Kysely: Tuhat sanaa - blogiin kommentoimista estää ujostelu tai motivaation puute

Kyselin aiemmin keväällä tämän blogin lukijoilta palautetta ja ymmärrystä blogin kehittämiseen Tuhat sanaa - blogin lukijakyselyssä. 45 teistä vastasi, kiitos, arvostan vaivannäköänne. Tässä juttusarjassa puran kyselyn satoa. Aloitetaan kommentoimisesta.

Hyvät, ahkerat kommentoijat, jotka tuovat uutta näkökulmaa aiheeseen, ovat bloggaajalle kullan arvoisia. Koska suuri motivaattori itselleni bloggaamiseen on yhdessä oppiminen, ovat laadukkaat kommentit ja rakentava palaute tärkeä palkkio vaivannäöstä. Aktiivisia, näkemyksellisiä, lisäarvoa kokonaisuuteen tuottavia kommentoijia on tämän blogin lukijoissa pieni ydinjoukko, joille suuri kiitos heti alkuun. "Olen joskus miettinyt pitäisikö pitää pää kiinni, että muillakin on tilaa sanoa sanottavansa", virnisti eräs vastaajista, ja hänelle terveiset heti alkuun: Ei pitäisi. Tilaa on.

Koska ahkeria kommentoijia on lukijoista murto-osa, minua kiinnosti kysyä, miksi näin on. Alla lainatut vastaukset koskevat Tuhat sanaa - blogia, mutta verkkosisältöjen käyttäjien motivaatiosta ja toimintatavoista voinee yleistää johtopäätöksiä verkkopalvelujen asiakkaiden käyttäytymisestä ylipäätään.

kommentointi

Kaavio yllä esittää vastausten jakauman kysymykseen kommentoimisesta. Kysymys kuului: Tuhat sanaa - blogin lukijana

  • en ole koskaan saanut sytykettä kommentoida tai keskustella mistään blogin esiin nostamasta aiheesta 3 (7%)
  • olen joskus kommentoinut blogissa 19 (42%)
  • olen usein kommentoinut blogissa 7 (16%)
  • en ole koskaan kommentoinut blogissa mutta olen keskustellut blogin esille tuomasta aiheesta toisaalla 12 (27%)
  • vaikka aihe olisi inspiroinutkin, en ole koskaan kommentoinut Tuhat sanaa-blogissa 4 (9%) (täsmennä alla, miksi)

Avoin kysymys kuului: Jos et ole koskaan kommentoinut, vaikka aihe olisi kiinnostava, kertoisitko, miksi et? Vastausten perusteella kommentoimatta jättämiseen on kaksi tärkeintä syytä: ujostelu tai ettei lukija kokenut tietävänsä aiheesta tarpeeksi, tai motivaation puute ja viitsimättömyys.

Poimintoja ujostelijoiden vastauksista:

  • En tiedä digi-mediasta tarpeeksi, että se ylittäisi esimerkiksi kysymys-kynnyksen. Olen sitä mieltä että moni käsittelemäsi asia kuuluu enemmän ehkä hypen piiriin.
  • Osasta asioista en ole tiennyt tarpeeksi kommentoidakseni. Kommentin pitäisi tuoda uusi näkökulma asiaan.
  • Tekisi useinkin mieli kommentoida, mutta jotenkin sitä ujostelee eikä viitsi kiireessä kirjoittaa jotain puoliharkitsematonta.
  • Aiheet herättävät useinkin lisäkysymyksiä, mutta harvoin tulee kuitenkaan kommentoitua tai kysyttyä. Ei tässä blogissa eikä muissakaan. Ehkä se johtuu siitä, että on kuitenkin maallikko näissä asioissa. Nimimerkillä voisi tietenkin pelata. Onko niin, että tämäntyyppisen blogin kommentoijat ovat pääosin media-alan ammattilaisia?
  • Anonyymi kommentointi tuntuu blogietiketin rikkomiselta. Oman nimen käyttöön ei ole löytynyt vielä rahkeita

