Tuhat sanaa

Three connectors

Originally uploaded by Schulze

Olinda on BBC Radio & Music - yksikön tilaama prototyyppi pöytäradiosta, jolla on sosiaalisen webin ominaisuuksia. Eri värikoodit markkeeraavat ystäviä, joten jo huoneen toisesta päästäkin laitteesta voi nähdä, mitä kanavaa kaveri kuuntelee.

Tavoitteena on saada broadcast-digiradiosta yhtä antoisa kokemus C-sukupolvelle kuin nettiradiot ovat: tehdä kanavien vaihtaminen helpoksi niin että kuuntelukokemuksesta tulee yksilöllinen ja sosiaalinen yhtaikaa.

Laite on modulaarinen, suorastaan legomaisuuteen asti. Toisiinsa kytkettävät eri osat edustavat sosiaalisen webin widgettejä, kertovat Schulze & Webb - toimiston suunnittelijat blogissaan: Olinda, first look

Olindan konsepti rakentuu kahden teknologian varaan: verkko (wifi) ja modulaarisuus, jonka mahdollistaa "rautarajapinta" ("hardware API"). Verkon yli välittyy tieto kavereiden radionkuuntelusta ja moduulit edustavat erilaisia vimpaimia, joita voi napsauttaa mukaan pakettiin, valaisee Olinda-esite, (pdf).

Konsepti herättää miettimään, kauanko pitää odottaa ennenkuin sosiaalisen webin toiminnallisuuksia tullaan näkemään kulutuselektroniikassa laajemminkin ja muistuttaa etäisesti Nabaztagista.

Microsoftin Zune yrittää siihen suuntaan, mutta kovin vähän on Suomeen saakka kantautunut tietoa siitä, onko se onnistunut luomaan tyytyväisiä audioyhteisöjä ympärilleen. Kertokaa, jos tiedätte asiasta enemmän!

Olindan bongasi ensin Marjut (Sosiaalinen pöytäradio).

Tuoreessa Journalistissa on arvauksia ja väittämiä radiosta vuonna 2020. Aihe on kimurantti, enkä ole toimituksen laatiman koosteen kanssa välttämättä yhtä mieltä. Olin yksi neljästä taustatietojen antajasta. Lotta Tuohino kyseli ajatuksiani radion tulevaisuudesta helmikuussa.

Journalistin jutussa Radio 2020 kysytään, onko mikä tahansa audiopötkö radiota ja vastataan, että "radio on sekä viihde- että tiedotusväline" ja että jälkimmäisessä tarvitaan yhä "journalistinen säie", ja "muutakin kuin musiikintoistoa". Kohta ei tyydyttävästi pura kysymystä radion olemuksesta, mutta syy ei ole journalistin toimituksen. Yhtä vaikea on määritellä televisiota. Onko YouTube televisiokanava? Eikö? Entä Ylen uusin aluevaltaus, Medionin, moreTV:n, ja Microsoftin kanssa yhteystyönä kokeiltava netti-tv-boksi sitten?

"Radio itsenäisenä välineenä hajoaa osiksi, mutta sen sisällöt ovat monimuotoisempia kuin koskaan", kirjoittaa Journalisti.

Toiveajattelun puolelle menee ennustus, jonka mukaan "Radiokuunnelmat ja dokumentit elävät renessanssia. Broadcasting-radiossa hieman piiloon jääneet, perinteiset ohjelmamuodot ovat saavutettavissa verkossa, ja henkilökohtaisen radiosoittimensa voi halutessaan ladata täyteen kuunnelmia." Kenties voi, kunhan tekijänoikeuskysymykset saadaan kuntoon, mutta monikohan niin tekee. HD-tasoisessa televisiossa saattaa lopulta olla "parempi kuva". Elämyksellisyyttä ja uppoutumista tavoittelevat yleisömassat hakeutuvat vuonna 2020 radiokuunnelmien sijasta verkon synteettisiin maailmoihin, joissa he voivat olla omien tarinoidensa sankareita ja päähenkilöitä.

Myös rahan liike saattaa yllättää 12 vuodessa. Analogisella radiolla on toistaiseksi kirkas ansaintalogiikka, mutta onko radion osuus mediamainonnasta yhä neljän viiden prosentin tietämissä 12 vuoden kuluttua, kuten jutussa toivotaan? Jos radion määritelmä siihen mennessä kattaa nettiradiokanavat, varmasti. Muuten internet kylla jyrää analogisen radion mediakakun jaossa 2020 mennessä.

