Etusivu › Blogs › Tuija's blog

Miten luottamus syntyy verkossa?

Ti, 2008-07-15 19:55 — Tuija

Sosiaalinen media on jo vuosia sitten romuttanut joukkoviestimien joskus hallussaan pitämän roolin tiedon portinvartijana ja julkisen keskustelun agendan asettajana. Internet on tulvillaan yksityishenkilöiden ja pienryhmien toisilleen tuottamia julkaisuja, joista ei valtajulkisuudessa kenties koskaan kuullakaan. Näiden sisältöjen luotettavuutta voi arvioida parhaiten tuntemalla itse niiden käsittelemän aihepiirin.

Blogeista on tullut varteenotettavia kilpailijoita sanomalehtien verkkoversioille. Vaikka mikään yksittäinen blogi ei olisi yhtä iso ja merkittävä kuin sanomalehden saitti verkossa, on blogien yhdessä muodostama kokonaisuus jo ihan toisen kokoluokan asia. Verkon käyttäjän tilaamien blogisyötteiden muodostama sisältökokonaisuus muodostaa hyvinkin sanomalehden kanssa kilpailevan verkkomedian aamu- ja iltapäiväkahvin seurassa nautittavaksi.

Verkossa syntyy myös suurten yleisöjen sisältöä: esimerkiksi Wikipedia on laajasti tunnettu ja käytetty avoin ensyklopedia, jonne kuka tahansa voi kirjoittaa artikkelin mistä tahansa.

Blogit ja Wikipedia tuntuvat käyttäjistään luotettavilta, mutta eri syistä.

Wikipediasta tekee luotettavan sen läpinäkyvyys. Wikipedian parissa toimii tuhansien aktiivisten tiedontuottajien yhteisö, joka seuraa kaikkea julkaistua ja tarvittaessa merkitsee artikkelit korjausta vaativiksi, vaikkapa lisää lähteitä kaipaaviksi. Wikipedian jokaisen artikkelin yhteydessä on nähtävissä sen muutoshistoria: lukija voi muutos muutokselta seurata, miten artikkelia on toimitettu. Lisäksi artikkeleissa on keskustelusivut, joille tallentuvat sisällön muokkaajien väliset väittelyt ja muutoksien perustelut. Perinteinen journalismi edellyttää sokeaa luottamusta: tiedotusvälineet tarjoavat yleisöilleen vain toimitusprosessin lopputuloksen, jota parhaassa tapauksessa voi kyllä jälkeenpäin verkossa kommentoida.

Kansalaisten luottamus lehdistöön kokonaisuutena on laskenut. Yhtäältä luottamuksen puutetta voi selittää sensaatiolehdistön vaikutuksella koko alan maineeseen - toisaalta joukkoviestinnän ammattilaisten ja tutkijoiden käsityksen mukaan sanomalehtien, myös niin sanottujen laatulehtien, sisältö on viihteellistynyt. Mielikuva brittisanomalehtien sisällön heikkenemisestä on todistettu tuoreella tutkimuksella.

Blogin validoi lukijansa silmissä henkilökohtaisen kokemuksen tuoma tuttuus. Digitoday.fi - verkkojulkaisun keväällä 2008 tekemän kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset blogien lukijat luottavat säännöllisesti seuraamiinsa blogeihin yhtä paljon kuin sanomalehtiinkin. Tuhannesta vastaajasta 77 prosenttia piti säännöllisesti seuraamiaan blogeja hyvin luotettavina tai melko luotettavina. Sanomalehtiä yleensä piti luotettavina tai melko luotettavina samoin 77 prosenttia. Blogit myös vaikuttavat lukijoidensa jokapäiväiseen elämään: kysyttäessä onko blogeilla yleensä vaikutusta "oman alan reaalielämään", kuusi kymmenestä vastasi niiden vaikuttavan paljon tai jonkin verran.

Pohdin parhaillaan verkon palvelujen, erityisesti sosiaalisen median, hyödyntämiä luotettavuudentuottamismekanismeja. Läpinäkyvyyden ja tuttuuden lisäksi verkossa luotettavuutta lisäävät toisten käyttäjien kokemukset.

