Tuhat sanaa

Vähän riippuu, kehitetäänkö näitä mahdollisuuksia nykyisille kahdeksankymppisille vai tuleville. Sukupolvien erot uuden tekniikan käyttöönotossa kun ovat vielä melkoiset (understatement). Nykyisten kahdeksankymppisten kohdalla chattihommelien läpimeno kysyy ihan muuta suostutteluarsenaalia kuin helppoa käyttöliittymää.

Tuijan ilmaisu "kahdeksankymppiset" pitänee sisällään myös 68-97 vuotiaat. Joukosta löytyy varmasti ikään katsomatta täysin vihanneksia, mutta myös lantultaan ja suhtautumiseltaan erittäin teräviä ja avoimia persoonia, joiden tekniikan omaksumiskykyjä, kokeilun ja kommunikoinninhaluja ei pitäisi mennä yksioikoisella leimaamisella tyrmäämään. Toinen vaara on se että nuorempi sukupolvi tyrkyttää ja pakkosyöttää vanhemman sukupolven edustajille jotain sellaista jota se ei halua. Innostus ja kiinnostus lähtee yksilöistä itsestään ja sillä tiellä paremmin tekniikassa sisällä olevat voivat vain olla apuna ja tukena, sekä tekemässä palveluista niiltä osin helppokäyttöisiä kuin vanhusten erityisominaisuudet vaativat: terminologia/jargoni ei välttämättä ole tuttua, tietokoneen peruskäytössä on ongelmia tottumisen, osaamisen ja esimerkiksi motoriikan ja näön heikentymisen vuoksi jne. Kuitenkaan nämä eivät ole useimmille ylittämättömiä esteitä, apuvälineitä on olemassa ja käyttöliittymien hyvällä suunnittelulla voidaan madaltaa tutustumisen ja käytön aloittamista.

Internetin käytön hyödyntäminen vanhuksille suunnattujen yhteisöpalvelujen tuottamisessa ei tarvitsisi tarkoittaa Windows-PC:n käytön opettelua. Se voisi tarkoittaa täysin dedikoitua laitetta, joka yhdestä napista päälle kytkemällä käynnistäisi ääni- tai videokonferenssin ennalta ystäviksi merkittyjen muiden samaan aikaan konferenssissa olevien kanssa. Toinen voisi liittyä keskusteluun kännykän VOIP-clientin kautta yhden napin pikavalinnalla. Eikä se tarkoita että kenenkään käyttäjistä tarvitsisi olla diplomi-insinööri. Kun viisivuotiaat lapsetkin osaavat tietokoneita ja teknisiä laitteita käyttää, mikä estää 80-vuotiasta pihtiputaan mummoa? Minäpä kerron: Kukaan ei VIELÄ meillä Suomessa näe eläkeläisiä ja vanhuksia hyvänä maksavana asiakaskuntana, jolle kannattaisi kehittää tämän kaltaisia palveluja ja -laitteita, tai palveluita kehittävät yritykset eivät ole keksineet kannattavaa ansaintalogiikkaa ja suuntaavat palvelunsa nuorille ja keski-ikäisille. Julkinen sektori räpistelee peruspalveluidenkin tuottamisessa, eikä vanhusten vapaa-ajan henkinen hyvinvointi luomalla edistyksellisiä nykyajan teknologiat huomioonottavia yhteisöllisiä palveluja nouse prioriteettilistalla tuhannen ensimmäisen asian joukkoon. Ja meitä nuorempia asia ei niin paljon kiinnosta että olisimme aktiivisesti kertoneet teknologian mahdollisuuksista vanhemmalle sukupolvelle, ja tukeneet heidän verkottumistaan ikäistensä ja nuorempien kanssa. Ja lopulta olemme itse vanhuksia ja vaikka nyt koemme olevamme teknologisen osaamisen huipulla, olemme vanhusikäisinä auttamattomasti jäljessä, eikä erityistarpeitamme ole kukaan huomioimassa.

Seniorinetti on yksi yritys tällä saralla. Keskustelupalsta vaikuttaisi siellä olevan aktiivisin osa, mutta löytyy myös blogeja ja chattia. Pienenä kuriositeettina itseäni yllätti, miten innokkaita kuvien ja erityisesti animoitujen sellaisten lisääjiä seniorit ovat.