Poimintoja matalasti motivoituneiden vastauksista:

  • Kenties koen, että blogin kommenttiosasto ei ole se foorumi, johon haluan panostaa ja jossa haluan vaikuttaa vaan toteutan itseäni toisentyyppisissä foorumeissa. Blogin kommentointi on myös verkostoitumista enkä ole kokenut verkostoitumistarvetta tässä tapauksessa.
  • En ylipäätään kommentoi blogeissa juuri koskaan - ehkä siksi, ettei minulla ole omaa henk.koht. blogia, johon helposti linkittäisin, eli pitäisi kirjoittaa anonyyminä. Blogikommentointi olisi mielekkäämpää, jos samalla keräisi verkostoa oman blogin ympärille.
  • Joskus keskustelu on mukavampaa käydä muualla esim. työkavereiden kanssa -- Jotenkin kommenttien kirjoittaminen tuntuu vaivalloiselta vaikka niiden saaminen onkin miellyttävää.
  • Yleensä kommentointi jää aikapulassa tekemättä, vaikka sanottavaa olisikin. Yleisestiottaen kaikkien blogien palautetta/kommentointia pitäisi tässä mielessä kehittää, esim pisteillä (+/-), käyttäjien tageilla, linkkiviittauksilla...
  • Kommentoinnin kynnys on sinäsä korkea, koska luen Tuhatta sanaa rss-syöttenä, pitäisi läkseä erikseen verkkosivulle.
  • Käytän RSS-lukijaa, jossa muut kommentit ja keskustelut eivät näy. En yleensäkään harrasta kommentoimista, joten aihe saa olla itselleni todella merkittävä, jotta alkaisin kommentoida.
  • Säästän mielipiteet omaan blogiini :P

Awstats - seurantatilastojen perusteella Tuhat sanaa - blogissa vieraili helmikuussa 6136 eri kävijää, jotka tekivät yhteensä 26 000 vierailua eli keskimäärin 4.23 vierailua per kävijä. Keskimäärin kävijöitä oli päivässä 896.

Valtaosa (yli 90%) tuli blogiin suoralla osoitteella tai kirjanmerkillä. Hakukone heitti paikalle 6% ja linkki ulkoiselta www-sivulta 2,5%. Ulkoisista sisäänheittosivuista tärkeimmät olivat Blogilistan suosikit - lista ja Vierityspalkki - blogi, jonka kirjoittajajoukkoon kuulun. Blogilistalla Tuhat sanaa - blogilla on tätä kirjoittaessa 115 tilaajaa ja se on Top-listalla sijalla 392.

Julkaisen lisää kyselyn vastauksien satoa lähipäivien kuluessa. Kysely on kuitenkin nyt uudelleen auki joten mikäli joku ei ollut aikaisemmin huomannut tai ehtinyt vastata, sen saa tehdä nytkin. Käsittelen kuitenkin tässä juttusarjassa vain jo tallennettua helmikuun aineistoa.

Kommentit

Rima nousee

Tuija, itse arastelen kommentoida sellaisissa blogeissa, joissa korostetaan laatukommenttien merkitystä. Olen aivan tietoisesti jättänyt joitain blogeja kokonaan, kun olen lukenut blogistin mielipiteitä siitä, että on tullut kaikenlaisia turhanaikaisia kommentteja...
Itselläni yleensä tuo kommentointikynnys on hyvin matala – ainakin silloin, kun on leppoisaa aikaa paneutua postauksiin. Omat kommenttini eivät useinkaan ole kovin laadukkaita, mutta joskus, ehkä kerran kuussa, löydän omasta mielestäni huippumielenkiintoisen postauksen, jota alan seurata ja johon oikeasti palaan useita kertoja. Itse nautin tavallisesti aika harmittomastakin jutustelusta, vaikka arvosta kovasti asiantuntevien kommentoijien keskustelevia kommentteja.

