
Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Kirjoitin toista vuotta sitten siitä, kuinka Suomessa tavattaville nisäkkäille on tehtailtu uusia nimiä (Nisäkkäille uudet nimet). Nyt on ehdotus kokonaisuudessaan valmistunut: Suomen nisäkkäiden nimet.
Suomessa tavattavista nisäkkäistä nimeään olisi vaihtamassa toista kymmentä: kuusipeurasta on tulossa täpläkauris (kuvassa), saksanhirvestä isokauris, japaninpeurasta japaninkauris ja valkohäntäpeurasta valkohäntäkauris; maamyyrästä kontiainen, kanadanmajavasta amerikanmajava, rämemajavasta nutria, pesukarhusta supi, metsäkissasta villikissa, maitovalaasta beluga ja valkokuonodelfiinistä kirjokuonodelfiini.
Minusta uudet nimet ovat mainioita. Aivojumpaksi yritän silloin tällöin opetella jotain uutta myös latinaksi. Lynx Lynxin ja Lutra Lutran seuraan liiittyy nyt myös Dama Dama.
Kiitos Mikolle vinkistä!
(muokattu 29.8. eläinten nimiin pienet alkukirjaimet)
"Tiedotusvälineen www-sivujen kutsuminen verkkolehdeksi on ihan yhtä fiksua kuin Fiskars.fi:n kutsuminen verkkosaksiksi" (Kari Haakana: Muistutus, ks. kommentit)
"Ennen lehdissä mietittiin, mitä sinne verkkoon kannattaa laittaa. Nyt mietitään, mitä sinne paperille enää kannattaa laittaa." (ulkomuistista siteerattuna, Johanna Korhonen maanantaina radiossa: Yle Areena | Yle.fi: Julkinen sana 12.11.2007: Sanomalehdet verkkoon)
Blook, blog, netiquette, webinar... Brittiläinen tutkimusfirma selvitti netin ärsyttävimmät sanat. "Web-lish is the new English", sanoi tutkimuksen tilaaja, blogikirjayhtiö Lulun toimitusjohtaja tiedotusvälineille (Reuters: Read a Blook or tried a Blog? Check the Netiquette)
Surikaatti kuulostaa eittämättä paremmalta kuin nelisormimangusti. Peurahiiru kuuluu hiirujen ja rattujen ryhmään. Täydellistä. Paljon parempi kuin "Uuden maailman hiiret ja rotat".
Seitsemän luonnontieteen asiantuntijaa on urakoinut nisäkkäille suomenkielisiä nimiä, kertoo Hesari: Hiiru, rattu, hekko, puikkija. . . (digilehti). Työryhmä on kahlannut läpi Mammal Species of the World - teosta kääntääkseen ennen kääntämättömiä eläinten nimityksiä ja löytääkseen osuvampia nimityksiä joillekin eläimille. Esimerkiksi keihäsantiloopista tulee beisa mukaellen alkuperäistä paikallisten asukkaiden antamaa nimeä, sukeltaja-antoloopista tulee puikkija ja lentäväkoira lyhenee lenkoksi.
Hattua pitää nostaa työryhmän työlle. Ja soisihan elukoista sitten myös puhuttavan niiden oikeilla nimillä. Haasteeksi muodostuu, miten kauan kestää, ennenkuin hakukoneiden avulla löytää hekkoja ja lenkoja. Jos pitkään ja hartaasti työskenneeltä työryhmältä vielä jotakin ilkeää pyytää, niin sitä, että kirjoittaisivat tai kannustaisivat muita asiantuntijoita kirjoittamaan wikipediaan pienet artikkelit ainakin suomalaisittain tärkeimmistä nimiään vaihtaneista otuksista niin, että vanhalla nimellä haettaessa löytyy hakutulosten kärjessä tieto uudesta nimestä. Ei sillä, etteikö Luonnontieteellinen keskusmuseo ole riittävä auktoriteetti, vaan koska wikipedialla taitaa olla parempi hakukoneranking.
Vai tarvitaanko moista wikipediaboostausta? Pitäisikö virallisen nettisivuston riittää? Millä keinoin suomalainen luonnontieteellinen yhteisö voisi edesauttaa uusien nisäkkeiden nimien tarttumista suomalaisten suuhun?
Kommentteja
8 tuntia 41 minuuttia sitten
9 tuntia 57 minuuttia sitten
10 tuntia 8 minuuttia sitten
11 tuntia 3 minuuttia sitten
15 tuntia 31 minuuttia sitten
23 tuntia 39 minuuttia sitten
1 päivä 10 tuntia sitten
1 päivä 10 tuntia sitten
1 päivä 10 tuntia sitten
1 päivä 12 tuntia sitten