Verkkohuutokauppapalveluissa kuten eBay ja Huuto.net myyjille kertyy jokaisesta ostotilanteesta palautetta. Tyytyväiset asiakkaat suosittelevat, tyytymättömät varoittavat olemasta kyseisen myyjän kanssa tekemisissä. Bisnesverkosto LinkedIn puolestaan on esimerkki palvelusta, jossa toisensa entuudestaan tuntevat henkilöt kytkeytyvät verkostossa ja välittävät sen kautta harkintansa mukaan kolmansien henkilöiden yhteydenottopyyntöjä. Sosiaalisissa webbipalveluissa käytetään ilmaisua Friend of a friend, FOAF, kuvaamaan ilmiötä, jossa luottamuksen piiri esittelyineen ja suositteluineen ulottuu ystävien ystäviin laajentaen näin omaa sosiaalista verkostoa.

Mitä muita luottamuksen syntymekanismeja tunnistat verkosta? Jatkamalla listaa autat kirjoittamaan yksityishenkilöille tarkoitettua sosiaalisen median opasta.

Keskiarvo: 5 (1 ääni)

Kommentit

Ti, 2008-07-15 22:08 — teemu (-)

Mitä on luotettavuus?

Oiva kirjoitus. Allekirjoitan siitä paljon, vaan en kaikkea.
Luotettavuus on tunne. Sitä on hankala mitata.
Samoin sosiaalinen media, kuten blogit ja yhteisöpalvelut, ovat turhan hankala nippu yleistää yhdeksi. Miten esimerkiksi mitataan henkilökohtaisen blogin luotettavuutta? Ja voiko sitä verrata jollain mittarilla tyyliblogiin tai esim. Lehteen?
Digitodayn kysely tuo mieleen vanhat kyselyt, kumpi on luotettavampi kuva vai teksti. Ei blogeja ja sanomalehtiä (tai miksei välillä televisiotakin) tarvitse asettaa vastakkain. On aika kova väite sanoa, että sosiaalinen media olisi romuttanut joukkoviestinten (tarkoittanee perinteisiä mediainstituutioita) roolin julkisuuden portinvartijana. Kysehän on nimenomaan siitä julkisuudesta, jonka nuo joukkoviestimet ovat aikoinaan itse luoneet.
Väittäisin mielummin, että sosiaalinen media on muuttunut osaksi mediamaisemaa. Sos. media on aina ollut olemassa juoruina, työpaikan kahvihuoneina jne., mutta nykyään homma vain on tietokoneavusteista.
Mutta aivan kuten merkinnässäsi toteat, blogit ovat perinteisen journalismin linnakkeiden kilpailija ja enemmänkin. Ne ovat jo osa blogeja seuraavien media-annosta aamupuurolla.
Palatakseni alkuun, luotettavuus on tunne. Läpinäkyvyyden ja luotettavuuden välille ei minusta voi vetää yhtäläisyysmerkkiä. Wikipedian väärää tietoa ei korjaa se, että lukija saa muutoslogin eteensä. Wikin oikeellisuuden takaa toimituskunta, joka on ottanut vastuun oikean tiedon toimittamisesta. Tässä mielessä prosessi ei eroa minkä tahansa journalistisen toimituksen toiminnasta.
Ja vastauksena alkuperäiseen lukijakysymykseen: luotettavuutta syntyy myös siitä, että jokin sisältö vastaa lukijan odotuksia. Tästä esimerkkinä tässäkin merkinnässä esiintynyt oletus, että viihteellinen sisältö tarkottaisi automaattisesti vähemmän luotettavaa sisältöä. Näinhän ei ole, eihän?

Ke, 2008-07-16 07:46 — vieras (-)

Oletko nähnyt professori

Oletko nähnyt professori Kirsimarja Blomqvistin tekstejä? Sen tutkimusalaan kuuluu erityisesti luottamus verkostotaloudessa.

Ke, 2008-07-16 09:08 — Tuija

Teemu kiitos kommentistasi ja

Teemu kiitos kommentistasi ja kysymyksistä. Sululattelen asiaa ja palaan! Vieras, eipä ole tullut vastaan, kiitos vinkistä, tutustun.

Keskustelua aiheesta myös Jaikussa Jaikusourcing-kanavalla: Luottamuksen mekanismeja internetissä.

Ke, 2008-07-16 12:43 — Tuija

Tutkimus- ja kyselyteknisistä

Tutkimus- ja kyselyteknisistä syistä asioita niputetaan yhteen joskus hurjallakin tavalla. Hassuin esimerkki on jäänyt mieleen joskus jo vuosia sitten jostain uutisten luotettavuutta selvittäneessä kyselyssä. Siinä oli erikseen vastattava, luottaako television, radion, sanomalehtien tai internetin uutisiin.

