Reilut sata kotimaista verkkojulkaisua on listautunut mukaan uuteen kotimaiseen verkkosivujen kävijämäärien listauspalveluun Oindexiin. Listan kärkeen nousee blogialusta Vuodatus.net lähes puolella miljoonalla eri viikkokävijällään. Näillä luvuilla Vuodatus.net pesee mennen tullen Turun Sanomat ja sitä pienemmät kotimaiset sanoma- ja aikakauslehtien verkkopalvelut kamppaillen samassa kokoluokassa Kalevan ja Aamulehden kanssa.
Oindex on Matti Hirvosen yksityishenkilönä perustama maksuton koostepalvelu, johon voivat listautua verkkojulkaisut, joista on saatavissa Google Analytics - tilasto.
Tähän asti kotimaiset verkkojulkaisut ovat saaneet vertailukelpoista kävijätietoa ainoastaan listautumalla maksulliseen Suomen Gallupwebin ylläpitämään TNSMetrix - mittaukseen.
Mittausteknisistä eroista johtuen TNSMetrixin ja GFoogle Analyticsin tuottamat tilastot eivät ole keskenään suoraan vertailukelpoisia. Molemmissa palveluissa mukana olevat Uusisuomi.fi ja Digitoday tarjoavat vertailukohteen, jota vasten kalibroida omat lukunsa, mikäli haluaa verrata kävijämääriään TNSMetrixin lukemiin:
Ensimmäisten listautujien joukossa on aikuisviihdettä, harrasteyhteisöjä, peli- ja videosivustoja ja blogeja kuten Mobiili- ja PDA-blogi, Kulutusjuhla, Go 4 it vol.2, Musiikki & Media, Domnik.net sekä Tuhat sanaa.
Mikäli Oindexin suosio kasvaa, tarjoaa se jatkossa hyvän vaihtoehdon kotimisen verkkomedian kirjon hahmottamiseen. Kuten Go 4 it vol. 2 - blogin Minttu kirjoittaa: "Nyt kaikki (muoti)bloggarit listautumaan!! Näytetään Suomelle, kuinka paljon meillä oikeasti on lukijoita!!"
15 vuotta lehti-, tv- ja radiotyötä tehnyt Kirsi Crowley arvostaa kuvaajan ja leikkaajan ammattitaitoa ja kutsuu itseään kuvaamisen aloittelijaksi. Joskus on kuitenkin hyötyä siitä, että osaa itsekin kuvata. Yllä olevat kuvat turkkilaisesta tyttöjen koraanikoulusta vuodelta 2006 ovat näyte aineistosta, josta Crowley työsti jutun A-Studiolle. Hän kertoo kuvauskeikan onnistuneen osittain siksi, että liikkellä oli vain yksi toimittaja kevyine kalustoineen eikä kokonaista joukkuetta valaisijoineen äänittäjineen niinkuin monesti televisiotuotannoissa.
Jos Crowley on yksin juttukeikalla, mukana on Sony HVR Z1E - kamera jalustoineen, valot, MacBook Pro-läppäri ja sille ulkoinen kovalevy sekä editointiin Final Cut Pro - ohjelmisto.
Tuhat sanaa - videoblogijutut puolestaan kuvataan ultrakevyellä kalustolla: tällä hetkellä työkaluni on Nokia N82 - kännykkä. Näin YouTube - aikana olisi houkutus väittää, että tämä riittää, mutta HD-kelpoisten tv-vastaanottimien alkaessa näyttää myös verkon videoportaalien sisältöjä HD-kamerat vetävät varmasti taas kaulaa taskussa kulkeviin haastajiinsa. Kamerakännykässä toisaalta on voittamaton etunsa: se kulkee mukana jatkuvasti ja on käsillä silloin, kun jutun aihe osuu eteen.
Tässä Tuhat sanaa - blogin videohaastattelussa Kirsi Crowley teroittaa, että laitteita aina oppii käyttämään - sisältö, tarina, on tärkeintä.
Yoe Ikebukuro 3-33-2 - blogista sai lahjaksi Sony PRS-500 Readerin kuusi viikkoa sitten ja hurahti. Laitteen mukana tuli Sonyn oma kaupallinen ohjelmisto, mutta Yoe asensi tietokoneelleen vapaan lähdekoodin ohjelman nimeltä Libprs500, jonka avulla tietoja kirjoista voi hakea LibraryThingistä esim. ISBN-numeron perusteella. Laite osaa esittää mm. .pdf-, .rtf- ja .txt - tiedostoja
Yoen nyt laitteeseen lataamat 24 kirjaa vievät laitteen 200 MB:n kapasiteetista vasta vajaan kymmeneksen. Kaikkiaan laitteseen mahtuu kerralla pari sataa kirjaa.
Tuhat sanaa - blogia lukee monenkirjava joukko eri alojen asiantuntijoita. Journalistien, markkinointiviestijöiden, opettajien ja tekniikan ihmisten lisäksi lukijoiden joukosta löytyy enemmistö muiden alojen väkeä: useampi tutkija; yrittäjä; atk-vastaava; ex-aikuiskasvatus/verkko-opetusprojektilainen, humanististen alan opiskelija; konsultti/projektipäällikkö; konsepti- ja käytettävyyssuunnittelija; käytettävyys, tekninen asiantuntija; kouluttaja, ennakoija; hyödyntäjä; information management; Kirjasto-tietopalveluala; ICT-koulutus, mutta työskentelen kaupallisella alalla; www-suunnittelija ja tuottaja (graafinen suunnittelu / yhteisösivustot).