Olen ensimmäisen kommentoijan kanssa samaa mieltä siinä, että olisi hieno juttu, mitä enemmän kerrottuja tarinoita saisi talteen. SKS:n arkistoissa kai yhtä ja toista onkin ja jos sivuilta lukemaani oikein ymmärrän, yksityisten kerääjien tallennekokoelmiakin otetaan vastaan. Tällaisella aineiston keräämisellä olisi oma arvonsa prosessinakin - itse nauhoitustilanteet voivat olla mukavia turinatuokioita.

Kun peräänkuulutin sosiaalista mediaa senioriväelle, ajattelin kuitenkin enemmän jokapäiväistä yksityisyydentorjuntaseurustelua, joutavaa turhuutta, jotain mikä vastaisi tätä meidän sukupolven naamakirjassa tölvehtimistä ja seinäkirjoittelua.

Enter Ry oli hyvä vinkki - kenties saan sieltä jonkun pohtimaan aihetta Tuhat sanaa - podcastiin syksyllä.

Kolmas kommentoija, osut naulan kantaan tuossa että vihanneksia löytyy kaikista ikäryhmistä eikä syy välttämättä ole heidän laiskuudessan ja tyhmyydessään vaan siinä, että mikään netissä ei vain ole napannut.

Aaro, paikallisuus on hyvä näkökulma ja teillä Nopola Newsissä on hommat hyvällä mallilla. Ilmeisesti kriittinen massa lukijoita on hyvinkin tavoitettu, kun hitaammatkin omaksujat jo kyselevät opastusta?

Jokin sukupolvet yhdistävä konsepti voisi olla killeri. Jokin verkkopeli, jota lapsenlapset kavereineen voisivat pelata mummon ja vaarin kanssa ja äänikanavalla tulisi samalla kuulumiset vaihdettua.

Hämeenlinnassa kehitetty Verkkomummo on viehättävä ajatuksen tasolla, mutta auttamattoman saavuttamaton: verkkomummojen kun pitäisi rekisteröityä palveluun sähköisellä henkilökortilla.

Peter Oakley on wikipedian mukaan nimimerkin takana. Tosiaan tämä vanhaherra on oikein mallikappale siinä, miten sukupolvien välistä ymmärrystä edistetään. Pappa kertoo mesettävänsä ja skypettävänsä ja diggaavansa videosta, koska ihmiset todella näkevät toisensa. Hänellä on myös oma saitti, AskGeriatric, jossa näkyy harvakseltaan bloggailevan.

Tässä BBC:n ohjelmamainoksessa The Money Programmen toimittaja vierailee Oakleyn kotistudiossa.

Loic LeMeurin perustama Seesmic nojaa vahvasti omalla naamalla kommunikoimisen ideaan.

Tässä suora lainaus palvelukuvauksestamme:

=========================================
www.seniorinetti.fi verkkopalvelu on seniori-ikäisten ja -ikää lähestyvien yhteisöllisen ja sosiaalisen median palvelukokonaisuus. Palvelun käyttäminen ja palvelun sisällön tuottamiseen voi osallistua yksilöinä ja yhteisöinä, eli järjestöistä kaveriporukoihin ilman suurempia rajoitteita. Uudentyyppisellä vuorovaikutteisella verkkopalvelulla halutaan auttaa ja tukea seniori-ikäisten ja -ikää lähestyvien sosiaalista vuorovaikutteisuutta ja näin edistää sosiaalisuuden tuomaa elämänlaadun paranemista ja sosiaalista hyvinvointia myös tietotekniikan keinoin.
=========================================

Seniorinetti.fi on tosiaan varsin uusi palvelu ja kehittämiseen pyritään panostamaan lähiaikoina melkoisen paljon, ja lisäksi olemme alustavasti mukana kehittämässä selkokäyttöisiä palvelurakenteita. Mikäli haluatte kuulla hankkeesta lisää ja/tai jos yhteisyö kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä vaikka "Palaute" toiminnon kautta.

-Matti

Verkkososiaalisuus ei ole mikään ikäkysymys, mutta asian käsittely sopi tähän yhteyteen loistavasti koska ikääntyneempien kohdalla asiaa ei lähestytä ensisijaisesti teknologian ja tekniikan kautta.

