Kenen vastuulla kansalaiskeskustelu?

Japanista puuttuu internetin julkinen sfääri, väittää professori Shin Mizukoshi Tokion yliopistosta. Hänen tutkimusryhmänsä MoDe (Mobile / Design) tekee NTT DoCoMo Mobile Society Research Instituten rahoittamaa tutkimusta, jossa pyritään hakemaan keinoja, joilla maahan saataisiin synnytettyä julkinen piiri internetiin.

Bisnes kyllä toimii - teleoperaattorit tahkoavat rahaa monipuolisilla mobiilipalveluilla, joiden bisnesmalli usein nojaa kuukausimaksuihin. Mediatalot toisaalta eivät juurikaan vaivaudu ruokkimaan vuorovaikutusta yleisöjensä kanssa, Mizukoski kritisoi.

Yksityinen mobiili-internetviestintä kukoistaa. Japanilaiset käyttävät kännyköitään sähköpostiviestien lähettämiseen, chattailyyn ja Chaku-uta -palveluihin eli kokonaisten musiikkikappaleiden lataamiseen soittoääniksi. Kansalaisjournalismille ei näyttäisi olevan ole japanilaisessa netissä sijaa.

Mediataloilla velvollisuus moderoida kansalaiskeskustelua verkossa?

Japanilaisessa internetistä puuttuu laadukas kansalaista palveleva julkinen keskustelu, sanoo Mizukoshi, eikä se hänen mielestään synny ilman toimituksellista panostusta. "We need a facilitator, an editor for the public sphere", hän uskoo. Julkisen keskustelun johdattelu sopisi hänen mielestään paremmin mediataloille kuin IT- tai mobiilifirmoille, jotka internetjulkaisupalveluita tarjoavat.

Koreassa kansalaisjournalismilta haiskahtava blogisaitti OhMyNews, jossa kuka tahansa voi olla uutisreportteri, on nuorison ja muunkin väen suosiossa.

Ajanvietteen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tarpeita Koreassa täyttää Cyworld,

ansaintalogiikaltaan hieman Habbo Hotellia muistuttava palvelu, jonne jokaisen kansalaisvelvollisuus tuntuu olevan tehdä oma kotisivu. Huonekaluja, tapettia, kukkasia, fontteja itselle ja lahjaksi voi ostaa esimerkiksi kännykällä.

Tutkijat vertailivat netin ja kännykän käytön sosiaalisia ja kulttuurisia funktioita eri maissa. Korealaisilla tiemmän on vahvat suku- ja ystäväverkostot ja niiden ylläpitämiseen käytetään apuna nettiä. Koreassa PC-huoneet toivat laajakaistanetin pelimaailman teinien ulottuville jo vuosia sitten.

Japanissa taas valtio viivästi laajakaistan tuloa tahallaan ja seuraukset näkyvät siinä, että tietokoneella netin käyttäminen on hieman "high brow" ja "businesslike", kun taas kännykkä, keitai, on kaikkien oma, matalan kynnyksen "street corner media".

Korealaistutkija: Tosielämän sosiaaliset verkostot määräävät netin käyttöä

Ihmisen omat sosiaaliset verkostot vaikuttavat siihen, miten ihmiset käyttävät internetiä, tiivisti tutkija Joo-Young Yung tänään University of Tokyossa pidetyssä seminaarissa. Paikalla oli uusmediatutkijoita Japanista, Koreasta ja Taiwanista.

Tilaisuudessa mukana ollut taiwanilaistutkija, tohtori Sophie T. Wu puolestaan kiinnitti kuuntelijoiden huomiota digitaalisen kuilun luonteen muuttumiseen. Enää kysymys ei ole siitä, pääseekö nettiin, vaan siitä, miten sitä oppii hyödyntämään asioiden hoitamisessa ja itsensä sivistämisessä.

"Digital dropout" on sukupuolia erotteleva tietoyhteiskuntatermi. Keskimäärin useampi nainen kuin mies liittyy joukkoon, joka on kokeillut netin palveluja, mutta jättänyt ne sikseen, koska ei ole löytänyt itselleen merkittäviä sisältöjä tai käyttötapoja.

Nykyään digitaalinen kuilu erottaa ne, jotka jäävät netin käyttäjinä vain pelaamisen ja viihdesisällön varaan, niistä, jotka löytävät verkosta irti elämäänsä rikastuttavia sivistäviä ja monipuolisia palveluja, Wu kuvasi.

Netin käytön malli periytyy. Mielenkiintoista seurata, millä tavalla tohtori Wun ennustama verkon käyttäjien polarisoituminen tulee näkymään suomalaisessa tietoyhteiskuntakeskustelussa.

Seminaari liittyi pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden mobiilipalvelutuottajien opintomatkaan Tokioon syys-lokakuun vaihteessa 2005.

Opintomatkasta bloggaavat myös

Bjarne Andre Myklebust ja Peter Sorensen.