Kansalaisjournalismi

Helsingin yliopiston viestinnän laitoksella on käynnistynyt sosiaaliseen ja perinteiseen mediaan liittyvä tutkimushanke, Sosiaalinen ja perinteinen media verkossa – motiivit ja luottamus. Se pyrkii selvittämään, ilmeneekö sosiaalisessa mediassa (joukko)viestinnän tulevaisuus ja muuttaako tämä yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden uudenlainen liitto pysyvästi median tuotantoprosesseja käyttäjälähtöiseen suuntaan, ja jos muuttaa, niin millä tavalla. Erityisalueena tutkimuksessa on kuvallinen kansalaisjournalismi tai ”kansalaisvalokuva”. Valokuva on tällä hetkellä konkreettisin kansalaisten omaa sisällöntuotantoa ja perinteisen median verkkosisältöjä yhdistävä tekijä, kirjoittaa VTT Janne Matikainen Somelab - blogissa.

Kansalaismedia, sosiaalinen media, osallistumistalous ja vertaismedia ovat uusia sanoja, jotka pyrkivät kuvaamaan viime vuosina alkanutta viestinnän muutosta. Blogit, pienryhmien verkkojulkaisut, paikalliset verkkolehdet ja riippumattomien julkaisijoiden podcastit ovat esimerkkejä siitä, miten kuka tahansa voi nykyään perustaa tiedotusvälineen.

Kansalaismedia tarkoittaa sitä, että jokaisella on oma asiantuntijuus, jokaisella on oma ääni. Kansalaismedian kriteeri täyttyy, jos sisältö on vapaasti verkosta saatavissa, sanoo Otavan Opiston verkko-oppimisen yksikön Internetixin vetäjä Ville Venäläinen, joka kutsuu kaikkia kansalaismediasta kiinnostuneita lauantaiaamuksi Otavaan keskustelemaan kansalaismediayhdistyksen perustamisesta. Otavan opiston tehtävänä on kansansivistys, joten on luontevaa, että se on mukana tukemassa sitä, että kansa sivistää itseään, Venäläinen perustelee aloitteellisuuttaan. Ajatusten jakaminen lisää ihmisten välistä ymmärrystä ja luottamusta toiseen ihmiseen - siksi kansalaisten omaehtoisen ilmaisun ja julkaisun tukeminen on tarpeen.

Kuuntele Venäläisen ajatuksia kansalaismediasta 10 minuutin haastattelussa (mp3, 6,4MB) Internet Archivessa.

• Keskustelussa mainittuja linkkejä: Sometu.ning.com, Miämedia, NopolaNews
• Paikallismediasta Tuhat sanaa - blogissa aikaisemmin: Lopen kuumat perunat ja muita kyliä verkossa

Venäläinen innostui kutsumaan porukkaa koolle keskustelemaan kansalaismediayhdistyksestä elokuisen ajatustenvaihdon perusteella: Pasi Örn pohti Jaikun Ideariihi - kanavalla pitäisikö Suomen podcastaajien perustaa yhdistys, esim. Suomen Podcastaajat ry, jonka tavoitteena olisi edistää kansalaismediaa.

Ideariihen keskustelussa pohdittiin mm. yhdistyksen nimeä. Tarmo Toikkanen sanoo, että yhdistyksen nimessä ei kannata liian tarkasti sitoutua tiettyyn tekniikkaan: "Vai miltä kuulostaisivat "VHS-nauhoittajat ry" tai "NMT-konferenssipuhelijat ry" tai "CDROM-tuottajat ry"? Virbana ehdottaa nimeksi Riippumattomat Julkaisijat käännöksenä "indie"- sanalle. Roope Mokka hakee nimeen lähtökohtaa äänestä: "Äänemmekin ansaitsemme? Yksilön ääni? Village Voice? Kylän Ääni? Äänisen Pallo? ... datajengi? Äänioikeus?"

Kari A. Hintikka muistuttaa, että massamedia syntyi siinä mielessä kuin se nykyään ymmärretään, hollantilaisissa kahviloissa. "Syntyi tarve koostaa ja jakaa viljalti informaatiota Etelä-Amerikan bisneksistä ja lopputulos tulee joidenkin - mutta yhä harvemman - postiluukusta yöllä paperimuodossa sisään. Radio ja tv olivat jatkumoa tälle massatietoisuuden saavuttamiselle." Hän huomauttaa, että nykyinen massamedia on ensisijaisesti top-down-jakelurakenne "mutta esm "Vertaisjakelun ystävät ry" tosin varmaan kuulostaa älyttömiltä". "Itse asiassa", hän ehdottaa, "nimen saisi nyysittyä kätevästi ÄKT:lta, jota voisi ajatella tietyssä mielessä kansalaismedian kilpailijana. Miten olisi "Suomen Teksti-, ääni- ja kuvavirrantuottajat ry"?

