Tuhat sanaa

Erikoistutkija Heikki Kuutti Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselta kirjoitti Hesarin Sunnuntaidebatissa, että lukija-asiamies lisäisi luottamusta mediaan. Kuutista on erikoista, että "herkästi toisten tekemisiin puuttuvat viestimet eivät itse ole halunneet avautua ulospäin".

Olen samaa mieltä kuin Kuutti siitä, että journalistisia päätöksiä on perusteltava, eivät ne aina itsestään lukijalle aukene. Lääkkeeni vain on aivan eri: yhden lukija.asiamiehen sijasta toimittajien on itse oltava yleisöjensä kanssa tekemisissä nykyistä enemmän.

Aivan kaikki eivät tosin heti ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi olemaan töissä Facebookissa.

Muuttunut valta-asetelma, yleisöjen muuttuminen itsekin sisällön tuottajiksi ja merkittävä ajankäyttö sosiaalisen median palveluissa on kuitenkin jo havahduttanut valppaimmat toimintaan.

Sanomalehti Kalevassa on reilun kuukauden työskennellyt sosiaalisen median tuottajana Erkki Hujanen (katso video).

Jarno Alastalo työskentelee Aller Media Oy:ssä Social District Officerina (katso video) ja etsii parhaillaan tiimiinsä sosiaalisen median koordinaattoria. Sanoma News haki juuri päättyneessä haussa sosiaalisesta mediasta vastaavaa tuottajaa Iltasanomiin.

"Sosiaalinen media edellyttää uudenlaista osaamista työelämässä", kertoo Yliopistouutisetkin (TYT ja Rekry: "Sosiaalinen media synnyttää uusia ammatteja"). Artikkelissa kehittämispäällikkö Kaisa Lammi rekrystä ja suunnittelija Jukka Sihvola TYTistä sanovat, että esimerkiksi sosiaalinen media synnyttää erityisesti markkinointiviestinnän alueelle sellaisia uusia ammatteja, joista ei edes vielä tarkalleen tiedetä.

Markkinointi & Mainonta -lehden kolumnisti Tiina Laapio oli seminaarissa kuullut YleX-kanavan nettipersoonasta Siposta. Sippo on verkkojuontaja, yhteisömanageri, jonka tehtäviin kuuluu seurustella ihmisten kanssa netissä.

"Onko tulevaisuuden unelma-ammatti hengaaja? Yrityksen palkkaama henkilö, jonka tehtävänä on luodata organisaation toimintaympäristöä, testata tuotteita ja vaihtoehtoja, olla korvana asiakkaille sekä seurata ja mikä tärkeintä, luoda puheenaiheita -yrityksen kannalta positiivisesta näkökulmasta tietenkin", pohtii Laapio, ja myöntää, että hengaajan nimike olisi tosin harhaanjohtava, sillä ajassa oleminen on sekä yksilölle että yritykselle aivan totista ja resursseja vaativaa työtä.

YleX-kanavan suunnittelupäällikkö Jonna Ferm muuten kertoo kanavan nettistrategiasta ensi maanantaina YLEn sosiaalisen median verkoston (liity FB-ryhmään) kuudennessa tapaamisessa Isossa pajassa.

YLE.fi-etusivutoimituksen sosiaalisen median tuottaja Arttu Silvast pohtii uuden toimittamisen muotoja omassa blogissaan.

Tulevaisuuden journalismi täytyy rahoittaa nykyistä useammasta lähteestä tulevalla rahalla. Lehdet voisivat vaikkapa myydä osaamistaan tai laajentaa rooliaan tapahtumajärjestäjinä, ehdottaa journalismin ansaintalogiikoihin USAssa perehtynyt Tanja Aitamurto.

Lehdet tavoittavat yhä enemmän ihmisiä, jos lasketaan yhteen paperilehtien tilaukset ja verkkopalvelujen kävijät. Vaan verkkopalvelujen kävijöitä ei suit sait käännetäkään tulovirraksi.

Verkkolehdet eivät myöskään ole ainoita toimijoita, joilta onnistuu yleisöjen tavoittaminen verkossa. Hakukoneet ovat kaapanneet verkon käytön herruuden ja yhteisösaitit kasvattavat merkitystään.

