Tuhat sanaa

Facebook julkaisi tällä viikolla uuden, selkeämmän käyttöliittymän. 20.7. päivätyn lehdistötiedotteen mukaan uusi design avataan vähitellen useampien päivien aikana kaikille 80 miljoonalle rekisteröityneelle käyttäjälle. Suomessa Facebookilla on sen oman ilmoituksen mukaan reilu puoli miljoonaa rekisteröitynytttä käyttäjää.

Uudessa ilmeessä on entistä selkeämmin esillä kaikki vaihtuva tieto ensimmäisenä avautuvalla Seinä - välilehdellä. Uutisalueella on Julkaisin, josta voi tehdä lyhyen tilapäivityksen tai julkaista kuvan tai videon. Omat kirjoitukset -otsikon alle voi tuoda esiin myös muualle luomaansa sisältöä.

Jaikun ja Twitterin käyttäjät saattavat panna kiinnostuksella merkille, että tilaviestejä voi nyt kommentoida.

Vanhassa profiilissa sivua vieritettäväksi venyttäneet laatikot ovat nyt omalla välilehdellään. Välilehtiä voi tehdä myös lisää.

Yksityisyysasetukset vaikuttavat varsin edistyneiltä, mutta niistä selvän ottaminen vaatii vaivaa. Facebookin itse tuottamien osioiden asetukset vielä jotenkin ottaa haltuun, mutta eri sovellusten kyky noudattaa profiiliin määriteltyjä yksityisyysasetuksia ei herätä luottamusta.

Omissa asetuksissa näkyvät yhä kaikki sovellukset, jotka on joskus tullut ladattua, vaikka ne olisi jo poistanut näkyviltä. Hyvä puoli on, että sovelluksia ei enää tarvitse asentaa voidakseen käyttää niiden perustoiminnallisuuksia. Oli useita kiusallisia tilanteita, joissa joutui puntaroimaan, onko jonkun arvostetun kontaksin lähettämä Superwall- tai Funwall - viesti sovelluksen asentamisen vaivan arvoinen. Yleensä ei ollut. Ilmeisesti niin monen käyttäjäkokemusta kurjisti kavereiden tahaton tai ajattelematon sovelluskutsuspämmäys, että asia on nyt hoidettu.

Vaikka laskisi puolen miljoonan käyttäjän joukosta pois kaksinumeroisen prosentin tuplaidentiteettejä ja mielikuvituskavereita ja viraalimarkkinointikokeiluprofiileja, jää yleisöksi tuntuva joukko suomalaisia. Niiden joukosta tavoittanee verkkolukutaitoisimmat tuttunsa. Digiänkyröille pitänee edelleen soittaa, jos on asiaa.

Tämän uudistuksen ensivaikutelman perusteella Facebook on sellaista kaipaaville näppärä sosiaalinen yhteydenpitotyökalu eikä pelkkä ajantappoase.

Olisiko mahdollista toteuttaa niin helppokäyttöinen ja houkutteleva sosiaalisen median palvelu, että kahdeksankymppiset saadaan seurustelemaan verkossa? Vanhusten rupatteluruutu, seniori-chat, VoiP-juttelukanava tai videochat? Entä voisiko moisen toteuttaa kaupallisesti kannattavana konseptina vai pitääkö suosiolla suunnitella koko juttu ns. kolmannen iän hankkeena a la Demos Helsinki.

Tällaisia päädyttiin pohtimaan kun keskusteltiin saavutettavuudesta ja tietoyhteiskunnasta syrjäytymisestä ohjelmistosuunnittelija Aki Björklundin kanssa Sula Pinta - ohjelman jaksossa #27. Keskustelu käytiin huhtikuun alussa, mutta asia ja sisältö on kuranttia näin kesäkuullakin.

Erilaisia kriisipuhelimia vanhuksille kyllä löytyy, mutta missä voi jutskailla eri ikäisten, mutta myös oman ikäisen vertaisporukan, kesken verkossa ihan muuten vaan? Onko mitään tämän suuntaista vireillä?

