Verkon tiloissa on tullut tutuksi liikennemerkkivaloväri vihreä. Jos olen tavoitettavissa chatissa, nimeni vieressä hohtaa vihreä pallo. Punainen hehkuu: "busy". Jos en ole paikalla, nimeni on listalla väritön.
Facebookissa ollessa tuntuu siltä kuin olisin jossakin ystävien keskellä, juuri sillä hetkellä, juuri näistä syistä. Tutut kasvot katsovat kohti pienistä ikoneista, ja kasvojen vieressä on rivi pari tekstiä - yksi on palannut jäältä kävelemästä, toinen voivottelee hiihtovammojaan ja kolmas listaa tekemättömiä töitään. Sarjakuvamaista. Vähän niinkuin ryhmäytymis-harjoituksissa seminaareissa: sano, mitä ajattelet juuri nyt, puheenvuoro kiertää ryhmässä, sillä erotuksella, että kaikilla on silmiensä edessä eri kokoonpano ryhmän jäseniä.
Päätä räjäyttävää, kun sitä oikein ajattelee.
Mutta tämä kirjoitus syntyi tarpeesta määritellä verkkoläsnäolo. Mistä läsnäolon kokemus syntyy? Miten reaaliaikaista pitää olla, miten eriaikaista vielä sietää? Mikä olisi nykytekniikan tavoin toteutettuna voimakkain mahdollinen tapa olla läsnä missä hyvänsä verkon paikassa?
Olisiko se kelpo suoritus, jos pitäisi sivun laidassa upotetun videon, jossa omaa persoonaa kuvaava webbikamera jatkuvasti päällä, meseyhteys valmiudessa vastaamaan, jos joku tekee aloitteen? Vai pitäisikö mennä vielä pidemmälle ja tervehtiä vierailijaa oma-aloitteisesti? Www-sivun kävijäseurantaohjelmistohan voisi virittää hälyn (IM tai SMS), että nyt tuli siitä-ja-siitä ip-osoitteesta vierailija, näyttäis olevan pk-seudulta ja - aivan oikein - tämähän on käynyt ennenkin ja viimeksi kommentoinut artikkelia se ja se.
Mitä jos pullauttaisi ruudulle ystävällisen tervehdyksen, joka näkyisi vain tälle käyttäjälle? Seuraava käyttäjä näkisi omansa jne. Saattaisi hieman hätkähdyttää aluksi, ennenkuin blogin lukija oppisi vastaaman huolettomasti "Heei, joo en tarvi apua, mä vaan katselen nyt."
Näitä lyhyitä kohtaamisia ei oikein kehtaisi julkaista mihinkään, jäisivät unholaan dokumentoimatta samalla tavalla kuin enimmät ihmisten väliset kasvokkaiskohtaamiset. Tai ehkä ei - ehkä selaimiin kehitettäisi "pidä lokia pikaviestikeskusteluista" - ominaisuus, jolla voisi kerätä omat käydyt keskustelunsa halutessaan talteen.
Mitä tykkäisit, jos verkon julkaisu- ja seurustelutilat tällä tavoin yhä enemmän sekoittuisivat? En ole ihan varma, tykkäisinkö siitä kehityssuunnasta, että jos olen jollakin sivulla lukemassa, sivun ylläpitäjä voisi valita sellisen asetuksen, että minut identifioiva tunniste näkyisi ruudulla muille.
Amazonin tietokirja-alessa ja verkkokaupan digikuvakehyshyllyllä pitäisi moikkailla tuttuja. Aijaa, säkin täällä taas. Aika pitkä toi sun wish list.
Ei vois mennä Jaikuun kun ei olis mitään päälle pantavaa.
Kommentit
Facebookissakin sentään voi
Facebookissakin sentään voi valita, näkyykö muille vihreä pallukka vai ei: saman mielestäni pitäisi päteä noissa kehittelemissäsi ajatuksissa. Eli jos haluaisin olla tavoitettavissa ja seurattavissa, niin voisin sen itse valita, mutta voisin myös olla vain piipahtamassa sen suurempaa ääntä pitämättä. Se kun on verkossa niin kivaa, että jos ei jaksa olla sosiaalinen, niin voi vaan hengata ilman vaatimusta ottaa kontaktia muihin.
