Jos ei osaa annostella verkkoläsnäoloaan ja tavoitettavuuttaan sähköisissä viestintävälineissä, on vaarassa palaa loppuun. "Inability to switch off (ITSO) is a modern curse," verkosta irti pääsemättömyys on nykyajan kirous, kirjoittaa New York Timesin kolumnisti Roger Cohen tänään laajasti jaetussa kirjoituksessaan "A Time to Tune Out".
Mikä ihmeen ITSO?
Infoähky uhkaa, jos ei malta irrottautua verkosta ja verkostoista, tietää moni arkisesta kokemuksestaan. Myös jatkuva huomion hajautuminen, Continuous partial attention, piinaa tietotyön tekijää. Mutta onko kolumnistin mainitsema tila oikeasti olemassa vai värikästä uuskieltä? Onko minullakin verkosta irti pääsemättömyys, VIP?
Termi taitaa olla uusi. Nyt on mielenkiintoinen tilaisuus seurata, vakiintuuko se käyttöön. Seuratkaamme otsikoita kotimaan mediassa.
Volkswagen sulkee sähköpostipalvelun yöksi
Tietotulvan rajoittaminen on noussut vuodenvaihteessa puheenaiheeksi sen jälkeen, kun Volkawagenin uutisoitiin sulkevan reilun tuhannen työntekijän sähköpostitilit vapaa-ajan rauhoittamiseksi. Kuinka paljon kokeilussa vilpittömästi halutaan rauhoittaa työntekijöiden vapaa-aikaa, ja kuinka kiinnostavaa työnantajalle on työmeilien liitteiden iltaisin avaamatta jättämisestä koituva säästö työntekijöiden kännykkäliittymien tietoliikennekuluissa, on Volkswagenin johdon asia. Mobiilidatasiirto on kallista. Niin on toki työntekijöiden mielenrauhakin.
Yhteyksistä irti pääsemisen taito
Tietotyöläisen keskeinen taito nyt ja tulevaisuudessa on oman ajankäytön säätely ja yhteyksistä irti pääsemisen taito. Pitääkö työnantajan katkaista työkaluista virta, eivätkö työntekijät osaa itse lakata tarkistamasta sähköpostejaan vuorokauden ympäri? Jos työntekijä on taipuvainen addiktiiviseen käyttäytymiseen, eikö uhkana ole vain varjo-IT:n käytön lisääntyminen, kun illalla välttämättä huomiota vaativat työasiat hoidetaan muissa välineissä - pahimmassa tapauksessa vaikka Facebookin yksityisviesteissä?
Mitä haluat kohderyhmäsi tietävän - kerro se videolla. Riku Vassinen ja Christina Forsgård, kaksi tänä vuonna tietokirjan julkaissutta digimedian ja viestinnän asiantuntijaa, ovat hyvä esikuva vaikuttavalle viestijälle.
Toimintaympäristö muuttuu, ja Forsgårdin ja Vassisen työnä on saada yritysten ja organisaatioiden strategioista ja markkinointibudjeteista vastaava yritysjohto tajuamaan muutoksen merkitys. Miten he sen tekevät?
Paitsi, että kumpikin on kirjoittanut kirjan, he ovat esillä monin eri tavoin niin verkossa kuin muilla foorumeillakin. Vassinen ja Forsgård ovat omantyylisiään, vakuuttavia esiintyjiä, jotka käyttävät tärkeimpiä nykyaikaisia keinoja viestinsä välittämiseen.
Vaikuttavan viestijän viisi keinoa:
Kerro se videolla
Pidä kotisivu/blogi ajan tasalla
Ole tykättävissä Facebookissa
Näy - käy puhumassa tilaisuuksissa, ole median käytettävissä
Pidä huolta verkostoistasi niin netissä kuin sen ulkopuolellakin
"Ei riitä et kertoo, pitää myöskin näyttää. Ei se mainosbudjetin koko, vaan miten sitä käyttää," neuvoi digimarkkinoinnin konsultti Riku Vassinen Corporate Hoodrat -videolla, joka levisi vapun aikaan media- ja markkinointiväen keskuudessa. Kirja Digitaalinen jalanjälki vilahtelee tiuhaan kuvassa, kansi jää mieleen.
Forsgård lähtee omalla tuoreella viraalivideollaan juhlakauden teemasta ja panee himmelin pyörimään. Hän luottaa omaan kertojan ääneensä. Suhde -kirja ei vilahda, kirjan tekijästäkin nähdään vain kädet. Forsgård näyttää, kuinka tehdään himmelin peruselementti, oktaedri, ja kertoo, kuinka suhdetoiminta verkossa on sekin kokonaisuus, jossa ohuella langalla toisiinsa yhdistetyt omaa tahtiaan pyörivät osat vaikuttavat toistensa liikkeisiin.
"Tää on internet-ajan markkinointii, eikä mitään digihihhulointii tai tekkionanointii. Et voi muuta ku sopeutuu, ei tää tahti tuu täst muuta kuin nopeutuu," ilmoittaa Vassinen laulaen.
Forsgård viittaa aiempiin isoihin muutoksiin. Markkinointiviestinnän viikon puheenvuorossaan (Sosiaalisen median iso kuva) hän arvuutteli yleisöltään, mikä mahtoi yhdistää vesijohtoverkostoa, sähköverkostoa, puhelinta ja sähköpostia. Kaikkia on vastustettu.
Digitaalinen media ja IRL kietoutuvat yhteen. Jää jälkiä, joihin voi linkittää. Verkosta on tullut jo monille todellisuuden digitaalinen kerros.
Pop vai in? Minusta nuo hoitavat kumpikin omaa tonttiaan, in ehkä ever-so-sligthly in-an-eighties-sort-of-way. Aamulehden Valo-blogi on pop, koska se tietää että podcasting on nyt kuumaa hottia. Ja Japani.
Karaoke on, a propos, mennyt Suomessa ihan kamalalla tavalla vikaan.
Täällä jonottaa ja jonottaa ja jonottaa vuoroaan baarin täytinen toisilleen tuntemattomia hoilaajia, kun oikea tapa on hommata tutun porukan kesken oma karaokehuone, naputella keskenään, minkä kukin kerkeää, lauluvarauksia puhelinluettelon paksuisesta biisivihkosta karaoke-tv:tä ohjaavaan kaukosäädinhärveliin.
Vaadin aitoa Aitoa karaokea Helsinkiin, olkoon se sitten in tai pop tai vaikkapa hip hap.
Kommentteja