Tuhat sanaa

Foursquare on paikka- ja sijaintitietoa hyödyntävä verkkopalvelu, jonka avulla voit jättää digitaalisia jalanjälkiäsi kaupungilla kulkiessa ja nuuskia muiden eri paikkoihin kiinnittämiä viestejä.

Älypuhelimeen (iPhone, Android, Blackberry) asennettava sovellus seuraa, missä liikut, kun olet antanut sille luvan paikantaa itsesi, ja antaa halutessasi ilmoituksia, jos kaveri liikkuu lähistöllä tai jos kaverit ovat antaneet vinkkejä lähistöllä olevista palveluista.

Paikkoihin ilmoittaudutaan klikkaamalla "Check in" silloin, kun halutaan jättää jälki. Paikka joko valitaan listalta tai ellei sitä vielä ole kukaan lisännyt, ilmoitetaan itse.

Kavereita etsitään joko sähköpostiosoitteen perusteella tai Twitter- ja Facebook-kytkennöillä. Eri paikoissa kulkiessaan voi myös seurata puhelimestaan, keitä niillä kulmilla kulkee.

New York Times ja kahvilaketju Starbucks ovat ensimmäisten Foursquaren kaupallisten hyödyntäjien joukossa. Lehti laatii listoja kiinnostavista paikoista, joihin sen lukijat voivat poiketa, ja kahvila tarjoaa erikoiskohtelua vakkareilleen. Foursquare tarjoaa yrityksille uuden tavan kerätä asiakastietoa fyysisen ja digitaalisen ympäristön yhtymäkohdassa.

Fast Companyn mukaan palvelu yhdistää geotägäyksen, sosiaalisen pelaamisen, hyperpaikallisen mainonnan ja lisätyn todellisuuden.

Samoja teemoja kaupunkiympäristön jäsentämisestä ja "urbaanista infrastruktuurista" on Nordkappin Urban Screens -esityksessä. Heidän ajattelunsa lähtee liikkeelle kaupunkiympäristöön sijoitetuista kosketusnäytöistä, joille julkinen sektori tuottaa tietoa palveluna kansalaisilleen. Lisäksi kansalaiset itse liikkuessaan paikasta toiseen tuottavat lisää tietoa, joka voidaan näyttää reaalikaisesesti näytöllä, esimerkiksi missä liikkuu eniten väkeä jne.

GPS älypuhelimissa ei ole mikään nouseva trendi, vaan olennainen ominaisuus, jota monet arkiset palvelut hyödyntävät, kirjoittaa CNET.

Sosiaalinen ja mobiili netin käyttö on vähintäänkin tuloillaan. Eikähän idea kaveripaikannuksesta uusi ole - kuka muistaa Elisan Zirclen? Tai Brightkiten, tai Jaikun, Latituden, Buzzin...

Olen järjestämässä YLE Keski-Suomessa torstaina 24.9. pidettävää verkkokeskustelutilaisuutta Internetin tietovirroista - siitä, miten twitterit ja qaikut muuttavat sitä, miten tieto kulkee. Tilaisuudessa puhuu verkkovoiman tutkija Kari A. Hintikka ja yhden miehen lämmittelybändin roolissa paikalla on Erkka Piirainen kertomassa Qik-kokemuksiaan ja näkemyksiään.

Tarkoitus on tietosisällön ohella antaa osallistujille käytännöllistä itse tekemällä syntyvää oppia näistä sosiaalisen median työkaluista. Siksi virittelen keskustelua kahdelle mikroblogialustalle pelin kehyksessä.

Peli on avattu Twitterissä (Repliikki #JYV -joukkueen hyväksi varustetaan siis merkinnöillä #ylety #JYV ja #Helsinki - joukkueelle #ylety #Helsinki) ja Qaikussa (#Helsinki) (#JYV) ja kuvio on selitetty työblogissa.

Pelisuunnittelusta ei ehkä täysiä tyylipisteitä tällä suorituksella saa, mutta onpahan vaihtelua tavallisiin vaniljanmakuisiin keskustelunavauksiin. Vai mitä olet mieltä? Kumman sinä haluat voittavan, Jyväskylän vai Helsingin joukkueen?

Päivitys 16.9. klo 23.00: Pelin seurantaa Aalto -blogissa: Paikkatietojen käyttö - konseptointia ja ideointia

Jos seitsemän ihmistä seisoisi torilla perunasäkit päässä sättimässä toisiaan, kuinka moni jaksaisi kuunnella, kysyy kolumnisti tänään Helsingin Sanomissa. Minä vastaan: kolme. Jos sättimisestä äityisi kunnon performanssi, ehkä askeliaan hidastaisi useampikin.

