Työnantajaa kritisoiva nettikirjoittelu voi rikkoa työsopimuslain lojaliteettivelvoitetta, mutta vahingonkorvauksia vaativan työnantajan pitää pystyä osoittamaan vahingon aiheutuminen. Näin voi päätellä Suomessa nyt saadusta tiettävästi ensimmäisestä oikeuden päätöksestä (Elina Karjalainen voitti oikeudessa Bijou Brigitten). Palvelualojen ammattiliitto PAMin mukaan työntekijän oikeudesta arvostella työnantajaansa internetissä ei ole aikaisemmin käyty oikeutta.
Nelosen uutinen aiheesta oikeuskäsittelyn alettua toukokuussa 2010.
Tästä on kysymys
Työntekijä kritisoi voimakkaasti työnantajaansa työsuhteen ollessa voimassa, jolloin hän tuli rikkoneeksi lojaliteettivelvoitetta. Työsopimuslain mukaan (3 luku 1 §) työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.
Ex-työntekijänsä oikeuteen haastanut koruliike Bijou Brigitte ei kuitenkaan pystynyt osoittamaan, että nettiboikottikampanjasta olisi syntynyt sen liiketoiminnalle vahinkoa, joten sen esittämä vahingonkorvausvaatimus hylättiin.
Mitä tästä tapauksesta sitten kannattaa ottaa opikseen somen ja työelämän yhteensovittamisessa? Jos haluaa pitää työnsä, on pysyttävä verkkokirjoittelussaan lojaliteettivelvoitteen määräämissä rajoissa.
Mitkä ne rajat ovat, määrittyvät käytännön tulkintojen myötä ajan kanssa.
Päivän Hesarissa (linkki digilehteen) viestintäoikeuden tutkijatohtori Päivi Tiilikka pitää merkittävänä, että "perusteet työnantajan korvausvaatimukselle olivat oikeuden mukaan olemassa." Hän huomauttaa lehdessä että lojaliteettivelvollisuutta ei ole sananvapauskysymyksissä ennen arvioitu.
Näin työntekijän uskollisuutta rajataan someohjeissa
Suomalaisten suurten media-alan toimijoiden julkaisemissa some-ohjeistuksissa kyseinen raja piirretään esimerkiksi näin:
”Netissä sana ja kuva leviävät. Esimiesten, työnantajan saati omien kollegoiden arvostelu ei ole tahdikasta eikä eroa muilla foorumeilla esitetystä arvostelusta. Työasioihin liittyvä keskustelu kuuluu ennen muuta työyhteisön sisälle. Omaan työelämään liittyvässä kommentoinnissa on hyvä käyttää erityistä harkintaa." (HS-toimittajat ja sosiaalinen media)
"Työnantajaan ja työyhteisöön liittyvien asioiden kommentoinnissa sosiaalisessa mediassa kannattaa noudattaa harkintaa. Mikä tahansa sosiaalisessa mediassa julkaistu voi päätyä laajasti julkisuuteen."(Yle laati sosiaalisen median ohjeet)
Miksi sitä pitäisi kutsua, että ripustetaan ilmoituksia ilmaan kännykällä siellä missä liikutaan? SEKin strategiajohtaja Sami Lanu kaipaisi jotain arkikielistä ilmausta Foursquaren vinkeille. Mitä olisi "geosocial networking" suomeksi?
On olemassa paikkaan sidottua dataa, johon pääsee käsiksi vain mobiiilaitteella kirjautumalla erityiseen palveluun, joka tätä dataa näyttää. Miksi sitä pitäisi nimittää, että ympärillämme alkaa olla paikkaan sidottua digitaalista tietoa?
"Digitaalisesta median kerroksesta" puhuminen kuulostaa vähän kankealta.
Maantieteelliset kirjanmerkit? Mobiili ilmoitustaulu? Geovinkit? Lisätty todellisuus, kattaisiko se termi tämänkin?
Tutkija, toimittaja Aleks Krotoski juonsi viime vuonna BBC:lle ohjelmasarjan Virtual Revolution (verkossa laaja juttukokonaisuus "Superpower"). Sarja valottaa monesta näkökulmasta sitä, millaista hyvää yhteistyö verkottuneessa maailmassa saa aikaan. Sarjan promovideo on korkealentoinen, mutta virkistävää vaihtelua siihen negatiivisia lieveilmiöitä esilletuovaan käsittelyyn, johon mediassa usein sorrutaan.
Tuo BBC:n sarja tuli mieleen seuratessani ohimennen Münchenissä vasta pidetyn DLD-konferenssin luentoa, jossa Don Tapscott puhui vaikuttavasti verkottuneen kommunikaation mahdollistamasta älykkäämmästä ihmisyydestä kottaraisten parveilua esittävän videon tehostuksella.
Artikkeli Suomalaiset verkossa -tutkimus: Netin käyttömotiivit Yle Internetin asiakasymmärryksen tukena Päivi Almgrenin ja Päivi Jokitalon toimittamassa Kirjasto 2012 Asiakkaan asialla -kirjassa.