Siis mihin?

Tulokset kuvasivat korkeintaan vastaajien käsitystä välineen maineesta. Yksilöidympiä tuloksia saisi rakeistamalla kyselyn hienojakoisemmaksi: esim. ovatko Hesarin tai YLEn uutiset luotettavamman tuntuisia radiosta kuultuna, televisiosta katsottuna vai mediatalon verkkopalvelusta luettuna. Tätä lienee sittemmin tehtykin, ainakin talojen mediatuotesalkun säätämis-tarkoituksessa, mutta eipä saatavilla taida olla mitään julkista aineistoa. (Linkatkaa, jos on).

Ihan samalla tavalla on tietenkin triviaalia puhua blogien luotettavuudesta yks'oikoisena asiana (vaikka oli sitäkin Digitoday kysyi ja hämmentävästi 34% vastaajista piti blogeja ylipäätään luotettavina tai melko luotettavina).

Joukkoviestimet, massamedia, valtamedia, perinteinen media ... loivat julkisuuden aikana, jolloin sen luomiseksi tarvittiin pääomaa tai pääsyä rajallisiin resursseihin: kallis painokone, rahaa paperiin ja jakeluorganisaatio levittämään painotuotteet; tai radiotaajuuksia eetterissä. Nyt näitä esteitä ei ole.

Työpaikan kahvihuone taas on sosiaalinen tila, mutta se ei ole media. Mediavälitteistä sosiaalisuutta on olemassa yksityisenä ja julkisena, riippuen käytetyistä alustoista ja viestijöiden tarkoitusperistä.

Yksi luotettavuuden määritelmistä on, että se on varmuutta siitä, että luottamuksen kohde ei petä odotuksia. Jos ammattijournalismi luo odotuksia siitä, että se on huolella tarkistettua ja suodatettua tietoa, mikä sitten ei olekaan totta vaan palstatilaa kahmivat yhä useammin viestintätoimistojen tuottamat aineistot lähes sellaisenaan, media pettää yleisönsä luottamuksen. Toisaalta Wikipedia kertoo avoimesti, miten sen tiedontuotantoprosessi syntyy: odotus Wikipediaa kohtaan on olennaisesti erilainen kuin journalistista tuotetta. Se, että wikipediassa on nämä läpinäkyvyystoiminnallisuudet, on kyllä mielestäni tämän prosessin kannalta olennaisempaa kuin odotus siitä, että jotkut käyvät korjailemassa tietoa oikeaksi. Wikipedian sivun avaaminen ei siis vielä synnytä odotusta oikeasta tiedosta: se on paikka oikean tiedon syntymisen mahdollisuudelle yhteisön voimin, mutta ei lupaus siitä. Osaanko selittää eron ymmärrettävästi?

Olisi kiintoisaa myös kuulla suomalaisesta wikipediayhteisössä toimivilta, mikä heidän näkökulmansa luottamukseen on.

Vielä pointti viihteellisyydestä vs. luotettavuudesta: olet ihan oikeassa huomauttaessasi että luotettavuus on odotusten lunastamista ja viihteellisyys vs. asiakeskeisyys jotain ihan muuta. Itselläni oli blogimerkintää kirjoittaessa mielessä ajatus siitä, että perinteinen laatulehti on tarjonnut lukijalleen lupauksen siitä, että se käyttää palstatilansa viisaasti tarjoten hyödyllistä ja tärkeää tietoa kansalaisen arjen aineksiksi ja maailmankuvan muodostamisen tueksi (miten vanhanaikaista, tiedetään!); minkä kanssa pintaviihteellisyys olisi ristiriidassa ja siten synnytetyn luottamuksen pettämistä.

Ke, 2008-07-16 20:11 — Vaiheinen (-)

Luottamusta

Mielenkiintoinen puheenvuoro. Pikaisesti ajattelin pari luottamukseen liittyvää pointtia postauksessa mainittujen lisäksi tai ainakin käsitteellisesti hieman eri suunnasta.

- Julkisuus. Kun esimerkkiin blogiin kirjoittaa ja julkaisee, on se kaikkien verkon käyttäjien nähtävillä ja pelkästään tuo julkisuus tuo paineita sille, että julkaistu aineisto on luotettavaa tai sellaista kuin sen on odotettukin olevan. Esimerkiksi wikissä luulisin tämän toimivan.

