Jakaminen vaatii viitseliäisyyttä, mutta tuoko se myös arvostusta?

Mielenkiintoinen teema jälleen, kiitos Tuija! Toisille jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, elämysten, kokemusten kautta voi ilahduttaa muita. Jakoon menevät reseptit, ideat, vinkit ja linkit, urheilupaikat- ja reitit, valokuvat ja videot. Ja yhä enemmän jakaminen tuntuu yleistyvän.

Tosin tiedon ja tavaran jakamisessa on periaateet ovat erilaisia. Tieto on monistettavissa, ja sen voi nykyisin jakaa kerralla useammalle ja helposti. Tavara taas on käytössä yhdellä kerrallaan, sen jakelu pitää järjestää ja tavara voi käytössä kulua ja rikkoontua. Bittien ja atomien toimintalogiikka on vaan erilaista. Kun ihmiset tottuvat jakamaan avoimemmin tietoa, siirtyykö tämä tapa myös tavaran puolelle?

Kierrätys ja kirpputorit lisäävät suosiotaan, samoin itse tekeminen ja askartelu. Riittääkö ympäristötietoisuus ja "kotoilu" trendit muuttamaan ihmisten kulutus- ja käyttötottumuksia? Uusia palveluita tuntuu syntyvän, mielenkiintoista nähdä miten niitä otetaan vastaan.

Jakamisen ja lainauksen periaatteet ovat toteutuneet jo pitkään perhepiirissä ja läheisten kesken. Naisverkosto, johon kuulun, kierrättää todella tehokkaasti lastentarvikkeita, äitiysvaatteita ja huonekaluja.

Entä jaammeko tutuille vai tuntemattomille, ystäville vai yksinäisille? Uudet palvelut avaavat tämän ulottuvuuden. Yksi mielenkiintoinen on Netcycler - www.netcycler.fi.

Fyysisten esineiden lainailu toimii parhaiten naapureiden kesken. Jos lainaan vaikka keittolevyä, pöytää ja tuoleja ravintolapäivää varten, niin en voi lähettää niitä liitetiedostoina jollekulle kaukana asuvalle. Parempi lainata siis naapurille tässä samalla kadulla. Tavaroita puolin ja toisin lainailemalla voi myös pitää yllä naapurisosiaalisuutta.