Kyselin helmikuussa tämän blogin lukijoilta palautetta blogin kehittämistä varten. Tässä juttusarjassa puran kyselyn satoa.
Vastanneista kaikki kertoivat olevansa aktiivisia sisällöntuottajia verkossa ja sosiaalisen median käyttäjänä vähintään maltillisesti verkostoituneita. Alle puolet julkaisee omaa blogia, vajaa kolmannes valokuvia, neljä vastaajaa podcasteja ja kokonainen viidennes "jotakin muuta". Kyselyn tekijän virhe oli unohtaa jättää avoin kohta, jossa tuosta jostakin muuta olisi voinut kertoa tarkemmin. Toinen virhe, jonka korjasin lennossa ensimmäisenä kyselypäivänä, oli laittaa julkaisen itse - kohtaan yhden vaihtoehdon vastausmekanismi. Muutin asian nopeasti monivaihtoehtoiseksi, mutta en yrittänyt saada uusia vastauksia muutamalta jo vastaamaan ehtineeltä. Lue julkaisutaulukkoa siis varovaisesti, palkkien pitäisi mitä ilmeisimmin olla hivenen korkeampia.
Joillakin vastaajilla oli vaikeuksia valita tarjotuista itseään kuvaava vaihtoehto: "Huomaan tässä, että "Olen itse" -kysymykseen on -- hankalaa vastata. Voin alkaa toimittajaksi, tiedottajaksi tai tutkijaksi. Todennäköisimmin haluan yhdistellä urallani niitä kaikkia ja lisäksi vielä kiinnostaisi verkkopalvelujen konseptointi ja käytettävyyskin. ".
Tuoreessa Journalistissa on arvauksia ja väittämiä radiosta vuonna 2020. Aihe on kimurantti, enkä ole toimituksen laatiman koosteen kanssa välttämättä yhtä mieltä. Olin yksi neljästä taustatietojen antajasta. Lotta Tuohino kyseli ajatuksiani radion tulevaisuudesta helmikuussa.
Journalistin jutussa Radio 2020 kysytään, onko mikä tahansa audiopötkö radiota ja vastataan, että "radio on sekä viihde- että tiedotusväline" ja että jälkimmäisessä tarvitaan yhä "journalistinen säie", ja "muutakin kuin musiikintoistoa". Kohta ei tyydyttävästi pura kysymystä radion olemuksesta, mutta syy ei ole journalistin toimituksen. Yhtä vaikea on määritellä televisiota. Onko YouTube televisiokanava? Eikö? Entä Ylen uusin aluevaltaus, Medionin, moreTV:n, ja Microsoftin kanssa yhteystyönä kokeiltava netti-tv-boksi sitten?
"Radio itsenäisenä välineenä hajoaa osiksi, mutta sen sisällöt ovat monimuotoisempia kuin koskaan", kirjoittaa Journalisti.
Toiveajattelun puolelle menee ennustus, jonka mukaan "Radiokuunnelmat ja dokumentit elävät renessanssia. Broadcasting-radiossa hieman piiloon jääneet, perinteiset ohjelmamuodot ovat saavutettavissa verkossa, ja henkilökohtaisen radiosoittimensa voi halutessaan ladata täyteen kuunnelmia." Kenties voi, kunhan tekijänoikeuskysymykset saadaan kuntoon, mutta monikohan niin tekee. HD-tasoisessa televisiossa saattaa lopulta olla "parempi kuva". Elämyksellisyyttä ja uppoutumista tavoittelevat yleisömassat hakeutuvat vuonna 2020 radiokuunnelmien sijasta verkon synteettisiin maailmoihin, joissa he voivat olla omien tarinoidensa sankareita ja päähenkilöitä.
Myös rahan liike saattaa yllättää 12 vuodessa. Analogisella radiolla on toistaiseksi kirkas ansaintalogiikka, mutta onko radion osuus mediamainonnasta yhä neljän viiden prosentin tietämissä 12 vuoden kuluttua, kuten jutussa toivotaan? Jos radion määritelmä siihen mennessä kattaa nettiradiokanavat, varmasti. Muuten internet kylla jyrää analogisen radion mediakakun jaossa 2020 mennessä.
Viimeisen väittämän kanssa sen sijaan on helppo olla samaa mieltä: Kysymykseen "Tarvitseeko radio journalisteja?" journalisti vastaa jutussaan: "Entistä enemmän. Vain harva media-alalla työskentelevä pääsee eläkkeelle editoimatta koskaan audiota." Näin sanoo tutkija, YTT ja radiotyön lehtori Marko Ala-Fossi, jota jututin Tuhat sanaa podcast - sarjaaan maaliskuussa.
Kommentteja
5 tuntia 30 minuuttia sitten
5 tuntia 36 minuuttia sitten
6 tuntia 32 minuuttia sitten
7 tuntia 3 minuuttia sitten
17 tuntia 44 minuuttia sitten
18 tuntia 44 minuuttia sitten
20 tuntia 57 minuuttia sitten
20 tuntia 59 minuuttia sitten
1 päivä 10 tuntia sitten
1 päivä 19 tuntia sitten