Viimeisen väittämän kanssa sen sijaan on helppo olla samaa mieltä: Kysymykseen "Tarvitseeko radio journalisteja?" journalisti vastaa jutussaan: "Entistä enemmän. Vain harva media-alalla työskentelevä pääsee eläkkeelle editoimatta koskaan audiota." Näin sanoo tutkija, YTT ja radiotyön lehtori Marko Ala-Fossi, jota jututin Tuhat sanaa podcast - sarjaaan maaliskuussa.

Sellaisilla kuluttajilla, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita digitaalisista radiolähetyksistä, on jo digitaalinen radio netissä ja MP3 - soittimissaan. Broadcast-digiradiolla ei ole heille mitään lisäarvoa, sanoo joukkotiedotuksen ja viestinnän professori Jock Given Swinburne Universitystä australialaiselle The Age - lehdelle. "He said that, unlike upgrading from analogue to digital television, where there were clear image quality benefits, digital radio didn't add much to the digital audio offerings already freely available on the internet and painlessly portable via MP3 players." (Why digital radio is doomed, via RAIN).

Kotimaisittain radion tulevaisuuden näkymiä kartoittaa marraskuussa Liikenne- ja viestintäministeriölle selvityksen jättänyt Pentti Kemppainen (Ääniradion tulevaisuus – onko se radio?). Vastauksia se ei tarjoa, mutta antaa kuitenkin ajantasaisen asialistan radion digitalisoitumisen ydinkysymyksistä.

DVB-H - formaatin etuja käsittelevässä osuudessa (s. 24-25) minua häiritsevät tosin eräät epätarkkuudet: Kemppainen listaa mobiilitelevisiolähetystekniikan eduiksi asioita, jotka ovat minkä tahansa IP-pohjaisen digiradiolähetyksen kohdalla mahdollisia: "lisäarvokerros", esimerkiksi metatieto ohjelmasisällöstä; kaksisuuntaisuus, joka nimenomaan DVB-H:n kohdalla edellyttää rinnakaista tekniikkaa kuten matkapuhelimen televerkkoa; tai ohjelmien tallennusmahdollisuus, joka riippuu päätelaitteesta eikä lähetysteknologiasta. Muilta osin Kemppaisen katsaus on ansiokas keskustelupuheenvuoro radion tulevaisuudesta. Jos tätä keskustelua jossakin käydään, linkittäkää ihmeessä kommentteihin.

Marita Penttilä esitti tässä blogissa aiemmin tukun kiinnostavia kysymyksiä, joihin lupaan palata tässä blogissa tuonnempana.

Jyväskyläläisen Hessu Järvisen viikoittainen teknologia-show Hessun Kahvila on vuorovaikutteisin tuntemani radio-ohjelma. Kuuntelijat voivat soittaa Skype-puheluita lähetykseen tai jättää äänikommentin lähetysten välillä, jutella keskenään nettiradiokanavan chat - ruudussa tai Jaikussa tai kommentoida ohjelman blogissa. Reaaliaikainen vertaisviestintä suoran lähetyksen sivussa maustaa meneillään olevaa ohjelmaa ja on demand - kuuntelijoiden ääni tulee kuulluksi seuraavassa lähetyksessä.

Järvisen kotistudiossa on syntynyt ohjelmaa jo pari vuotta ja nyt mies on yhteistyökumppaneineen pannut pystyyn kokonaisen radiokanavan osoitteessa Striimi.net. Jos Järvistä on uskominen, radion tulevaisuus on valoisa. Kuuntele haastattelu: MP310,33MB kesto 22'30"

Linkit

• Hessun blogi
• Hessun kahvila - podcast
• Striimi.net
• Icecast/Nicecast - ohjelmisto
• Radio Koskisuomi
• Mikseri.net
• Podsafemusicnetwork.com
  
• Sometu.ning.com: Hessu

Mieti parhaita näkemiäsi elokuvia: henkeäsalpaavimmat maisemat on todennäköisesti tehty tietokoneella. Jos leffa oli tehty vuonna 2002, sen sortin grafiikkaa oli tietokoneellasi 2005 mennessä. Entä viimeisin animaatioelokuva, jonka olet nähnyt? Parissa vuodessa yhtä hienot visut pyörivät omalla koneellasi. Entäpä tarinankerronta ja näytteleminen: aikanaan videopeleissä tulee olemaan yhtä vaikuttavia juonenkulkuja kuin parhaissa nyt tietämissäsi elokuvissa. Jos venytetään aikajanaa tarpeeksi kauas, tekoälyolennot kehittyvät hyviksi vastanäyttelijöiksi. Näin maalaa taloustieteiden näkökulmasta virtuaalimaailmoja tutkiva Edward Castronova tuoreessa kirjassaan Exodus to the Virtual World - How Online Fun Is Changing Reality (Palgrave Macmillan, December 2007).

