Koko maailman kulttuuri on ollut remiksaamista - otetaan vanhaa ja tehdään siitä uutta, sanoo oppimisen psykologian tutkija Tarmo Toikkanen TaiKin Medialabista. Tekijänoikeudet keksittiin, kun tiedon kopioinnista tuli helppoa ja nopeaa. Alkuperäisen tekijänoikeuden suoja-aika oli 14 vuotta, nyt 50-95 vuotta tekijän kuolemasta.
Tänä päivänä kynnys julkaista kuvia netissä on erittäin matalalla. Harrastajakuvaajien into syö jo ammattikuvaajien leipää. Suomen valokuvajärjestöjen keskusliitto Finnfoto ry.:n mielestä tekijänoikeudet ovat joutuneet tuuliajolle. Järjestön mukaan moni verkosta kuvia kopioiva ja niitä omiin tarkoituksiin työstävä ei välttämättä edes tule ajatelleeksi verkosta nappaamansa kuvan tekijänoikeuksien merkitystä.
Creative commons -lisenssi antaa tekijänoikeuden haltijalle mahdollisuuden antaa luvan kanssa käyttöoikeuksia teoksiinsa. Sitä ei kuitenkaan laahjasti vielä tunneta. Mihin tekijänoikeuksien kanssa ollaan menossa? Keskustelemassa Tuhat sanaa - podcastissa tutkija Tarmo Toikkanen.
Linkkejä
Kommentit
Kyllä se nuhaisuus
Kyllä se nuhaisuus podcastista jonkin verran läpi kuuluu, yleensä en ole noin tukkoinen. :)
Pari kommenttia tai tarkennusta heräsi, kun kuuntelin podcastin.
Disruptiivisessa innovaatiossahan vanhojen toimijoiden pitäisi liikkua joko ylös tai alas arvoketjussa, eikä jäädä paikoilleen taistelemaan jo hävittyä taistelua (vrt. useimmat levy-yhtiöt). Podcastissa sanoin, että ammattikuvaajalla suunta olisi ylöspäin, kuviin joita proam ei pystyisi ottamaan. Mutta tuli mieleen, että kyllä arvoketjua alaspäinkin täytyy jonkun mennä, kuvaamaan tilanteita, jotka eivät harrastajaa kiinnosta. Kaikenlaiset kissanristiäiset, jotka eivät oikein herätä intohimoja, jäävät ilman valokuvien tukea ellei paikalle lähetetä palkattua kuvaajaa - harrastajia kun ei tilaisuus kiinnosta tai he eivät edes tilaisuudesta tiedä ennen kuin siitä uutisoidaan.
Tuli myös mieleen esimerkki tieteellisen diskurssin hitaudesta. Opintojeni aikana meille esiteltiin artikkelisarja, jossa kaksi yhteisöjä tutkivaa tahoa väänsi peistä. Alunperin he olivat hyvinkin erimielisiä, mutta muutaman julkaisun jälkeen pääsivät suunnillen samalle kartalle. Lopputulos oli hyvä, mutta aikaa tähän meni viisi vuotta. Tuli mieleen, että sähköpostilla (tai julkisella sähköpostilistalla) homma olisi selvinnyt luultavasti parissa viikossa, ei niissä artikkeleissa meinaan mitään rakettitiedettä tehty, vaan lähinnä kommentoitiin ja kritisoitiin aiempien tutkimusten johtopäätöksiä. Tieteessä siis mielipiteiden esittäminen on historiallisesti muodostunut tällaiseksi journal-kirjeenvaihdoksi, vaikka nykyään olisi jo nopeampiakin tapoja vaihtaa mielipiteitä myös julkisella foorumilla.
Ai niin, sen maininnan
Ai niin, sen maininnan nuhastasihan minä unohdinkin laittaa spiikkiin tai juontoon. Mutta suurkiitos siitä, että olit valmis haastatteluun muutaman minuutin varoitusajalla ja että yleensä satuit olemaan Skypessä. Serendipinen tilanne :D
Kiitos myös erinomaisen kiinnostavista tarkennuksista.
Tarmon lisähuomio
Tarmon lisähuomio "läpimenoajan" lyhentymisestä on tärkeä pointti.
Ja tässä onkin yksi tärkeä sosiaalisen median lisäarvo. Siis erinäisten hienojen sosiaalis-aatteellisten lisäarvojen ja tuntemattomien uusien mahdollisuuksien lisäksi: Informaation kulun radikaali parantuminen ja tämän tuoma tehokkuuden lisäys (.. jonka ansiosta säästyneen ajan ja tupakit ihmiset voivat sitten polttaa jossain muussa yhteydessä).
Tulee väistämättä mieleen 90-luvun TKK:n kurssien keissit konepajoista sun muusta valmistavasta teollisuudesta ja myös teollisuuden ja muiden isompien organisaatioiden ei-valmistavista prosesseista. Erinäisten (suurehkojen tai suurten) ERP-järjestelmien sun muun IT:n lisääminen erinäisiin varsin vakioituihin prosesseihin toi melkoisen suuren tehokkuushyppäyksen hyvin lyhyessä ajassa, kiihtyvässä määrin 80-luvulta alkaen. Tarjolla on lukuisia, jos ei lukemattomia keissejä, joissa läpimenoajat niin tilaus-toimitus-, valmistus- kuin suunnitteluprosesseissakin murenivat alle kymmenesosaan alkuperäisestä tärkeältä osalta ketterämmän informaation kulun / reaaliaikaisemman tiedon (ja tietysti myös järjestelmien kehittymisen sun muun) ansiosta.
"Information replaces inventory", on joka tapauksessa lausuttu monessa yhteydessä (Nokia, Walmart, jne) kun on puhuttu suurien kustannussäästöjen (ja kilpailukyvyn turvaamisen) taustatekjöitä. Ja tuossa yhteydessä varastoilla ei tarkoiteta välttämättä pelkästään fyysisiä varastoja vaan puskureita yleisemmin ja niistä aiheutuvia viiveitä prosesseissa.
Sosiaalisen median teknologioiden ja palveluiden sekä näitä tukevien "standardien" (Creative Commons muiden muassa) voi hyvin sanoa nyt "yksinkertaisesti" tuovan nämä edut nyt kaikkien käyttöön (.. kertaluokkaa(?) voimakkaampana).
Aihetta löyhästi liipaten, suosittelen lämpimästi tsekkaamaan Us Now -dokumentaarin sosiaalisesta mediasta ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista, kun se tulee kunnolla ulos (ilmeisesti vielä huhtikuussa) - http://usnowfilm.com. Pääsin sattumalta katsomaan pätkän Yhdysvaltojen ensiesityksen pari viikkoa sitten. .. Asioita seuranneille ei mitään mullistavaa auringon alla, mutta erinomainen kokonaisuus. CC-(by-sa)-lisenssillä, tietty. (Tarjoavat ilmeisesti materiaalit myös parempilaatuisena remixauksia/muuta vakavaa uudelleenkäyttöä varten.)
(Hmh. Tulipas kommentista pitkä. No, antaa mennä. Keskusteluahan varten nää kommenttiosastot ovat.. olevinaan.)
Jaakko H totta, informaation
Jaakko H totta, informaation kulun nopeutumista yksinään valtavana muutosvoimana ei aina muisteta tuoda esiin. Kiitos dokkarilinkistä myös, panen talteen.
Kommentoi