Laki ja oikeus

Poliittinen blogikohu Pohjanmaalta nostaa esiin kysymyksen rinnakkaisten identiteettien käytöstä verkossa. Se on ihan laillista ja kai yleistäkin - mutta onko se sittenkään poliitikolle sopivaa?

Keskustan ruotsinkielisten puheenjohtajalle Peter Albäckille ei riittänyt bloggaaminen omalla nimellään - ilmeisesti hän jatkoi keskustelua omassa blogissaan paitsi anonyyminä kommentoijana, myös Mirakelmannen -rinnakkais-identiteetillä.

Albäckin blogi on ollut pohjanmaalaisessa paikallispolitiikassa niin tunnettu vitsi, että mies kelpasi aiheeksi Vasabladetin aprillipilaan: Albäckistä leivottiin ulkoministeriä Kanervan tilalle, koska tämä olisi turvallinen valinta, sillä kukaan hänen blogiaan lukenut ei olisi antanut miehelle kännykkänumeroaan.

Albäckin blogin kovaa tekstiä, joka kohdistui erityisesti RKP:n poliitikoihin, ja roisia kielenkäyttöä katsottiin omassa puolueessa läpi sormien, mutta tekaistulla blogihenkilöllisyydellä politikointi ylitti rajan. Mirakelmannen - hahmo oli olevinaan vaasassa asuva lakitieteen opiskelija. Albäck myönsi tiedotusvälineille tänään, että "ihmemiehen" blogi oli sekin hänen omaa tuotantoaan.

Paikallispoliitikon kuvio paljastui, kun tarkkasilmäinen kanssabloggaaja "pyspappan" osoitti, että kaksi muka eri blogihenkilöllisyyttä oli julkaissut kirjoituksensa samasta IP-osoitteesta. IP-osoite yksilöi tietokoneen melko suurella varmuudella.

Albäckin mukaan kohu on salaliitto häntä vastaan.

Tapauksesta tekee kiinnostavan se, että rinnakkaisen identiteetin turvin toimiminen ei ole missään laissa kiellettyä. Se, onko yhteiskunnallisena vaikuttajana korkeassa asemassa toimivan henkilön sopivaa käyttää tällaista keinoa ajatustensa edistämiseen ja medianäkyvyyden hankkimiseen, on kokonaan toinen kysymys, ja perin ajankohtainen sellainen näin kunnallisvaalien alla.

Bloggen.fi: http://www.bloggen.fi/riksdagskandidater, http://www.bloggen.fi/mirakelmannen

Lähteet: Vasabladet: Känd centerpolitiker medger skuggblogg, Partikolleger kräver förklaring av Albäck, YLE Österbotten: Ahlbäck kommenterade skenbloggare, Radio Vega Österbotten, YLE Areena audio

Silence in a can at Flowmarket

Originally uploaded by tuija

Unohtakaa puhe kilpailukykyä edistävistä innovaatioympäristöistä. Sosiaalinen web tarvitsee ryhtiliikettä ja kurinpalautusta. Netin keskustelukulttuuri saadaan kuntoon, kun kaikki esiintyvät omalla nimellään. Näin tuntuvat uskovan ainakin valtakunnansyyttäjä Mika Illman, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen ja europarlamentaarikko Marianne Mikko.

Säännöllisin väliajoin kuulee vaadittavan, että internetin keskustelupalstoilla pitäisi edellyttää oman nimen käyttämistä. Erityisiä paineita kotimaassa on kohdistettu sanomalehtien ylläpitämillä keskustelupalstoilla käytävään ajatustenvaihtoon.

Kuvitellaanpa hetki, että tosiaan olisi mahdollista saattaa voimaan laki, jonka mukaan henkilöllisyys olisi luotettavasti todistettava erilaisiin verkkopalveluihin rekisteröityessä.

Laki tekisi kohtalaista hallaa kotimaiselle web2.0 - innovoinnille. Kynnys kotimaisten sosiaalisen webin palvelujen perustamiselle nousisi, koska kaikki joutuisivat maksamaan pankeille luotettavan henkilötunnistusjärjestelmän käytöstä. HST-kortista tuskin olisi apua.

MySpaceen ja Facebookiin ja tuhansiin pienempiin sosiaalisen webin palveluihin on liittynyt satoja tuhansia suomalaisia. Ulottuisiko Suomen lain koura Yhdysvaltoihin ja ties mihin maihin, joissa näitä palveluja ylläpidetään, niin, että suomalaisten käyttäjien olisi tunnistauduttava muiden maiden netin käyttäjiä varmemmin? Ei kovin todennäköistä.

