Tuhat sanaa

Bussien lähdöt Pasilan asemalla

Originally uploaded by tuija

HKL kehittää ansiokkaasti infopalvelujaan. Mobiilipalveluille on käyttäjänsä ja käyttötilanteensa, mutta pysäkkien aikataulunäytöille on joka tapauksessa tarvetta. Kauankohan kestää, että reaaliaikaisesti päivittyvät näyttötaulut saadaan kaikille pysäkeille ja tuulen ja kosteuden runtelemat pysäkkiaikataulumonisteet jäävät historiaan. Onnistuisiko 2014 mennessä?

Vielä kun saisivat ne langattomat nettiyhteydet kaikkiin busseihin ja ratikoihin ja avaisivat tämän karttapalvelun (lue lisää) kattavana, niin tuntisi olevansa tilanteen tasalla.

Eipä silti, iloinen kunnallisveron maksaja ja HKL:n uskollinen asiakas olen jo nytkin.

Kansanedustaja Jyrki J. Kasvi on tutustutunut Japanin ubiikkiyhteiskuntaan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan matkalla. Retkeläiset eivät lämmenneet Panasonicin visioille lasten turvallisuuden valvomisesta: "Panasonicin käyttämä esimerkki ubiikin mahdollisuuksista kylmäsi onneksi muitakin kuin vain minua. Panasonic System Solutions on nimittäin kehittänyt ja kokeillut järjestelmää, jossa lasten koulureppuihin sijoitetaan RFID-sirut ja katulamppuihin ja kolikkoautomaatteihin RFID-lukijat ja nettikamerat. Vanhemmat ja opettajat voivat siis seurata lasten liikkeitä Internetistä ja katsoa lasta lähinnä olevasta nettikamerasta, mitä lapsi kulloinkin puuhaa. Seuraavaksi järjestelmään on tarkoitus yhdistää hahmontunnistus, joka tunnistaa kameroissa näkyvien henkilöiden kasvot." (Fugua Yukatassa)

Panasonicin näkemys lasten liikkeiden jäljittämisestä koulureppulaitteen avulla on yhtä tuomittu epäonnistumaan kuin samaa tarkoitusperää USA:ssa ajavat kännykkäpaikannuspalvelut (ks. esim. NYT/Pogue: Cellphones That Track the Kids): ne toimivat vain, jos lapsi on yhteistyöhaluinen ja turvassa. Jos lapsi haluaa hetkeksi kadota vanhempiensa tutkalta, voi repun tai kännykän sälyttää kaverin kuskattavaksi ja "painua maan alle" - ainakin, kunnes kasvojen tunnistuskamerat toimivat luotettavasti. Samoin kidnappaaja voi ensi töikseen hankkiutua eroon tunnistelaitteeesta. Tieteisfantasiaa tai ei, tuntuu, että varma tapa jäljittää lapsensa olisi ainoastaan kiinteästi ruumiiseen kiinnitetyn laitteen avulla, jota ei noin vain voi irrottaa. Ei kovin mukavalta kuulosta toki sekään.

Kaupunkiympäristössä liikkuvan kansalaisen jäljittämistä kaavaillaan myös Kiinassa. Shenzhenissä otetaan käyttöön asukaskortit, joissa on laaja valikoima tunnistetietoa, kertoi New York Times elokuussa: "Data on the chip will include not just the citizen’s name and address but also work history, educational background, religion, ethnicity, police record, medical insurance status and landlord’s phone number. Even personal reproductive history will be included, for enforcement of China’s controversial “one child” policy. Plans are being studied to add credit histories, subway travel payments and small purchases charged to the card." (China Enacting a High-Tech Plan to Track People). Kiinassa julkilausuttuna tavoitteena on ennen kaikkea valvoa luvatonta muuttoliikettä maaseudulta kaupunkeihin, mutta äkkiäkös moisella teknologialla pannaan kapuloita rattaisiin myös epäsuotavalle kansalaisaktivismille, mielenosoituksille ja luvattomille kokoontumisille.

Yliopiston hankkeena mallinnettu Virtuaalinen Lontoo miljoonine rakennuksineen ei näillä näkymin tule Google Earthin kautta vapaasti nautittavaksi. Digital Urban - blogi kertoo lisensointineuvottelujen kariutuneen jälleen (Digital Urban: Ordnance Survey and Google Statements on Virtual London in Google Earth, kiitos linkistä Yoe).

