Main menu
Tuija Aalto
Juuri nyt
- (Melkein) potkut! Nettielämän ja somen yhteensovittaminen on tasapainoilua
- Aktiivinen vs. passiivinen avoimuus
- Aktiivinen avoimuus vaatii vaivannäköä
- Tekijänoikeudet eivät ole mustavalkoinen kysymys
- Suomi allekirjoitti internetsääntelysopimus ACTAn
- Google ja Facebook tuovat käyttäjän sosiaalisen verkoston palveluiden ytimeen
- Internet-yhtiöiden mielenilmaus torppaamassa huonon nettisensuurilain
Palaute ja kommentit
Jos haluat antaa palautetta yksityisesti, voit käyttää palautelomaketta.
Kommentteja
- Hyvä kooste tärkeästä 8 tuntia 5 minuuttia sitten
- Gunilla: kiitos; aihe on 3 päivää 19 tuntia sitten
- Testi: kuvittele olevasti 4 päivää 20 tuntia sitten
- Hyvä Tuija, juuri näin! 4 päivää 20 tuntia sitten
- Tosiaan, työn sisältöön 4 päivää 22 tuntia sitten
- Ylen Etelä-Karjalan radion 5 päivää 4 tuntia sitten
- Cristina on oikeilla jäljillä 5 päivää 7 tuntia sitten
- Tämä kommentti Cristina 5 päivää 10 tuntia sitten
- Tekijänoikeudet ovat sinänsä 5 päivää 13 tuntia sitten
- Ruoan kopioimisesta tuli 5 päivää 16 tuntia sitten
You are here
Kuka julkaisee tallentamisen arvoista verkkomediaa?
"Mikä tahansa kotisivu ei tietenkään päädy kansalliskokoelmiin, mutta esimerkiksi pääministerin blogi saattaisi läpäistä tallentamisen kriteerit" (HS: Kansalliskirjasto aloittaa verkkoaineiston tallentamisen /digilehti, rek.).
On hieno juttu, että Kansalliskirjasto aloittaa verkkomedian tallentamisen. Kuulostaa varsin huolestuttavalta toisaalta, jos arkistoitavan aineiston esimerkiksi tulee asiantuntijalle ensimmäisenä kielen päälle pääministerin blogi. Toivottavasti esimerkiksi bloggaajakunnasta löydetään laajempikin kirjo tuleville polville tallennettavaksi.
Mikä sitten on laajemman yleisön huomion arvoista blogisisältöä, on vaikeampi määritellä, ja esimerkiksi Kansalaismediakatsaus - podcastin toimittajan provokaatio on synnyttänyt elokuun aikana raikkaasti lainehtivaa keskustelua blogosfäärissä (ks. esim. täällä, täällä ja täällä).
Verkkoaineistojen arkistoimiseen liittyen katso matrixx2.01: Vanha Kansalaisen Karttapaikka museoitiin.
Kommentit
Hyvä verkkomedia ei arkistoidu?
Olisiko muuten "hyvän ja kauniin" verkkomedian tunnusmerkki nimenomaan se, ettei se arkistoidu? Eli tämän välineen ominaisin piirre on sen kaksisuuntaisuus ja liki ameebamainen jatkuva muutos. Yhdessä nuo piirteet aihtuttavat sen, ettei netistä saa edes hetkellistä kokonaiskuvaa, koska se on jokaiselle käyttäjälle aina eri näköinen.
Netti toimii ihan kivasti "metamediana, joka simuloi muita medioita", kuten koulussa aikoinaan opetettiin. Eli tätä välinettä voi käyttää "nettilehtenä, -telkkarina ja -radiona", mutta omimmillaan netti on silloin, kun se ei simuloi vaan on oma itsensä.
Tarkoitan nyt keskustelua, mättöjä (mash-up), toiminnallisuutta ja interaktiota yleensä. Miten voisi arkistoida YLE:n kaikkien aikojen ensimmäisen Vaalikoneen, Hesarin Deadlinen tai vaikkapa Pörssisäätiön Liisan Listan?
Ei mitenkään. Ja tämä tuntuu tyypilliseltä melkein kaikille niille verkkopalveluille, joita olen eniten arvostanut. Tässä ovat arkistoijat vielä ihmeissään. Samoin tulevat verkkomedian historian kirjoittajat sitten 50 vuoden päästä.
Ehkä meidän tekijöiden kannattaisi ainakin printtailla niitä vaatimusmäärityksiä ja wireframe-malleja ja lähettää kopioita Kansalliskirjastoon?
Internet Archive tekee ihan
Internet Archive tekee ihan pätevää jälkeä minusta internetin arkistoimisessa. Eikä olisi minusta mitenkään mahdotonta esimerkiksi tehdä parseria joka vaikka arkistoisi kokonaisuudessaan blogilistan top 2000 ja kuuman listan blogit vaikka jälkipolville ihmeteltäviksi. Ei siinä datamäärällisesti kuitenkaan niin hirväesti sisältöä ole, mutta kuitenkin riittävästi siihen että voi jälkikäteen tsekkailla mitä yks metakansanryhmä (blogaajat) on aikakauden tapahtumista ajatellut.