- Tarkistettavuus. Jos esimerkiksi blogissa on jokin väite, sen luotettavuutta lisää se, että väite on kenen tahansa tarkistettavissa. Paradoksaalista kyllä, sanomalehdissähän tämä ei läheskään aina toteudu (lähdesuoja).

- Väline. Myös väline on viesti ja se miten asiat on tehty, lisää tai vähentää luottamusta siihen. Esimerkiksi kelpaa vaikka se, että uutisen luotettavuus alenee, mikäli se on toteutettu sanomalehdessä esimerkiksi näköislehtenä. http://www.digitoday.fi/viihde/2007/05/23/digitaalisuus-ryostaa-luotettavuuden-nakoislehdelta/200712568/66

- Institutionaalisuus. Luottamus poliisiin perustuu varmaankin osin siihen, että se on poliisi on yhteiskuntajärjesteystä turvaamaan pystytetty instituutio. Samoin verkossa jotkut paikat kuten vaikkapa blogit päätyvät lähes instituutioiksi, joita kunnioitetaan ja joihin luotetaan. Ehkä niihin luotetaan siksi, etteivät ne ole pettäneet niihin asetettuja odotuksia. Itseasiassa luottamuksen vastakohta on myös yksi luottamuksen syntymisen mekanismi, silloin kun sitä ei esiinny.

Ke, 2008-07-16 20:38 — Tuija

Vaiheinen kiitos

Vaiheinen kiitos lisäpointeista, funtaroin niitä. Ihan enstuntumalta tulee mieleen tuosta tarkistettavuudesta, että pitäskin verrata missä määrin tiede ja "kevytmielisempi" tiedontuotanto rimmaavat

- Journalismin puolesta voisi toisaalta käyttää argumentin, että lähdesuoja tuo luottamuksen siihen, että voi toimittajalle paljastaa tärkeitä asioita ilman, että itselle tulee vahinkoa. Puolensa ja puolensa.

Luottamuksen vastakohtana varovaisuus on hyvä näkökulman laajennus: varovainen verkon käyttö edistää luottamusta siihen että kyllähän täällä uskaltaa asioita tutkia

Julkisuus-argumenttiin en oikein usko. Ajatellaan vaikka kaikkia niitä teknisesti julkisia mutta kuitenkin yksityisiksi tarkoitettuja blogeja tai yhteisöprofiileja, joihin syystä tai toisesta kohdistuu niiden tuottajien yllätykseksi julkisuuden valokeila. Tästä aiheesta bloggasinkin aiemmin.

To, 2008-07-17 11:25 — Koo (-)

Luotettavuuskäsitteen hankaluudesta

Median luotettavuusmittausten pulma on mielestäni siinä, että niiden luotettavuus on hieman hankalasti todennettavissa. Otetaan esimerkiksi Maaseudun tulevaisuuden viime viikolla (7.7.) julkistama kysely, jossa todettiin vaalirahakohun heikentäneen median luotettavuutta. Etenkin kepun kannatusalueilla luotettavuus oli kärsinyt.

Nyt herää sitten kysymys, että vastasivatko ihmiset todellakin kysymykseen median luotettavuudesta, vai vastasivatko he kysymykseen siitä, ottiko heitä aivoon vaalirahauutisointi. Väittäisin että enimmäkseen jälkimmäistä. Kyse on vähän samasta (sorry analogiat) kuin EU-kansanäänestyksissä: äänestävätkö ihmiset varmasti esmes perussopimuksesta vai otetaanko sen varjolla kantaa johonkin aivan muuhun?

Tästä syystä pidän hippasen hölmönä, että mittauksissa tiedustellaan niin usein kantoja niin kovin yleviiin ja yleismaailmallisiin käsitteisiin, että lopulta ei edes tiedetä, mitä kysyttiin ja mihin vastattiin. Miksi pitää kysyä "onko luottamus kärsinyt?" kun voisi kysyä "pitikö median uutisoida vaalirahajupakasta/oliko median uutisointi vaalirahajupakasta perusteltua/oliko median uutisointi tasapuolista, jos ei, miksei?". Luotettavuus kun on käsitteenä sellainen, että määritelmiä on lähes yhtä paljon kuin vastaajiakin. Sama puute toki pätee gallupeihin muutenkin.