Kirjoittaja paljastaa vertauksella vähäisen kokemuksensa verkon toimintaympäristöistä. Anonymiteetti tai nimimerkin käyttö verkkokeskusteluissa on monilla foorumeilla hyvin tavallista, toisin kuin perunasäkki päässä esiintyminen kauppatorilla. Petteri Järvinen ehdottaa blogissaan, että HS.fi näyttäisi esimerkkiä: "Siitä vain vaatimaan jokaista keskustelijaa rekisteröitymään! Jotta kukaan ei voi rekisteröityä väärällä nimellä, toimitus tarkistakoon jokaisen henkilöllisyyden vaikkapa samalla periaatteella kuin lehden yleisönosastoon tulevissa kirjoituksissa -- . Katsotaan sitten, miten paljon keskustelun taso Hesarissa nousee".

Internetiä verrataan tavallisimmin juuri joko perinteiseen mediajulkisuuteen, jossa julkaisuilla on sisällöstä vastaavat vastaavat päätoimittajat, että kaupunkitilaan: torit, kahvilat ja kauppakeskukset mahdollistavat spontaaneja kohtaamisia toisiaan entuudestaan tuntemattomien ja toiseilleen esittäytymättömien ihmisten kesken.

Mediatutkija Seija Ridell on pohtinut verkkoa julkisena tilana ja kirjoittaa, että kielikuvat, joiden avulla pyrimme ymmärtämään ja käsitteellistämään internetiä teknologiana ja sosiokulttuurisena ilmiönä, ovat sen aktuaalisen muotoutumisen kannalta ratkaisevan tärkeitä.

Edelleen: "Yksi esimerkki julkisen kaupunkitilan viimeaikaisesta kehityksestä ovat ydinkeskustojen kiinteistöihin, esimerkiksi vanhojen teollisuusrakennusten ’kulisseihin’ toteutetut laajat kauppakeskukset, joiden sisätila jäljittelee ulkoista kaupunkitilaa (Judd 1995, 146-147; Haarni 1997, 56). Kauppakeskusympäristössä vallitsee näkymätön, tilan käyttäjien sisäistämään kontrolliin perustuva valvonta. Siellä käyttäydytään siivosti, ja tilan omistajan tai haltijan hallinnointi tulee näkyväksi vain, jos yleisön itsesäätely pettää tai asianmukaiseksi normitetun käyttäytymisen rajoja jostain syystä rikotaan."

Kuulostaako YouTubelta, Bloggerilta ja Facebookilta?

Ridell jatkaa, että "verkon tarkastelu tilana kutsuu esiin rinnastuksen myös niihin kamppailuihin, joita fyysisen kaupunkiympäristön käytöstä jatkuvasti käydään sekä virallisissa kehyksissä, kuten osana kaavakäsittelyn vaiheita, että niiden ulkopuolella. Kaupunkitilaan tai viestinten julkisuustiloihin verrattuna internet on toiminnan ja toimijuuden kulttuurisena maastona vielä niin avoin, että sen voi olettaa tarjoavan käyttäjille paljonkin mahdollisuuksia olla mukana vaikuttamassa itse tilan muotoutumiseen."

Verkkoaktiivien ja kenties myös sen idea-asteella olevan nettivaltuudetun pitää muistaa pitää kansalaisten puolta niin, että verkossa säilyy mahdollisuus pitää yllä sellaisia julkisia tiloja, jotka eivät ole vakiintuneen mediavallan tai isojen kaupallisten toimijoiden välittömässä hallinnassa.

Haastattelussa Outi Kallinen yllä, tanssinäyte Kallio kukkii - festareilta alla. Pahoittelen kuvan pimeyttä, kirkkaan oloinen kevätpäivä osoittautui kännykkäkameralle haasteelliseksi valotuksen säädössä. (Tiivis versio otoksista Flickrissä).

Muutamia afroaiheisia haastatteluja vuosien varrelta tässä podcast-syötteessä: feeds.feedburner.com/afrotanssi ja afrotanssin opettajien julkaisemia kurssi- ja tapahtumailmoituksia ylläpitämässäni Afrotanssi.netissä ja kuvia Afrotanssi-ryhmässä Flickrissä.

YouTubessa näkyy tanssi- ja muita tuntejaan markkinoivan ainakin helsinkiläinen EtnoFitness - ja mikä olisikaan parempi kanava lanseerata uusi liikuntatuote.

Bussien lähdöt Pasilan asemalla

Originally uploaded by tuija

HKL kehittää ansiokkaasti infopalvelujaan. Mobiilipalveluille on käyttäjänsä ja käyttötilanteensa, mutta pysäkkien aikataulunäytöille on joka tapauksessa tarvetta. Kauankohan kestää, että reaaliaikaisesti päivittyvät näyttötaulut saadaan kaikille pysäkeille ja tuulen ja kosteuden runtelemat pysäkkiaikataulumonisteet jäävät historiaan. Onnistuisiko 2014 mennessä?

Vielä kun saisivat ne langattomat nettiyhteydet kaikkiin busseihin ja ratikoihin ja avaisivat tämän karttapalvelun (lue lisää) kattavana, niin tuntisi olevansa tilanteen tasalla.

Eipä silti, iloinen kunnallisveron maksaja ja HKL:n uskollinen asiakas olen jo nytkin.