Nettikäytön tallennus huomioitava
Erittäin hyvä pointti. Kansalaisen karttapaikka siirtyi juuri Tekniikan museoon, mutta sen käyttö ei tainnut siirtyä. Itselläni on tallessa 27 000 riviä irc-kirjoittelua siitä, miten Myyrmannin räjäyttäjän henkilöllisyys selvitettiin, mutta tallentelu ylipäänsä taitaa olla enemmän kansalaisten kuin instituutioiden varassa tällä hetkellä.
Sinänsä olisi mainiota, että esimerkiksi netin vaalikoneet ottaisivat tavakseen julkaista käyttöaineistot. HIIT on alustavasti luvannut julkistaa Piraatti-kyselynsä 15.9.2007 netissä, mutta tällainen voisi olla arkea.
Satunnaisotantaa?
Kansalliskirjasto on kertomansa mukaan jo muutaman vuoden tallentanut verkkojulkaisuja. Rajaus kuulemma tehty verkkotunnusten perusteella: .fi -sivustoja tallennetaan, lisäksi muita suomalaisia sivustoja poimitaan tallennettavaksi käsin.
Esityksessä uudeksi vapaakappalelaiksi (http://www.kansalliskirjasto.fi/julkaisuala/vapaakappaleet/laki_uudistus.html) on tavoitteena että "aineistoa tulee arkistoiduksi monipuolisesti ja edustavasti." Jos kaikkea ei voi tallentaa, näin luonnontieteilijän silmin odottaisi että ainakin jonkinlaista satunnaisotantaa käytetään.
Verkkoarkistoinnista Kansalliskirjaston näkökulmasta
Vähän myöhään sattui tämä merkintä silmiin, mutta kommentoinpa slti lyhyesti. (Työskentelen siis Kansalliskirjastossa, mm. pitkäaikaissäilytysasioiden parissa.)
Ylikirjastonhoitajan maininta pääministerin blogista on vain yksi aspekti, josta "monipuolisen ja edustavan otoksen" rakentamista lähestytään. Talteen kun pitäisi saada myös tulevan pääministerin, nykyisen angstisen teinin, blogi. Tiedämme hyvin, että painetunkaan vapaakappaleaineiston joukossa ei asiakkaita kiinnosta niinkään se kirjallisuus, jota myydään kovissa kansissa isänpäivän tietämillä, vaan kaikenlainen kirjallinen aluskasvillisuus - jota kerättävstä aineistosta onkin valtavan suuri osa. Kirjasto ei voi eikä halua tehdä aineistosta arvoarvostelmia, eikä se ole sellaista mandaattia saanutkaan. Pyrimme aidosti monipuolisuuteen ja edustavuuteen.
Parhaimmillaankin pystymme toki luomaan vain huonon kopion. Verkkoviestinnälle on ominaista se, että dokumentit avautuvat vain kontekstissaan; tässä jo kansallisen keruuvastuun rajat aiheuttavat ongelmia. Linkki vaikkapa vain ruotsalaiseen lähteeseen tuskin toimii enää arkistossa. Verkon kytkennäisyys ja vastavuoroisuus ovat niin teknikasta riippuvaisia, että niiden taltiointi on ainakin nyt ylivoimaista. Vaikka linkit saisikin kuntoon, niin paljon toiminnallisuutta luonnollisesti särkyy.
Heti perään täytyy mainita, että teemme läheistä yhteistyötä Internet Archiven ja muiden kansalliskirjastojen kanssa International Internet Preservation Consortiumin (IIPC) kautta. Mukana on isoja toimijoita, joten luulen, että tulevaisuudessa pystymme parempaan.
Verkkoharavoinnin yleiskeräyksiä täydennetään teemakeräyksillä, viimeisimmän aiheena olivat Euroviisut. Jatkossa verkkoharavointia täydennetään mm. joidenkin valittujen sivustojen hyvin tarkalla, usein tapahtuvalla keruulla. Uuden lain tullessa voimaan aloitamme myös luovutustoiminnan, so. pyydämme julkaisijoita toimittamaan meille elektronista aineistoa. Verkkoharavalla ei - ainakaan vielä - ole luottokorttia, joten mm. maksulliset aineistot eivät vielä tartu haravaan. Tätäkin ongelmaa kyllä tutkitaan.
Todella iso kysymys on sitten, miten tämä kaikki kerätty aineisto pidetään käyttökelpoisena seuraavat kymmenen, sata tai tuhat vuotta.
Todella jännittävä tunne, kun toimintamme herättää yleistä mielenkiintoa, virkistävä tuulahdus arkisen puurtamisen keskelle. Yritämme ottaa kommenteista vaarin.
Kommentoi