=============================================
Verkkososiaalisuus syntyy ja toteutuu tilanteessa, jossa yksilö tapaa verkkokumppaninsa edessään olevan näytön kautta ja jossa hän viestii toisille reagoimalla sormin näppäilemällä näyttöön ilmestyviin sanomisiin, puheenvuoroihin, asiakirjoihin ja muihin teksteihin. Yksilö tapaa itsekseen siellä jossakin – verkossa – olevat ihmiset.

http://beta.wikiversity.org/wiki/Verkkososiaalisuus
=============================================

-Matti

Ilmaisin itseäni huonosti, eli tässä pientä täsmennystä kommenttini. Tarkoitin sitä, että sosiaalisuus ja sosiaalisuuden tarve seuraa meitä iästä riippumatta ja verkko tuo yhden ulottuvuuden ja tekniikan sosiaalisuuden kehittämiseen ja ylläpitoon. Tämä peruslähtökohta ei kaiketi ole ikäriippuvainen asia, mutta sitten kun katsotaan tämän hetken tilannetta verkkososiaalisuuden käyttäjistä, niin tilanne on juuri niin kuin Pirjo kuvasikin. Nuorille verkkososiaalisuus on lähes jokapäiväistä, mutta iäkkäämmän väestön suurimmalle osalle suhteellisen vieras ilmiö.

Ikä ja elämäntilanne varmasti vaikuttavat muiden muuttujien ohella sosiaalisuuden tarpeisiin varsin monella tavalla. Itse olen erityisen kiinnostunut sosiaalisuuden viitekehyksen muuttumisesta siinä vaiheessa kun olemme keski-ikäisiä ja lapset muuttavat pois kotoa.

Nettisosiaalisuuden jäsentäminen mm. sisäisiin ja ulkoisiin foorumeihin oli hyvä täsmennys, eli nettisosiaalisuuden käsite vaatii ainakin itselleni muutaman sisäisen pohdinnan lisää mm. tuon jäsentämisen osalta.

Pienenä varoituksena se, että olen itse kovin teknistaustainen henkilö ja siten inhimmillisten käyttäytymistieteiden näkemykseni on erittäin rajallinen :)

Huomasinpa vasta, että inboxissani oli maannut tällainenkin tieto huhtikuusta asti:

TNS Gallup tutki Welhon tilauksesta pääkaupunkiseudulla asuvien 58–69 -vuotiaiden taidot ja kokemukset internetin käytöstä. Reilusti yli puolet (62%) vastanneista toivoisi osaavansa käyttää internetiä paremmin. Tutkimukseen haastateltiin kolmea sataa 58-69-vuotiasta pääkaupunkiseutulaista.

Yli viidennes vastaajista koki jopa jäävänsä tietoyhteiskunnan ulkopuolelle, koska heillä ei ollut riittävästi tietoa internetin käytöstä. Viidennes vastanneista ei käytä koskaan internetiä, samalla kun puolet vastanneista käyttää nettiä päivittäin. Tutimuksen mukaan verkkoa käytetään vastaajien keskuudessa eniten tiedonhakuun (89%), kirjalliseen viestintään kuten sähköposti ja keskustelupalstat (85%) ja pankkiasioiden hoitoon (80%).

Welho järjesti yhdessä Helsingin kaupunginkirjaston ja Enter ry:n kanssa huhtikuussa Helsingin kirjastoissa senioreille suunnattuja ilmaisia internet-kursseja. Lisäksi apua tarvitsevien oli mahdollista tilata Pääkaupunkiseudun Lions-klubien vertaisauttaja kotiin.

Pyysin kampanjan yhteyshenkilöltä sähköpostitse yhteenvetoa siitä, miten apu kävi kaupaksi ja julkaisen sen tässä ketjussa.

Mdk siihen menee vaan 11 vuotta joten pian nähdään linjoilla. Mutta omaa kokeilua odotellessa, raota nyt hieman salaisuuden verhoa ja kerro, minkälaista väkeä teitä siellä on ja onko se ihan jonkun nörttiskenen sisäpiiri vai kelpaako kuka vaan ikärajan ylittävä mukaan

Yllämainitun Welhon kampanjan lisäksi ainakin Punaisen Ristin Kallio-Käpylän osasto tarjoaa nettiapua.