Tuo kirottu laatu... aina

Tuo kirottu laatu... aina siihen sanaan kompastuu. Vaikka kommentissa ei olisi uutta asiaakaan, on silti kiva tunne jos joku on jättänyt tervehdyksensä jutun perään, tietää että on joku sen ajatuksella lukenut ja vielä vaivautunut jättämään jäljen käynnistään. Kiitos KirsiM että toit tuon näkökulman esille. En ajatellut ollenkaan kirjoittaessani tätä postausta, että se nostaisi kommentoinnin kynnystä, mutta kyllähän sen niin voi lukea nyt kun sanot. (Lyö itseään otsaan: taukki).

Dialogi on laatua. Se että kommentteja on ja niissä käydään keskustelua, tekee blogista elävän paikan. Täällä mitään monologia kiinnosta pitää. Että nyt loppuu se ujostelu ja pistätte te kommentoimattomatkin ens kerralla jotakin terveisiä.

Muuten, ei tarvii olla anonymous vaikkei oliskaan omaa blogia. Sun äitis - nimimerkkikin brändäsi itselleen netti-identiteetin kommentoimalla puoli, mitä, vuodenko, ilman omaa blogia.

Mutta toisalta, saa tätä blogia ihan vaan lukeakin. Miten kellekin sopii. :)

Rouva suorasuuhan se vain täällä kommunikoi

Mutta tämäpä ei ollut kritiikkiä sinua kohtaan, Tuija. Sinun blogissasi en ole kokenut sellaista tilannetta, että tyhmät tai puolivillaiset kommenttini olisi ohitettu kuolonhiljaisuudella. On kuitenkin bloggaajia, jotka harrastavat kuvailemaani laadunvarmustusta ja se tuo rahinaa muidenkin linjoille.

Jossakin muualla kommentoimisesta vielä

Moni internetmarkkinointiviestintäkonsultti kehottaa yritystä perustamaan blogin, jotta sen asiakkailla olisi mahdollisuus keskustella yrityksestä ja sen tuotteista yrityksen itse tarjoamassa ympäristössä. Tämä voi olla hyvä strategia ja yritysblogin perustamiseen on muitakin hyviä syitä, mutta liian suuria odotuksia palautevyörystä ja keskustelun määrästä ei kannata ladata yrityksen omaan blogiin. Tämä ajatus kumpuaa useamman vuoden kokemuksesta yritysbloggaamisesta YLEn Tuija täällä hei - blogissa ja omaan piikkiin bloggaamisesta täällä Tuhatsanaanetissä.

Lukijaa ei voi kahlita. Yritys tai yksilö voi toivoa, että omasta blogista tulisi elävä paikka ja keskustelun kehto, mutta yhtä lailla on varauduttava osallistumaan keskusteluissa muualla. Pieninä pirstaleina on palaute maailmalla.

Lukijoissa on se kurja puoli,

Lukijoissa on se kurja puoli, että ne kommentoivat ihan sitä mitä huvittaa ja lisäksi ne saattava esittää jopa kritiikkiä. Jos esimerkiksi Soneralla olisi nyt käyttäjäblogi, veikkaan, että sen serveri olisi solmussa pelkän kielteisen palautteen painosta, kun sähköpostiliikenne oli solmussa osalla käyttäjistä päiväkausia. Periaatteessa blogimarkkinointi istuisi muuten teknisluonteisiin tuotteisiin mielestäni hyvinkin.

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö näkyy ainoastaan sinulle ja ylläpidolle
  • Allowed HTML tags: <img> <a> <style> <div> <br> <p> <caption> <span>
  • Automaattinen rivin/kappaleen katkaisu.

Lisätietoa sisällön esitysmuodosta

CAPTCHA
This question is for testing whether you are a human visitor and to prevent automated spam submissions.
19 + 1 =
Solve this simple math problem and enter the result. E.g. for 1+3, enter 4.
Syndicate content