Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Maurelita pitää Suomen lähellä bloggaamalla
Pe, 2008-08-01 19:43 — Tuija
Ranskassa asuva Maurelita aloitti bloggaamisen lasten lokikirjasta pitääkseen yhteyttä Suomeen ja perheeseen. Sitten löytyi Blogilista ja sen kautta suomalaisen bloggaajayhteisön verkosto ja vuorovaikutus. Nyttemmin Maurelitan verkkoläsnäolo ulottuu myös työn vuoksi yhä laajemmin web2.0 - ympäristöön.
Tiivis yhteys suomenkieliseen blogosfääriin pitää huolen Suomen kielestä - kaksikielisen blogin lukija puolestaan saattaa ohimennen oppia ranskaa sanan tai kaksi. Jos Maurelita -blogi saisi kulttuurilehtitukea, niin se myönnettäisi suomalaisen ja ranskalaisen kulttuurin lähentämisestä. Miten blogin fokus on yleisön laajenemisen vuoksi muuttunut ja mitä Maurelita ajattelee suomalaisen ja ranskalaisen verkkoyhteisöllisyyden eroista?
Mainittua
-täsmähaku
Kommentteja
- Okei, nyt katoin ton digsut
1 tunti 54 minuuttia sitten - Aivan! Kun joku twiittailee
2 tuntia 5 minuuttia sitten - eero, kerro tarkemmin, mitä
15 tuntia 38 minuuttia sitten - Tästä tilaisuudesta tuli outo
16 tuntia 42 minuuttia sitten - Uteliaisuus auttaa. Kännykkä
22 tuntia 10 minuuttia sitten - Ihailen ammattitaitoasi,
1 päivä 1 minuutti sitten - Ana, Miltton Showroomissahan
1 päivä 36 minuuttia sitten - Misä tämä tilaisuus
1 päivä 4 tuntia sitten - En nyt muista kun sanoi, että
1 päivä 14 tuntia sitten - Petri panin postia tulemaan!
2 päivää 5 tuntia sitten
Nettielämää - kirja
Tulossa kirja Nettielämää - sosiaalisen median maailmat
Jos haluat antaa palautetta yksityisesti, voit käyttää palautelomaketta.
Kommentit
Kiitos !
Hieno juttu päästä eetteriin, merci !
Kiitos itsellesi ja mahtavaa,
Kiitos itsellesi ja mahtavaa, että toitte auringon mukananne (taidatte viedäkin?)
Ensin kuuntelin ja sitt oli tullut videokin!
Kiitos!
Maurelita, oli kiva kuulla äänesi, kun on vuosien varrella ehtinyt ystävystyä kirjallisen olomuotosi kanssa!
Huomaan, että ajattelemme aika samalla tavalla blogiin kirjoittamisesta. Laillasi minäkin alusta asti varauduin siihen vaihtoehtoon, että jonain päivänä jätän anonyymiyden ja tulen esiin omalla nimelläni. Eli nimettömänäkään emme kirjoittaneet sellaista, mistä emme olisi omalla nimelläkin valmiita vastaamaan (tämä tiedoksi niille, jotka peräävät nimimerkkikirjoittelun kieltämistä!) Pohdit, että kaapista tulo voi olla kohta lähellä, kun yhä enemmän johkaannut blogimaailmaan myös työasioissa. Just siinä kohdassa minäkin oikean nimeni paljastin. Vakiintunutkaan nimimerkki ei työasioissa ole yhtä uskottava kuin oikea nimi!
Mua oikein nauratti, kun kerroit julistautuneesi työpaikallasi web 2.0 -asiantuntijaksi. Samalla tavalla minäkin itse vain keksin itseni siihen paikkaan asettaa!
Sitten pari sanaa Seesmicistä
Katselin keväällä Tuijan ja Erkan videokommentteja ja tein itsellenikin tunnukset. Mutta sitten tuli tälle kesälle ihan muut kuviot. Kunhan jälkitarkastukset on käyty (ja saatu hyvät tulokset!), alkaa paluu arkeen. Sitten viimeistään aktivoidun sillä suunnalla. Ensikommenttikin on funtsittuna. Se alkaa Laura Latvalan runolla Yli tuskien meren me tulimme, yön kauhut on takanapäin.
