Tuhat sanaa

Kansanedustaja Jyrki J. Kasvi on tutustutunut Japanin ubiikkiyhteiskuntaan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan matkalla. Retkeläiset eivät lämmenneet Panasonicin visioille lasten turvallisuuden valvomisesta: "Panasonicin käyttämä esimerkki ubiikin mahdollisuuksista kylmäsi onneksi muitakin kuin vain minua. Panasonic System Solutions on nimittäin kehittänyt ja kokeillut järjestelmää, jossa lasten koulureppuihin sijoitetaan RFID-sirut ja katulamppuihin ja kolikkoautomaatteihin RFID-lukijat ja nettikamerat. Vanhemmat ja opettajat voivat siis seurata lasten liikkeitä Internetistä ja katsoa lasta lähinnä olevasta nettikamerasta, mitä lapsi kulloinkin puuhaa. Seuraavaksi järjestelmään on tarkoitus yhdistää hahmontunnistus, joka tunnistaa kameroissa näkyvien henkilöiden kasvot." (Fugua Yukatassa)

Panasonicin näkemys lasten liikkeiden jäljittämisestä koulureppulaitteen avulla on yhtä tuomittu epäonnistumaan kuin samaa tarkoitusperää USA:ssa ajavat kännykkäpaikannuspalvelut (ks. esim. NYT/Pogue: Cellphones That Track the Kids): ne toimivat vain, jos lapsi on yhteistyöhaluinen ja turvassa. Jos lapsi haluaa hetkeksi kadota vanhempiensa tutkalta, voi repun tai kännykän sälyttää kaverin kuskattavaksi ja "painua maan alle" - ainakin, kunnes kasvojen tunnistuskamerat toimivat luotettavasti. Samoin kidnappaaja voi ensi töikseen hankkiutua eroon tunnistelaitteeesta. Tieteisfantasiaa tai ei, tuntuu, että varma tapa jäljittää lapsensa olisi ainoastaan kiinteästi ruumiiseen kiinnitetyn laitteen avulla, jota ei noin vain voi irrottaa. Ei kovin mukavalta kuulosta toki sekään.

Kaupunkiympäristössä liikkuvan kansalaisen jäljittämistä kaavaillaan myös Kiinassa. Shenzhenissä otetaan käyttöön asukaskortit, joissa on laaja valikoima tunnistetietoa, kertoi New York Times elokuussa: "Data on the chip will include not just the citizen’s name and address but also work history, educational background, religion, ethnicity, police record, medical insurance status and landlord’s phone number. Even personal reproductive history will be included, for enforcement of China’s controversial “one child” policy. Plans are being studied to add credit histories, subway travel payments and small purchases charged to the card." (China Enacting a High-Tech Plan to Track People). Kiinassa julkilausuttuna tavoitteena on ennen kaikkea valvoa luvatonta muuttoliikettä maaseudulta kaupunkeihin, mutta äkkiäkös moisella teknologialla pannaan kapuloita rattaisiin myös epäsuotavalle kansalaisaktivismille, mielenosoituksille ja luvattomille kokoontumisille.

Roope Mokka, originally uploaded by tuija.

Roope Mokka (Demos Helsinki, LinkedIn) arvelee Tietoviikon uutiskommentissaan yksityisyyden tarjoamisen olevan verkkomedian uusi liiketoimintamalli: "Olen 99-prosenttisen varma, että mediat tulevat tulevaisuudessa saamaan rahansa nykyiseen verrattuna päinvastaisesta toiminnasta, yksityisyyden varjelemisesta. Siitä, että ne rajoittavat informaationkulkua. Olen jo tottunut siihen, että yhteisöllisen ajan internet jakaa minulle sisältöä ja voin viestiä maailman kanssa ilmaiseksi. Siitä, että en saa informaatiota, jota en halua, ja että räpsäisemäni kännikuvat eivät eksy työnantajani käsiin, olen valmis maksamaan." (Facebook aukene!)

Tästä voisin varovaisesti olla samaa mieltä. Yksityisyys vs. julkisuus - teemasta ks. tässä blogissa aiemmin:

• perhe vs. media verkossa - julkisia yksityisyyksiä?, kommenttini keskusteluun vuoden takaisessa blogipostauksessani Valtamediaa pitävät poissa blogosfääristä useat työkulttuuriset ja tekniset tekijät
• Teknisesti julkinen ei ole aina tarkoitettu faktisesti julkiseksi
• Brittitutkimus: joka kolmas työntekijä varomaton nettikirjoittaja

Salakavalat metatiedot vaanivat vuotajaa, originally uploaded by tuija.

Posti toi eilen Amazonista kauan sitten ennakkotilatun Potterin. Tuossa se nyt olisi, ulottuvilla, mutta pitkitän aloittamisen nautintoa.

Luin jostain, että Potterin nettiin aukeama aukeamalta valokuvanneen jäljille päästäisi kuvatiedostoon unohtuneen EXIF-tiedon sisältämän kameran sarjanumeron avulla. Hah, tyhmyydestä sakotetaan jos näin on. Hyvä muistaa myös potentiaalisten salaisten asiakirjojen vuotajien, että erilaiset dokumenttitiedostot sisältävät yhtä ja toista metatietoa, värikopiokonekin saattaa liittää kuvaan mukaan kopion jäljittämisessä auttavia tietoja, joita ei äkkiarvaamaton tulisi ajatelleeksi.

Lisäys: näköjään sarjanumeron jäljittäminen edellyttää, että kameran ostaja on joko rekisteröinyt ostoksensa valmistajan asiakastietokantaan tai käyttänyt laitetta huollossa.

Tosielämän viestintä demoaa mesettämisen kätevyyttä: jaikulaisen puoliso jaikuaa kauppalistan yksityiskohdista.

Vaippatilaus mikroblogissa ei vielä tosin vedä vertoja viime kesäkuiselle Jalkas-Jannen blogikosinnalle.

Tästä muistui mieleen, että Mari Koo pohti juuri bloggaamista ja yksityisyyden suojaa (Harkiten kirjoitettuja) ja oli sitä mieltä, että suomalaiset bloggaajat osaavat käyttäytyä - hänen kokemuksensa mukaan jokainen saa itse määritellä yksityisyytensä rajat ja muut ymmärtävät kunnioittaa niitä. Homma hallussa? Vai onko näin muodostuva kuva bloggaajien keskinäisestä hienotunteisuudesta liian ruusuinen?

Tässä blogissa verkkoviestinnän yksityisyyttä ja julkisuutta mietittiin viimeksi huhtikuussa (Teknisesti julkinen ei ole aina tarkoitettu faktisesti julkiseksi).

palaveri, originally uploaded by tuija.

Brittiläisen Croner - henkilöstöhallintoyhtiön tekemän tutkimuksen mukaan joka kolmas brittiläinen bloggaaja julkaisee sellaista materiaalia blogiinsa, jonka vuoksi he saattaisivat saada potkut, kertoo BBC (Third of bloggers 'risk the sack').

Kuuluisin bloggaamisen vuoksi erotettu nettipersoona oli Heather Armstrong, jonka tapauksesta syntyi verbi "dooce". Duusatuksi tuleminen on sitä, että saa potkut sen vuoksi, mitä on tullut kirjoitettua nettiin.

Jos bloggaamiseksi lasketaan kaikenlaisten huolettomien potutusmerkintöjen julkaiseminen sosiaalisiin verkostopalveluihin, niin tulos kuulostaa uskottavan suuntaiselta. Lehden mukaan asiaan on Suomessa jo tulossa korjaus: JSN rajoittaisi tyhmien ihmisten oikeutta verkkokeskusteluun.