Millä pysäyttää mediakäyttötottumusten sukupolvikuilun syveneminen?

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen tuntee empatiaa mediatalojen nettifoorumeita valvovien moderaattorireiden raskaan työn vuoksi: "Moderaattorin hommasta tuskin tulee mitään nuoren toimittajan toiveammattia, mutta jonkun nekin tehtävät on hoidettava. Se on tarkkuutta edellyttävää työtä, jossa joutuu perehtymään ihmismielen synkimpiin sopukoihin. Palkka-moderaattori kaivanneekin silloin tällöin lohdutusta ja kriisiapua, jotta elämä ei kävisi liian painostavaksi."

Hänen mielestään kaikkien foorumikirjoitusten ennakkotarkastus on ainoa tapa mediatalolle vastata brändistään. Ne mediatalot, jotka ovat tehneet sen rajanvedon, että lukijoiden kommentit moderoidaan jälkikäteen, saavat Hyväriseltä huutia.

"Jotkut yrittävät juosta karkuun ja piiloutua poliisin selän taakse. Heille riittää, kun sopimattomat viestit poistetaan jälkikäteen, mikäli joku nyt sattuu sitä pyytämään. Kirjoittajat muka vastaavat vain itse omista kannanotoistaan, vaikka sivustoa koristaisikin lehden tai media-yhtiön logo."

Hyvärisen linja mediayhtiöiden keskusteluiden vastuun linjasta on yksiselitteinen:

"Saman mediabrändin alla ei voi olla kahdenlaista eettistä näkemystä. Turha vedota edes sananvapauslakiin, sillä esimerkiksi painettu lehti ja sen nettisivusto ovat kyllä viimeisellä tuomiolla erottamaton kokonaisuus. Parasta olisi, jos kirjoitettaisiin omalla nimellä, mutta pakollinen rekisteröityminen ja laadukas ennakkomoderointi ovat sentään liikahduksia oikeaan suuntaan."

Hyvärinen toisti jo selväksi tulleen mielipiteensä tällä kertaa Journalisti -lehden Kutsuvieras - palstalla (Kuka lohduttaisi moderaattoria?).

Hän ei myöskään näe mitään ongelmaa siinä, että suomalaiset yritykset kiristäisivät tietosuoja-asetuksiaan niin, että kaikenlainen sosiaasen webin käyttö olisi poissuljettua työpaikalla työaikana. "En ymmärrä, miten jonkin Facebookin selailu on työntekijöille niin tärkeää työaikana." (Verkkouutiset: JSN:n Hyvärinen ehdottaa lex Nokialle tuumaustaukoa).

Hyvärinen ei ole tainnut panna merkille, kuinka paljon uutisia Facebookista nykyään kirjoitetaan valtamediassa tai kuinka paljon palvelua käytetään työelämän viestintään ja verkostoitumiseen.

Tässä on kyllä käynyt selväksi, että uusien tieto- ja viestintäteknologioiden alueella on paljon sellaista, mitä Hyvärinen ei ymmärrä. Vastakkainsettelusta ja pilkanteosta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä yhteisymmärryksen saavuttamiselle, vaan mediakäyttötottumuksiltaan ääripäitä edustavien on päästävä rakentavaan dialogiin.

Miten kertoa huolestuneille vanhan polven netin käyttäjille nykyaikaisista käyttötavoista? Lukisikohan Hyvärinen kirjan, jota parhaillaan työstämme?