Ainakin näin äkkiseltään en haluaisi, että bloginpitäjä alkaisi minulle juttelemaan tuosta noin, saati jonkun verkkokaupan muut asiakkaat tai myyjä. Enkä myöskään haluaisi seurata niin tarkkaan omien blogieni kävijöitä.
Kotitoimistopäivistä menisi rentous?
"Olisiko se kelpo suoritus, jos pitäisi sivun laidassa upotetun videon, jossa omaa persoonaa kuvaava webbikamera jatkuvasti päällä."
Never! Ei kehtaisi enää kotitoimistossa tehdä duunia pyjamahousuissa ja gorillatossuissa :)
Moni ei ehkä ilahtuisi...
...jos bloginpitäjä alkaisi moikkailla kesken kaiken. Uskon, että jotkut ovat jopa kiusaantuneita siitä, että heidän käynnistään jää jälki kävijälaskureihin.
Vaikka toisaalta on kieltämättä kiva esimerkiksi gmailissa huomata, ketä muita on mestoilla. Joskus jopa innostun lähettämään pikaviestin. Kerran kävi niin, että moikkasin Helenaa juuri kun hän oli tilaamassa lentolippua. Helena ei olut ennen moisen "hyökkäyksen" kohteeksi joutunut, ja meni ihan sekaisin ostotapahtumassaan! No, onneksi sen saattoi aloittaa alusta, mutta silti tuli mieleen, että sopimattomalla hetkellä esiin pamahtavat pikaviestit voivat kyllä hämätä vastaanottajaa.
Minulta ei kyllä ehkä kannata paljon kysellä, kun olen Jaikussakin maailman laiskin olotilankirjaaja!
Kokeilin meeboa
Itse kokeilin Meeboa pari vuotta sitten: kyttäsin tulijoita ja kiekautin niille jonkun tervehdyksen blogin kyljen shoutboxissa. Muutamat ennestään blogitutut ottivat kuikuiluni hyvin vastaan ja pääsin chattailemaan eka kertaa muutaman hyvän tutun kanssa.
Aika monet tuntuivat säikähtävän ja suurinpiirtein puolet eivät varmaan huomanneetkaan huutojani(vaikka huutelin äänimerkin kanssa) Noin kymmenen prosenttia kuitenkin jotain vastasi ja oli aika mukava vaihtaa muutama sana. Itse ottaisin mielelläni vastaan bloginpitäjän huuteluita, mutta huomasin, että kaikki eivät.
Joku taisi kirjoittaa omaan blogiinsa kuinka säikähti esilletuloani ja luikahti nopeasti pois. Aikoi silti seuraavan kerran jotain vastatakin. Jostain syystä itse kyllästyin kyttäilyyn ja siirsin meebon pois blogistani.
"Ulkoinen" ja "sisäinen" verkkoläsnäolo?
Musta tuntuu, että ulkoinen läsnäolo on jotain sellaista, että näkee, kuuluu, huomaa, että "ollaan linjoilla". Sillä on oma merkityksensä. Sisäinen (koskettava) läsnäolo on taas sitä, että minut huomataan oikea-aikaisesti ja sopivalla tavalla (huomaaja on läsnä), ja että minä huomaan juuri silloin ja sillä tavalla. Sen kertominen, että missä on ja mitä puuhailee ja millä mielellä on läsnäoloviestien tuottamista. Siis erottaisen ulkoiseksi ja sisäiseksi nimeämäni verkkoläsnäolot.
Ikkunasta näkyy puhtaan sininen pakkastaivas, jota laskeva aurinko kultaa; hyvä fiilis, vaikkakin työn tuoksinassa, Peeii
Presenssi on huomio
Live-videokuvahan ei varsinaisesti lainkaan välttämättä kerro siitä, olenko oikeasti siinä "tilassa" jossa mahdollinen kommentoija olisi. Eli, vaikka ruumiini kuvaruudun edessä nököttääkin, voi olla että huomioni on kokonaan jossain muualla kuin chatti-ikkunassa - esimerkiksi skype-puhelussa jonkun muun kanssa.