Sitä mukaa kun sanomalehtien suhteellinen asema yleisöjen kerääjänä heikkenee, vähenevät niiden mainostulot. Sisällön myyminenkään verkossa ei välttämättä onnistu.

Päivälehden museo täyttyi tänään alansa tulevaisuudesta kiinnostuneista journalisteista kun Helsingin sanomien Säätiön tuella USAssa journalismin ansaintamalleja tutkinut toimittaja Tanja Aitamurto julkaisi raporttinsa.

Kymmenen väitettä journalismin tuhosta – ja miksi niistä ei
kannata huolestua - raportti journalismin trendeistä Yhdysvalloissa vuonna 2009 (lataa pdf-tiedosto) on toiveikas journalismin tulevaisuuden suhteen, vaikka tunnistaakin sen ilmiön, että journalistien ammattikunta sellaisena kuin se viime vuosikymmenet on totuttu tuntemaan, harvenee ja tilalle astuvat monenlaiset muut toimijat pienistä muutaman hengen mediayrityksistä kissanhäntä kainalossa kirjoittaviin asiansa ajajiin.

Tilaisuuden paneelikeskustelussa (ääninäyte oheisessa kännykkävideossa) optimismin ja varautuneisuuden tunnelmissa ajatuksia vaihtoivat Mikaelit Pentikäinen ja Jungner sekä yrittäjät Jyri Engeström ja Helene Auramo.

Krista Kauppisen lennossa tekemät muistiinpanot tilaisuudesta

Radio- ja televisiotoimittajien liitto järjestää tässä kuussa seminaarin, jonka otsikko on hätähuuto Kuka pelastaisi journalismin? Journalismi on varmasti murroksessa, ehkä jopa kriisissä.

Digitalisoitunut ja verkottunut toimintaympäristö on mullistanut näyttävimmin viestintäalan. Myös kirjastoissa mietitään, mitä roolia julkinen palvelu näyttelee tulevaisuudessa. Entresse-kirjaston Jaakko Sannemann puhui Sellossa Espoossa tänään järjestetyssä seminaarissa kirjastojen tulevaisuuden vaihtoehdoista.

Diaesityksen sivulla 20/44 Sannemann hieman provosoi. Kuva esittää jonkun kunnankirjaston hyllyllä olevaa kirjasvalikoimaa. Sannemann ei ole tyytyväinen. "Tämä ei ole minun kirjastoni. Tämä on kunnan kirjasto. Minän aikakaudella tärkeitä ovat minun kirjastoni ja sinun. Ja me voimme jakaa kertomuksia."

Tässä kohtaa jäimme miettimään, voisiko kirjastolla olla persoonallisuus, ja miten se ilmenisi. Voisivatko kokoelmiin kirjoja valitsevat kenties pitää avoimesti blogia, jossa säännöllisesti kertoisivat, miksi mikäkin uutuuskirja oli päätynyt kokoelmaan? Kysymys kirjavalinnoista on ilmeisesti varsin tulenarka, joten ehdotukseni ei saanut varauksetonta kannatusta.

Sannemann näki kirjastoille tulevaisuudessa kolme erilaista kehityspolkua.

Kirjasto olohuoneena tarkoittaisi, että katkaistaan kirjaston yhteys informaatioon. Informaatio eläisi omaa digitaalista elämänsä, mutta kirjastot keskittyisivät ihmisiin, tilaan ja yhteisöllisyyteen. Ne lainaisivat esineitä "niin kauan kuin niitä on ja joku haluaa niitä lainata." Tällaista tilaa tarvitsisivat hänen mukaansa niin ubiikkiyhteiskunnassa elävät kuin siitä pudonneetkin.

Baywatch-kirjasto-skenaariossa yritettäisi luoda yhteyksiä kirjaston kokoelmien, bibliografisen tiedon ja ubiikin maailman välille. Pelastettaisi kirjasto mukaan ubiikkiin maailmaan. Sidottaisi Helmet-palvelun yksittäisen kirjan nyt kovin orpo tietue muuhun maailmaan.