Kenties Suomessä keksittäisi estää pääsy kaikkien ulkomaisten sosiaalisen webin palvelujen sivuille? Näin kotimaiset sanomalehdet voisivat rauhassa huolehtia tasokkaasta verkkokeskustelusta kansainvälisen kilpailun häiritsemättä.

Vaalirahoituslakia voi rikkoa ilman seuraamuksia. Kansanedustaja, keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli kertoi YLEn A-Studiossa Kirsi Skönin toimittamassa jutussa Poliitikkojen kummisedät vaalirahoituksessa että vaalirahoitus on hänen itsensä ja lahjoittajan välinen asia (ohjelmataltio YLE Areenassa 6.6. asti). Jutussa oikeusministeri Tuija Brax vahvistaa, että osa kansanedustajista ei noudata lakia, jonka mukaan vaalirahoitukset tulee ilmoittaa.

Kansanedustaja, joka naama peruslukemilla ilmoittaa rikkovansa lakia, koska siitä ei ole määrätty mitään rangaistusta, kohotuttaa kulmakarvoja. "Monissa tiukan parlamentaarisen kontrollin länsimaissa lakia rikkova kansanedustaja joutuisi eroamaan – tai ymmärtäisi erota itse", kirjoittaa Tero Lehto Tietoja Koneesta - blogissa (Saako tekijänoikauslakiakin rikkoa, Timo Kalli?).

Vaalirahoituslakia on tässä suhteessa tosiaankin kiinnostavaa verrata tekijänoikeuslakiin, jossa myös on piirteitä, jotka ovat houkuttaneet kansalaisia toimimaan omantuntonsa eivätkä lain mukaan.

Vuoden 2006 alusta voimaan tullut uusi tekijänoikeuslaki koetteli kansalaisten oikeustajua ja aihetta käsiteltiin laajasti verkossa ennen lain säätämistä (ks. esim. Pinseri 27.9.2005: Tekijänoikeuslaki - ratkaiseva viikko alkaa).

Radio Neukkula - podcastissa #11 23.1.2006 (MP3), oli haastateltavana Mikko Rauhala (ajassa 6'25 puhutaan joukkotunnustuksesta ja masinointi.org - kansanliikkeestä).

Antti Vilpposen käynnistämä Olen rikollinen - kampanja sai blogosfäärissä laajaa näkyvyttä (Digitoday: Bloggaajat tunnustautuvat rikollisiksi). Kampanjan tarkoituksena oli kyseenalaistaa uusi tekijänoikeuslaki viestimällä, että uusi laki tekisi rikollisia kuluttajista, jotka ostavat kopiosuojattua musiikkia tai elokuvia ja haluavat nauttia siitä haluamallaan tavalla.

Uusi tekijänoikeuslaki kaikessa epäselvyydessään sai kritiikkiä myös Kuluttajavirastolta (ks. Tuhat sanaa 22.9.2005: Epänormaalia musiikin käyttöä Käpylässä).

Niin moni ajatteli, että immateriaalioikeuksien kehittäminen ei saa tapahtua puhtaasti kaupallisista etunäkökohdista lähtien, että syntyi myös hanke Tietoyhteiskuntapuolueen perustamiseksi.

Vaalirahoituslain tavoitteena on tehdä yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta entistä läpinäkyvämpää. Tekijänoikeuslain tarkoitus on mitä ilmeisimmin ollut turvata sisältöteollisuuden elinehdot muuttuvassa toimintaympäristössä - ja hyvin ne on turvattukin, lain kirjaimessa. Mitä siitä, että yhä suuri osa kansalaisista kokee lain yhdentekeväksi (Hs.fi 15.1.2007: Verkkopiratismi jatkuu laista huolimatta).

Ruotsin Piratpartietin puheenjohtaja Rick Falkvinge on nostanut esille sen, että tiedostonjakajien jahtaamisella voi olla laajoja yhteiskunnallisia seurauksia: " -- koko nuorisosukupolvi oppii näkemään oikeuslaitoksen omana vihollisenaan. He oppivat, että oikeuslaitos seisoo aina vain sen puolella, jolla on eniten rahaa. Tämä on seuraus tämän päivän tekijänoikeuslaeista, ja siksi niiden yhteiskunnallinen hinta on aivan liian korkea hyväksyttäväksi." (Piraattiliitto.org: P2P-tuomioiden yhteiskunnallinen hinta: "Nuoriso menettää uskonsa oikeuslaitokseen")