Castronova perustelee vankoin taloustieteen väittämin, miksi sukupolven kuluessa erilaiset lukuisat virtuaalimaailmat tulevat haukkaamaan ison osan huomiostamme. Tutkija varoittaa, että mikäli tämä lihallinen maailma ei ala muuttua hauskemmaksi, se alkaa menettää kansalaisiaan. Ei ehkä fyysisesti, mutta taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävällä tavalla kuitenkin kun yhä useampi alkaa välittää vain siitä, mitä hänen valitsemassaan virtuaalimaailmassa tapahtuu.

Castronova nousi julkisuuteen vuosituhannen alussa julkaistuaan ensimmäisenä tieteellisen katsauksen moninpelimaailma EverQuestin talouteen. Hän osoitti, että virtuaalisessa maailmassa käydään reaalimaailman talouden kaltaista ja volyymiltään yhä merkittävämmäksi kasvavaa kauppaa ja tehdään tosissaan politiikkaa. Castronova vertaakin pelintekijöitä hallituksiin: valtaa pitävien intresseissä on huolehtia siitä, että peli on miellyttävä kokemus osanottajilleen. Pian tämän maailman valtioiden johdossa on tehtävä samoin.

Muuttoliike virtuaalisiin maailmoihin on ajankäytön, huomion kohteen muuttoliikettä, ei fyysistä siirtymistä bittiavaruuteen.

Niille, jotka tätä epäilevät, Castronova suo ymmärrystä: akateemisesti koulutetut, työstään nauttivat hyväosaiset mediapelin ja liiketoiminnan menestyjät, jotka hänen kirjaansa lukevat, eivät välttämättä osaa asettua sellaisten henkilöiden asemaan, joille elämä ei ole jakanut yhtä hyviä kortteja eivätkä tajua, miksi ihmeessä joku haluaisi viettää kaiken liikenevän aikansa moninpelattavassa virtuaaliympäristössä.

Jos kansa käyttää ison osan ostovoimastaan pelimaailmoissa tuottaen ja ostaen virtuaalihyödykkeitä, se on pois bruttokansantuotteesta, ellei virtuaalimaailmojen rahaliikennettä oteta osaksi valtion talouden virtaa kuten muukin kauppa. Edellisessä kirjassaan Synthetic Worlds (2005) Castronova kirjoitti mitanneensa, että virtuaalimaailmojen sisällä käytävän kaupan kokonaisvolyymi on 20-kertainen siihen rahaliikenteeseen nähden, mitä pelimaailmoista virtaa ulos ja sisään oikeisiin valuuttoihin käännettynä.

Peliä on todennäköisesti helpompi vaihtaa kuin maata ja yhteiskuntaa, jossa on sattunut syntymään. Tämän vuoksi pelien kehittäjillä on kilpailutilanteessa voimakas motivaatio tehdä pelistä palkitseva kokemus. Näin säännöistä muovautuu sellaiset, jotka mahdollisiimman suuri osa pelaajista kokee reiluiksi ja motivoiviksi.

Tämän arkisen maailman yhteiskuntien johtajilla ei tähän asti ole ollut sillä tavalla kilpailua kuin minkä virtuaalimaailmat niille nyt tuovat.

Historiassa on nähty muuttoliikkeitä, kirjoittaa Castronova, joilla on aina vaikutuksensa sekä siihen maahan, johon muutetaan, että siihen, josta muutetaan. Mitään nyt edessä olevan massamuuton kaltaista ei kuitenkaan tunneta ihmiskunnan historiassa ja sen vaikutuksia on syytä ennakoida monella eri toimialalla.

Oli Castronovan ennustuksista mitä mieltä hyvänsä, internetin käyttö virtuaalimaailmaistuu. Esimerkiksi tutkimuslaitos Forresterin tuoreen ennusteen mukaan 3D web on viiden vuoden kuluttua yhtä tärkeässä roolissa työelämässä kuin internet nyt (Getting Real Work Done In Virtual Worlds). Näitä median uusia ulottuvuuksia käsittelemme Yoen kanssa Sula Pinta - ohjelmasarjassa, jonka toinen tuotantokausi on käynnistynyt. Pane syöte tilaukseen.