Puhtaammin mutu-osastolla arvelisin myös käyneen viime vuosina niin, että tämä myyttinen "luottamus" mediaan on kärsinyt mittauksissa sen takia, että media on tarkoituksella muuttanut toimintatapaansa läpinäkyvämmäksi: klassiset objektiivisuusrituaalit on (luojan kiitos) siirretty syrjään, ja pelkän tapahtumien (x sanoi y) listaamisen sijaan on ryhdytty kertomaan enemmän siitä, mitä ne tapahtumat (toimittajan mielestä) tarkoittavat - tämä on kiihtyvässä mediakilpailussa varsinkin sanomalehdille ainoa mahdollisuus pärjätä. No, objektiivisuusfetissin pauloissa edelleen oleva lukija hämmentyy, kun aiemmin kateederilta näennäisobjektiivisesti saarnattu teksti ottaakin kantaa ja saattaa olla jopa eri mieltä asiasta kuin lukija itse. Seuraa vastareaktio.

Tiivistettynä: media on jopa petrannut uutisoinnissaan viime vuosina, mutta lukija kaipaisi yhä jumalan sanaa, ja kun ei sitä saa, pettyy ja purnaa.

To, 2008-07-17 11:41 — Tuija

Koo, joo. Luotettavuus on

Koo, joo. Luotettavuus on niin hieno sana että sitä kai halutaan siksi käyttää - ja siksi, että luottamus kääntyy rahavirraksi. Luottamus menee, kestotilaus katkaistaan. Mut toisaalta luottamus on myös hyvin helppo ja yksinkertainen käsite: sitä joko tuntee tai ei tunne. Miksi, onkin taas oma monitieteinen kysymyksensä.

Luottamus on tosi lähellä maineen käsitettä, josta tuossa aiemmin kesällä puhuttiin Salla Laaksosen gradun tiimoilta.

To, 2008-07-17 13:45 — Tuija

hyviä ranskalaisia viivoja Kirsimarja Blomqvistilta

hyviä ranskalaisia viivoja Kirsimarja Blomqvistilta, ohessa pari otetta hakukoneeseen tarttuneista esityksistä

LUOTTAMUS JA VIRTUAALIYHTEISTYÖ
Kauppatieteiden tiedekunta & TBRC
Lappeenrannan teknillinen yliopisto

Luottamuksen pelisäännöt eivät välttämättä samoja kuin
perinteisissä yhteisöissä
• Ihmisten välinen luottamus vs. luottamus sosiaalisiin ja teknisiin
järjestelmiin (interpersonal –impersonal) –molempia tarvitaan
rinnakkain!
• Normit tai kontrolli luottamuksen korvikkeina, esim. avoin
ohjelmistokehitys ja ’impossiblepublicgoods’ (Kollock, 1999)
• Kollektiivisen luottamuksen ja ryhmäidentiteetin korostunut
merkitys (Spearset al., 2002; Krameret al., 1996)

© KirsimarjaBlomqvist

Prof. Kirsimarja Blomqvist
LappeenrantaUniversity of Technology
TeliaSonera Finland LUOTTAMUS
KILPAILUETUNA
VERKOSTOTALOUDESSA
UUDISTA JA UUDISTU-messut
Vanha Satama 250903

LUOTTAMUKSEN
RAKENNUSAINEET

HENKILÖ
•uskottavuus
•sosiaalisuus
•aktiivisuus
•maine
•näytöt
•optimismi
•jaetut perususkomukset
•onko maailma kilpailua vai yhteistyötä?
•voiko ihmisiin luottaa?

ORGANISAATIO
•maine
•brandi
•koko ja historia
•prosessit ja rutiinit
•organisaation kulttuuri: arvot ja toimintatavat

ULKOISET TEKIJÄT
•luotettu 3. osapuoli
•sertifikaatit
•sosiaalinen todistus muilta, jotka käyttäytyvät luottavaisesti

© Kirsimarja Blomqvist2003

Ja onhan luottamuksesta kirjoitettu artikkeli jos toinenkin. Suviko esimerkiksi on aiheesta lukenut graduaan varten, ja varmaan löytyy muistakin asiantuntijoita kun vähän huhuilee.

Hyvä oppimisympäristö tämä sosiaalinen media on, taas sen huomaa.

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö näkyy ainoastaan sinulle ja ylläpidolle
  • Allowed HTML tags: <img> <a> <style> <div> <br> <p> <caption> <span>
  • Automaattinen rivin/kappaleen katkaisu.

Lisätietoa sisällön esitysmuodosta

CAPTCHA
Pahoittelen ylimääräistä vaivaa. Tällä on tarkoitus estää spämmirobottien kommenttien lisääminen.
Image CAPTCHA
Copy the characters (respecting upper/lower case) from the image.
Syndicate content