Voiko kirjasto pelastaa paperikirjoja ja muovisia levyjä informaation maailmaan? Voimmeko me lisätä informaatiokalvon esineiden päälle, hän pohtii.

Kolmas, hieno näkymä oli kirjasto tiedon temppelinä. Paikkana, jossa osaava henkilökunta auttaisi asiakkaitaan käyttämään ja jakamaan tietoa, jopa leikkimään sillä.

Seminaariin osallistuneilla kirjastolaisilla oli vaihtelevia reaktioita siihen, kauanko täysin digitaaliseen maailmaan siirtyminen kestää. Joku arveli, että lapset tulevat jatkossakin opettelemaan lukemaan kirjoista, toinen kumosi väittämän todistamalla, miten taitavia tietokoneen käyttäjiä he voivat olla jo pienestä. Keskustelua oli mielenkiintoista kuunnella, siinä vilisi arvoperustaisia repliikkejä faktojen seassa. Mace Ojala dokumentoi päivän esitykset liverapona Qaikun seminaarikannuun: Sannemann, Päivikki Karhula ja oma esitykseni, jossa avasin hieman YLEn haasteita muuttuvassa mediakentässä seminaarin aiheen näkökulmasta.

Kirjoitin laajasti myös työblogiin siitä näkökulmasta, että journalistin om ehdottoman järkevää sonnustautua jollakin tavalla sosiaalisen median maailmoihin. Pelastaako se journalismin? Jää lähivuosina nähtäväksi. Itse uskon tähän mahdollisuuteen, jos se viisaasti hyödynnetään.

Sonyn uusi kääntyilevä kamerajalusta vapauttaa bileiden emännän kädet kamerasta. Kahdessa kameramallissa (DSC-WX1 ja DSC-TX1) jo olevaa Smile Shutter^TM -hymyntunnistusta hyödyntävä järjestelmä kuvaa illan vieraat iloisimmillaan - jopa 11 tuntia. Party-shot personal photographer pyörii asetetulla säteellä ja napsii kuvia halutulla tahdilla. Kuvien sommitteluun se osaa soveltaa kultaista leikkausta.

Mikä jää kameran käyttäjän panokseksi? Jos laite raksuttelee itsekseen Sonyn tekemän ohjelmiston sääntöjen mukaisesti, ylittyykö teoskynnys? Syntyykö kameran asettajalle koneen ottamiin kuviin tekijänoikeus?

Informaatio-oikeuden professori Jukka Kemppinen on blogissaan sanonut, että teoskynnys ylittyy, jos on tilastollisesti epätodennäköistä, että joku toinen ihminen olisi saanut aikaan olennaisesti saman tuloksen.

Tekijänoikeuslaissa erotellaan valokuva valokuvateoksesta. "Valokuvateoksen ja valokuvan erosta ei ole ennakkopäätöstä. Jos sellainen juttu tulisi, luulen että korkein oikeus menisi pöydän alle piiloon", arvelee Kemppinen.

Lisää valokuvan tekijänoikeuksista Finnfoton Valokuvan tekijänoikeusoppaassa.

Ruotsinlaivalle astellessa pitää muistaa väläyttää hymy, jotta on edukseen laivakuvaajan naamagalleriassa. Ehkä automaattijalustojen yleistyessä saamme leikkiluoliin, kauppakeskuksiin ja muihin viihdetiloihin iloisia ilmeitä pyydystäviä kuvaajarobotteja. Jos hymyntunnistusautomatiikka yleistyy, erottaa "käsin kuvatut" ja siten ainakin teoskynnyksen ylittävät otokset pian vain murjottavasta mallista.

Pelien; pelaamisen ja pelillisyyden merkitys mediakäytössämme korostuu. Mediatuotannon, jakelun ja -kulutuksen arvoketjut muuttuvat niin, että median ammattilaisten on syytä varautua roolinsa muuttumiseen. Sosiaalinen media vertaissuositteluineen nousee ehkä tärkeimmäksi tavaksi löytää mediasisältöjä kulutettavakseen.

HIITin Tutkija Kai Kuikkaniemi pohti median tulevaisuutta Aalto-yliopiston Bit Bang -kurssilla.

• Kuuntele keskustelu MP3 25min