaalinen emansipaatio - postaukseeni. Pätee nimittäin toimittajiinkin.

Ja tähän pyyntö: Laittakaahan parhaat - tai ihan vain kaikki - journalistien omaa työtä avaavat blogit linkaten tähän, kokoan niistä viikon sisällä koostepostauksen.

Uutiskeskustelu yhä vahvemmin puheenaiheiden luomista - myös toisten jutuilla

Merkittävä osuus netin uutissivustoihin saapuvasta liikenteestä tulee jo verkon suosituimpien yhteisöpalvelujen kautta. Saadakseen juttunsa jakoon on otsikoitava vetävästi, kirjoitettava kiinnostavasta aiheesta ja huolehdittava että julkaisutyökalussa on helpot jakonapit lukijalle.

Tein pienen kokeen Facebookissa jaettujen hallitusohjelmaa käsittelevien juttujen otoksella.

Toisen välineen julkaisemasta uutisesta saa sujuvasti puheenaiheen omaan verkkopalveluun. Talouselämän Olli Ainolan juttu Leniniläinen talousohjelma vie kokoomukselta hampaat suusta sai alkuperäisessä julkaisupaikassaan TE:n saitilla 43 kommenttia ja yli tuhat FB-jakoa. IS:n sitaattijuttu aiheesta (Talouselämä: Hallitusohjelma kuin Leninin kynästä) herutti peräti 89 kommenttia ja vielä pari sataa FB-jakoa.

Aamulehden juttu Kristilliset runnoi hallitusohjelmaan aborttipykälän sai joitakin kymmeniä kommentteja ja reilu 300 FB-jakoa Aamulehden saitilla ja reilusti yli 100 kommenttia ja 500 FB-jakoa Iltasanomien netissä.

Ei siis niin hätää olla ensimmäinen - paranneltu, terävöitetty juttu voi nousta suuremmaksi puheenaiheeksi netissä.

Nykyään, kun verkkolehdet osaavat jo linkittää toistensa juttuihin, uutisten löytäminen ja puheenaiheiden synnyttäminen voi sujua vuorovedoin - ja kaikki hyötyvät. Vaikuttaa niin elegantilta, että jokin vika tässä yhtälössä on oltava. Mitä te blogin lukijat tuumaatte isoimpien verkkolehtien nykyisistä otsikointi-, siteeraus- ja linkityskäytännöistä?

Avoin data avaa mahdollisuuksia tietokantajournalismille

Yle ja Helsingin sanomat ovat tehneet viime aikoina juttuja tietokantajournalismin keinoin. HS Open -yhteistyössä mediatalo luo suhteita web-kehittäjiin oppiakseen, miten tietokannoista saadaan potkua journalistiseen kerrontaan verkossa.

Eräs tapa tehdä infografiikasta kiinnostavampaa on julkaista taulukoiden sijaan laajempi paketti tietoa itse klikkailtavaksi - esimerkkinä tämä Ylen uutistoimituksen julkaisema työttömyystilasto.

Helsingin sanomat on lähtenyt kehittämään datajournalismia yhdessä toimituksen ulkopuolisten kehittäjäkumppaneiden kanssa.

HS julkaisi maaliskuussa avoimena datana vuosien 2007 ja 2009 vaalikoneen tietoja, TEKES:in rahoituspäätöksiä vuosilta 1997-2010 ja tietoa kirjailijoiden myynti-, palkinto- ja käännösmenestyksestä vuosilta 2000-2010. Koodareiden, toimittajien ja graafikoiden yhteistyönä työpajassa syntyi toistakymmentä toimivaa prototyyppiä kuten budjettivajepeli ja tukku uusia ideoita datan jatkokäytöstä.

Uutispäällikkö Samuli Leivonniemi Helsingin Sanomista kertoi datajournalismin mahdollisuuksista media-alalla "Avoin tieto ja World Wide Web tietoyhteiskunnan palveluksessa"-seminaarissa viime viikolla (esityskalvot, pdf)

Seuraavaksi dataa on avaamassa Yle.

Pages

Subscribe to RSS - Journalismi Subscribe to Tuhat sanaa - All comments