Tuoreen EU:n tilaston mukaan neljäsosa suomalaisista ei käytä internetiä.

Miten avatareja pitäisi ohjata? Millaisia mahdollisuuksia keholliset käyttöliittymät tuovat peleihin ja aikanaan virtuaalimaailmoihin? Kävimme tänään huikean mielenkiintoisen keskustelun Yoen ja Perttu "Kick Ass Kung Fu" Hämäläisen kanssa kehollisista käyttöliittymistä.

Audio-orientuneena ihmisenä olen viime aikoina heittäytynyt melkein täydellä energiallani Sula Pinta - podcast - tuotantoon ja jättänyt tämän Tuhat sanaa - blogin lievästi hunningolle. Tasapaino varmasti löytyy ajan mittaan, mutta internetin tulevaisuutta pohtimaan kiinnostuneet tervetuloa siksi seuraamaan myös Sula Pinta - blogia (blogilistalla).

"In our study, it took participants only a few seconds to become confused, insecure, and embarrassed, and only a few minutes to define WAP as a useless technology."

Onko lentolipun ostaminen Sydneyhin viihde - vai hyötypalveluissa? Tutkimushenkilöt hihittivät, kokivat turhautumisia, eksyivät ja peruuttivat epävarmoina takaisin oikealta polulta Ilpo Koskisen TaiKissa tekemässä WAP-käyttöliittymätutkimuksessa. Tutkimushenkilöparit saivat erilaisia tehtäviä määräajassa suoritettavakseen, tapahtuma videoitiin ja jokainen kommentti parin keskinäisessä neuvonpidossa kirjattiin ja analysoitiin. Kunkin tehtävän suorittamisessa kaksi ensimmäistä minuuttia osoittautuivat rikkaimmaksi tutkimusaineistoksi.

Koskisen mukaan WAP saattoi epäonnistua niin surkeasti paljolti, koska sen palvelujen navigointi soti liiaksi arkijärkeä vastaan. Tutkimusaineisto on vuosituhannen alusta, mutta havainnot pätevät: monissa palveluissa joutuu yhä arvuuttelemaan, mitä sisältöjä yhden sanan linkkien takaa löytyy, Koskinen kirjoittaa. Japanin i-moden menestystä selittäisi vastaavasti se, että sen käyttöliittymän malli otettiin jo asiakkaille tutuksi tulleista luokitelluista ilmoituksista.

Artikkeli Is It Fun to Go to Sydney? Common-Sense Knowledge of Social Structures and WAP (pdf) on julkaistu ihmisen ja teknologian suhteita käsittelevässä PsychNology Journal - julkaisussa.

Sisältö, johon ei voi suoraan linkittää, menettää tavoittavuuttaan, huomauttaa Fons Tuistra PoynterOnlinessa (Unlinkable Media Lose Reach). GlobalVoices- sivuston perustajajäsen Rebecca MacKinnon kuvaa, miten länsimaisittain erittäin kiinnostava uutinen Kiinasta tuli englanninkielisen blogosfäärin tietoon mutkikkaasti, koska jutun alkuperäinen julkaisija South China Morning Post ei pidä juttuarkistoaan avoimena verkossa (Hong Kong bloggers, the SCMP, and influence on the Web).

Mielikuvani on, että meikäläisittäin taitaa olla suuntaus siihen, että lehdet pyrkivät tarjoamaan tärkeisiin aiheisiin avoimessa netissä linkin, vaikka painetun lehden varsinainen juttusisältö olisikin sitten maksullisen rekisteröitymisen takana. Näin tekemällä verkkolehdet sentään pysyvät jotenkin bloggaajaverkoston linkittämisen piirissä. Digilehdistä, noista linkitysvihamielisistä käytettävyyskammotuksista, en nyt sano mitään.