Kiitos Tuijalle podcastin ja videon värkkäämisestä ja Maurelitalle siitä, että jutteli tätä kautta meille suomalaisille etäystävilleen!
Waudee!
Kiva kun näin siut Maurelita ihan ilmielävänä
vaikken täällä meidän kaupungissa sinua sattunutkaan
bongaamaan! =)
Kiitos Tuijalle. =)
Kaksi suosikkia yhdellä iskulla!
Kaksi niin erilaista blogia ja kaksi niin ehdottoman fiksua naista puhuu yhdessä suosikkisekamelskastani, sosiaalisesta mediasta
SÄ, onnea muuten tuoreelle
SÄ, onnea muuten tuoreelle videopostaillulle !
Hallatar, kiitos kiittämästä,
Pimpula joo on hedelmällistä huomata, miten erilaisin maustein verkossa voi viestiä ja tehdä mediaa
Miksi kamera heiluu, kuin...
Maailma on tulvillaan erilaisia jalustoja, joihin saa kameran kiinni!
- minua ärsyttää että kamera keikkuu kuin haavanlehti!
kännyihin ei saa jalustaa
@vieras saisipa kännyköihinkin jalustan, ei se olisi aivan mahoton vaiva mahduttaa sitä kameroista tuttua standardiliitintä kännykkäänkin.
vieras, olen etsinyt
vieras, olen etsinyt kännykälle jalustaa kissojen ja koirien kanssa ja vihdoin mahdollisesti löytänytkin sen (3.5" Cell Phone Camera Tripod). En uskaltanut vielä ottaa käyttöön, kun ensi tuntumalta oli jotenkin huteran oloinen. Jos olisi miettinyt videoinnin kunnolla etukäteen, olisi tietysti voinut virittää maalarinteippisysteemit erkan tapaan.
Toisaalta olen vähän dogmatyyppisesti kallistunut siihen suuntaan, että käsivaraltakin voi kuvata. Kaikkia se ei ärsytä. Kai.
Käsivaraltakin voi kuvata?
Kyllä, ehdottomasti! Näiden pikaisesti tehtyjen videoiden idea on minusta siinä, että ne tehdään spontaanisti ja sen kummemmin hiomatta. Silloin niiden kuuluu olla tekniseltä laadultaan hiukka suttuisia. Nimittäin jos sanomisen lisäksi pitäisi kauheasti ruveta miettimään teknistä toteutusta, kärsisi tuoreus ja sitä paitsi moni juttu jäisi kokonaan tekemättä, kun editointiin ei kuitenkaan olisi aikaa (ja sitä ruvettaisiin vaatimaan sen jälkeen, kun kuva ensin olisi saatu vakautettua!).
(Minulle valaistuminen tuli viime keväänä, kun sanoin:"Sen kohdan voisi leikata pois" ja sain vastauksen "Minulla ei kyllä ole tapana näitä editoida...". Siinä ja silloin tajusin, että näiden hurma on autenttisuudessa ja puleerattomuudessa. Tämä toki on vain minun mielipiteeni!)
Hei se ei ole kamera joka heiluu vaan minä !!!! =P
Kauhukseni totesin taas heiluneeni ja vaappuneeni koko jutun alusta loppuun kuin pahemmassakin myrskyssä. Ehkä jos seesmeilisin tuostakin pääsisi joskus harjoituksen kanssa eroon. Samoin suupielet alaspäin ihmettely on sietämätöntä : enhän minä ole pessimistinen enkä negatiivinen - en ! Kaikkea te jouduttekin katsomaan. Hih.
Yläasteella ilmaisutaidon
Yläasteella ilmaisutaidon luokkamme esitti koululle seitsemän veljestä. Olin kertoja, joka istui koko kappaleen ajan näyttämön reunalla. Kaikki meni mielestäni hyvin, mutta pikkusiskoni kysyi jälkikäteen, oliko pakko heilua koko ajan. Kai oli palaute muistissa, koska isompana menin sitten radioon töihin.
Kirjoita uusi kommentti