Astetta parempi läsnäolon ilmaisin osaisi siis päätellä käytäytymisestäni, milloin huomioni on ao. tilassa - joko niin, että katson esimerkiksi google talk-ikkunaa, tai vielä paremmin niin että olen aktiivinen siellä.
Yoe veit sanat suustani, olin
Yoe veit sanat suustani, olin jo luonnostelemassa samaa näkökulmaa tuohon Peeiin pohdintaan jatkoksi
On tilanteita, että ollaan kyllä paikalla, (vrt. "linjoilla") muttei kuitenkaan olla läsnä siinä tilanteessa olevien ihmisen kanssa. Niin mediavälitteisessä kuin kasvokkaisviestintäilanteisissa.
Outi, kyllä pyjamahousut ja gorillahousut käy, kunhan on jakku ja tukka kunnossa :D - tai no, riippuu videon rajauksesta. Nyt näyttäis muuten eilen lanseeratussa Windows live Messengerissä olevan tuollainen jatkuva videoläsnäolo-optio. Mahtavaa :)
Mari Koo, SÄ, mä uskon että tuo on tottumiskysymys - ja medis kiitos mainiosta arjen antropologisesta katsauksesta! Mä luen tuota niin että uusiin mahdollisuuksiin joutua kohtaamisiin ihmisten kanssa kyllä tottuu, kun ensi säikähdyksestä selviää.
Sittenhän webbisaitit voisivat erikoistua läsnäoleviin ja julkilausutusti asynkronisiin: jonkun blogin valtti voisi olla "täällä saat lukea rauhassa ja kukaan ei tule sulle juttelemaan".
Voinko olla avuksi?
Itse koin tällaisen myyjän kysymyksen webbisivulla.. siitä on jo aikaa.. hmm neljä vuotta sitten?
No kuitenkin.. eksyin jostain mainoksesta ulkolaiselle saitille jossa kaupattiin jotain servereitä yms.. noh päätin tappaa aikaa ja kuljeskelin sivulla. Yht'äkkiä avautui chatti ikkuna jossa joku kirjoitti minulle että "etsittekö jotain? voinko auttaa?" tämä siis englanniksi ;) Ensin ajattelin että kyseessä on jokin botti, mutta selvisi että oikea ihminen se siellä oli. Juttelin hänen kanssaan tovin enemmänkin tästä palvelusta kuin heidän servereistään.
Vaikka kaupassa tämä joskus on tunkeilevaa niin tässä en sitä näin kokenut.. joskus toivoisikin että tavallisella kauppasivustolla voisi saada suoran yhteyden (vaikka vain tekstitse) myyjään..
Pörni jes, kiitos, jo toinen
Pörni jes, kiitos, jo toinen autenttinen kokemus.
Blogin läsnäolon tuntua miettisin myös siitä vinkkelistä, kuinka tiheästi päivittää ja vastailee kommentteihin. Monihan tykää naamakirjasta tai mikroblogeista, irkistä ja mesestä nyt puhumattakaan, siksi, että keskustelu on nopeampaa. Ja edellämainituista pidetään lisäksi vielä siksi, että niissä koetaan oltavan yhdessä samassa tilassa muiden kanssa.
blogin lukijoille tietoa
Tuossahan on hauska idea. Ei olisi edes erityisen vaikea toteuttaa blogiin palikkaa, joka pistää ruudulle näkyviin blogin kymmenen viimeistä lukijaa ip-osoitteineen ja vaikkapa sen perusteella tiedon siitä, että nyt luetaan nokian koneesta, nyt tampereen yliopistolta jne... Taitaapa blogspot-blogeissa olla aika lailla samankaltainen lisäpalikkakin olemassa.
Chatroulettehan on jo
Chatroulettehan on jo kaikilla etkoilla tuttu ohjelmanumero, eikö? Videoläsnäolon muotoja on sitten tämän kirjoittamisen nähty taas vaikka mitä. Itselleni kummitusmaisin kokemus vähänä aikaan oli nähdä jaakkokeskarin palstalla robo.to-ikkuna. Jäin sitä oikein toljottamaan.
Kommentoi