Centre for Advanced Spatial Analysis at University College on käyttänyt mallinnustensa pohjana Ordinance Survey - nimisen valtion laitoksen dataa, ja valtion liikelaitoksen on noudatettava määrättyjä hinnoitteluperiaattteita, jotka kohtelevat eri datan käyttäjäosapuolia tasapuolisesti. Nykyisellä mallilla OS laskuttaa asiakkaitaan datasta käytön mukaan, mikä on sopinut sen tähänastisille sopimuskumppaneille, mutta ei käynyt laatuun Googlelle, joka tarjosi könttäsummaa.

Karttadatan tekijänoikeusproblematiikkaa pohdittiin Sula Pinta - podcastin jaksossa #004: Internet on paikka. Tähän asiaan on palattava toistuvasti, sillä onhan julkisesti tuotetun datan lisensointikysymykset on saatava sellaiselle tolalle, että aineiston käyttö tulevaisuuden internetpalvelujen rakentamiseksi tulee mahdolliseksi. Aiheesta lisää Guardian Unlimitedin tammikuisessa artikkelissa Copyright fight sinks virtual planning - Stunning new applications could engage Londoners in the future of their city - but there's a catch).

Guardian linkittää mm. kartta-aineiston pohjalta tehtyyn simulaatioon veden tulvimisen vaikutuksista Lontoossa
(how London's South Bank would be flooded if sea levels rise as expected).

Tässä blogissa on aiemminkin keskusteltu karttapalveluista ja maantieteellisen datan saatavuudesta, ks. GeoNames tarjoaa paikkatietoa verkkopalveluna

Lomakuvista, joissa poseerataan milloin minkäkin monumentin edessä ja joista tuttavat ja sukulaiset kyllästyvät hengiltä, voi olla arvaamatonta hyötyä muille verkossa. New York Times opastaa julkaisemaan lomakuvat verkon yhteisöllisissä valokuvapalveluissa asianmukaisesti asiasanoitettuna ja mielellään maantieteellisella paikkatietomerkinnällä höystettynä, jotta kertyvä kuva-aineisto toimisi tietokantana muille (Snapshots That Do More Than Bore Friends).

Esimerkiksi Google Earthin avulla selattuna satunnaiset lomakuvat muodostavatkin varsin mainion kollaasin siitä, miltä jossakin paikassa näyttää, millainen on maasto, millaista väkeä on liikkeellä ja mitä muuta lähiympäristössä on.

Tietenkin olisi hyvä, jos kameran suuntaisi kohteisiin, jotka oikeasti kertovat kohteesta jotakin järkevää. Kun 2004 suunnittelimme Ulan Batorin kaupunkilomareissua, verkosta löytyi loputtomiin mongolialaista preeriaa, villihevosia ja jurttia, muttei juuri mitään tietoa kaupungista löytyvistä asiallisista länsiravintoloista ja korkeatasoisista tavarataloista. Pakkasimme mukaan tonnikalapurkkeja ja myslipatukoita siltä varalta, että ainoa tarjolla oleva ruoka olisi turistioppaissa mainittua leilissä viinaksi käytettyä maitoa ja rasvassa keitettyjä tai höyrytettyjä lihanyyttejä. Paikan päällä tilanne selvisi luultua paremmaksi ja tonnikalapurkit jäivät avaamatta.

Jos pyyteetön tuntemattomien auttaminen ei vielä motivoi näkemään geotäggäämisen vaivaa, kannustin voi olla myös turhamaisuudessa, New York Timesin haastattelema asiantuntija lisää: "the real reason geotagging is getting so popular, he added, are the bragging rights involved. “We want people to know the cool places we’ve been,” he said. “And this is a cool way to show off.”

• Kuvia, videoita ja Mongolia-linkkejä: Tuija TV: Ulan Bator

La Pedrera, originally uploaded by tuija.

Äänikirje Barcelonasta, kesto 20', koko 4,6 MB, MP3

Linkit

• Barri Gòtic
• Eixample
• Euroopan reunalla - Elämää Espanjassa
• Sagrada Familia
• Antoni Gaudí
• Tibidabo
• George Orwell
• Sants
• Tablao Cordobes
• Casa Milà
• La Rambla
• Matkailu