Entäpä katu-uskottavasti Kansalaismedian Tuottajat Ry eli KaTu, ehdottaa Pasi Örn. Hintikka nokittaa: "Kansalaismedian tekijät ry eli Kate ry? Nimessä olisi mukana myös hieman olematonta ansaintalogiikkaakin. :-)" Tero Heiskanen jatkokehittelee: "Kansalaismedian toimijat, KaTo ry?"

• Yhdistyksiä_Patentti- ja rekisterihallituksen Yhdistysnetti, hakusanat: internet, media, radio, tv

Millainen kansalaismediayhdistys palvelisi sinun tarpeitasi? Järjestäisikö se tapahtumia, koulutusta tai oikeusopillista neuvontaa jäsenilleen vai pitäisikö sen keskittyä mieluiten miitteihin ja virkistystoimintaan? Yhdistyksen toiminnan mahdollisuuksista keskustellaan lauantaina 17.11. Otavassa pidettävässä tilaisuudessa, johon voi osallistua myös verkossa ConnectPron avulla.

• Tutkimustietoa sosiaalisesta mediasta Esa Sirkkusen kokoamassa linkkilistassa Somelab - blogissa

Joukkovoiman ammentaminen journalistisiin tarkoituksiin voi tuottaa laajan määrän sisältöä ja näkemyksiä ja se voi olla ainoa tapa hankkia tietynlaista tietoa, mutta suin päin siihen ei kannata ryhtyä - projektin johtamisessa on omat niksinsä. Jay Rosen on vetänyt yhteen kokemukset keväisestä NewAssignment.net - joukkovoima-reportaasi-kokeilusta PressThink-blogissa (What I Learned from Assignment Zero): Työnjaon on oltava hallussa, osallistujien motivaatio on oivallettava ja sitä on ruokittava näyttämällä projektin aikana, miten yksittäiset kontribuutiot hyödyntävät laajempaa kokonaisuutta. Crowdsourssattu jutunteko ei ole ilmaista - mitä enemmän vapaaehtoisia mukana, sitä kovempi homma projektin johdolla koordinoimisessa.

Rosenin muistilista crowdsourcing - hankkeisiin:

• Työn jakaminen oikean kokoisiin osatehtäviin: "Dividing up the work into tasks people can and will do is among the trickiest decisions the project will have. Expectations have to be extremely clear or a crowd will generate a limitless number of honest misunderstandings."
• Motivaatio: Lahjataloudessa on ymmärrettävä, mikä motivoi ihmisiä osallistumaan. "A well managed project correctly estimates what motivates people to join in, what the various rewards are for participants, and where the practical limits of their involvement lie."
• Varaudu koordinointikustannuksiin: "networked reporting projects conducted on an open platform have to be ready with answers to the “sudden” coordination costs generated by the project’s success in drawing participants, who will inevitably have questions, problems, suggestions and demands. Assignment Zero went through this when more than 1,000 people signed up to help."
• Varmista välitön palaute osallistumisesta: "At the moment of contribution, it has to be abundantly clear how the individual contributor’s piece of the puzzle is received, and how it fit into the larger narrative."
• Yhteinen tietopohja auttaa parempaan lopputulokseen: "The build-up of background knowledge among widely-scattered users makes them a far more potent force when called upon to help. Here the danger is in under-estimating what readers are capable of."
• Entä jos hyödyntäisit jotain olemassa olevaa yhteisöä? "Existing communities, people in already-formed networks, are strong on coordination and mobilization. This is one way distributed reporting might scale quickly: start with a community already able to divide up work, and run the reporting project over existing tracks, as it were. I haven’t investigated that possibility yet, but someone could."

Joukkovoiman hyödyntäminen on osa Rosenin menestyvän uutispalvelun reseptiä (Okay, Ready? My Coordinates for a Successful News Site): Crowdsourcing projects that gather information that’s impossible to get any other way. (Like WNYC’s efforts, or the News & Observer’s speeding investigation.)

• Tuhatsanaa.net maaliskuussa: Vertaisjournalismia käytännössä: Assignment Zero
• Lue lisää aiheesta crowdsourcing Kari A. Hintikan Osallistumistalousopas - blogista