Seniorit eivät kaipaa nettiapua kotiinsa. Kirjaston kurssit sen sijaan kelpaavat.

Tervehdys Tuija, olemme kollegani Ina Ruokolaisen kanssa suunnitelleet ja rakentaneet yhteistyössä Exove Oy:n kanssa AVEKin tuella omaelämäkerrallisen palvelun, joka on suunnattu niin sanotuille suurille ikäluokille ja sitä vanhemmille ihmisille.

Perjantaina 13.6. avattava verkkopalvelu www.vuosikerta.fi ohjaa jäsentämään ja kirjoittamaan elämäkertaa ja tarjoaa verkossa tilan sen julkaisemiseen.

Uudessa elämäkertapalvelussa on mahdollista julkaista tekstiä (ja tietenkin kuvia) kaikkien kävijöiden luettavaksi, koota joukko ystäviä, jotka seuraavat toistensa tarinaa tai pitää tekstinsä yksityisenä. Joudumme valitettavasti (köyhät toimittajat) pyytämään maksua kirjoittamisajasta, mutta elämäkertojen selailu, lukeminen ja kommentoiminen ja palvelun kokeilu tulevat tietenkin olemaan ilmaisia. Toivomme palvelun kokoavan verkkoon aktiiviisia elämäkertakirjoittajia.

heini@vuosikerta.fi

Toisena osakkaana vastaan: kirjoittaminen on hinnoiteltu 3 kk, 6 kk ja vuoden jaksoihin (ja ilmaiseksi pääsee rekisteröitymään, kokeilemaan, lukemaan ja kommentoimaankin). Niinä aikoina saa kirjoittaa niin paljon ja niin monen otsikon alle kuin haluaa. Sivusto tosiaan avautuu tämän viikon lopussa, mutta käyttäjiä sillä on jo; meillä on kymmenkunta suuriin ikäluokkiin kuuluvaa pilottikirjoittajaa, jotka ovat parin viime kuukauden ajan olleet varsin innoissaan hommasta. Mutta palataan pian asiaan, kunhan "teknikkomme" saavat palvelun viilattua julkaisukuntoon.

Kirja on optiona, tähän ensimmäiseen versioon se ei vielä ehtinyt. Lisäpalveluihin on tulossa myös neuvontaa eli "kiritystä". Versio 2.0 on päässämme, mutta ensin keräämme kokemuksia ja rahoitusta.
Sinänsä on mielenkiintoista, että nettipalvelulta odotetaan jotain kirjatakuuta - tästä olemme keskustelleet paljonkin palvelua luodessamme. Pääasiallinen kohderyhmämme vielä arvostaa kirjoja mutta kuinka kauan? Odotamme nyt mielenkiinnolla, miten paljon kommentointi ja tekstien jakaminen kirittävät ihmisiä kirjoittamaan.
Pilottikurssillamme tapaamamme ihmiset kyllä odottavat kirjamahdollisuutta, mutta yhtä paljon he kiittelivät palvelun koukuttavuutta eli juuri otsikoiden tapaa ohjata kirjoittamaan pieniäkin muistoja ylös. Tavoitteeseen siis kavutaan pienillä askelilla, joku voi olla tyytyväinen siihen, että saa kirjattua muutaman jutun ylös.
Ja kuten edellä kirjoittamastani voit päätellä, olemme valmiita myös kurssittamaan elämäkertakirjoittajia ihan face to face, mutta se on tilattava lisäpalvelu. Ensimmäinen kurssimme järjestettiin keväällä Lahden seudulla toimivassa Wellamo-opistossa (kansalaisopisto), yhteistyössä vapaan sivistystyön kanssa.
ina (at) vuosikerta.fi

Tilastokeskuksen tuoreet tiedot: Käyttänyt internetiä viimeksi kuluneen kolmen kuukauden aikana keväällä 2008

50-59v Miehet 79% Naiset 84% KAIKKI 82%
60-74v Miehet 49% Naiset 30% KAIKKI 43%
(kaikki 16-74-vuotiaat M84 N 82 keskiarvo 83%)