Tuija Aalto seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Osallistuin tänään uuteen Sometime2010 -seminaaritapahtumaan, josta saattaa sukeutua vuotuinen sosiaalimediakokoontuminen - ainakin jos tämänpäiväisen osallistujien innostus kantaa.
Pääpuhuja Katja Presnal vannotti muistamaan, että sosiaalisessa mediassa markkinoinnissa avainasemassa ovat ihmiset, ei markkinointiviesti. Hän kertoi useita esimerkkejä, joissa toiminta lähti liikkeelle sosiaalimediavaikuttajahenkilöiden kautta ja laajeni näiden verkostojen kautta suureen yleisöön. Presnalin mukaan USAssa on suuressa huudossa mobiilin sosiaalisen median markkinointi ja tuloillaan lisätty todellisuus (augmented reality).
Lounastauolla piti verkottuman - puoliohjatusti, sillä tehtäväksi annettiin kysyä ja kertoa, missä on hyvä, mitä odottaa tapahtumalta ja mikä nyt kiinnostaa sosiaalisessa mediassa.
Yksi osallistujista oli Juhani Anjala, web-to-printin pioneeri ja kirjapainoammattilainen, jota digitaalinen media kiinnostaa.
Monelle tapahtuman tärkein anti oli tavata livenä netistä tuttuja tyyppejä. Itselleni sellaisia olivat esimerkiksi @onnikoo Pasi Heiskanen, @hponka Harto Pönkä, @mirz/@jams Hanna Takala, @nettimuori Marjatta Laine ja @Ordinare Maria Laitinen.
Tauko-ohjelmaksi käytiin maahan päinmakuulle. Verkostoitumismestariksi yltänyt Antti Vuento ohjeistaa.
Kommentit
SomeTime2010:sta käydään
SomeTime2010:sta käydään vilkasta jälkipuintia yhtäällä ja toisaalla, mikä tosiaan enteilee lisää hyviä tilaisuuksia yhdistää naamoja nimiin.
Tuntuu siltä, että tälle puuhalle olisi pitänyt olla vielä enemmän aikaa. Mekään emme ehtineet kuin moikata. Seuraavalla kerralla sitten...
No kylläpä käydäänkin!
No kylläpä käydäänkin! Näyttäisi kärjistetysti siltä, että nyt jotkut Qaiku-aktiivit ovat nyreinä siitä, että #Sometime2010 -tapahtumassa oli amerikan henkistä aurinkoista verkostoitumista ja keskeisessä roolissa yrittäjyys ja sosiaalisen median anti markkinoinnissa ja myynninedistämisessä. Tammikuussa joukko qaikulaisia matkusti junalla Ouluun ja takaisin, jolloin hashgag #Innovaatiojuna otti Twitterissä päähän vähintäänkin yhtä monia - teemaa ulkoa päin seuraajia ärsytti moinen innostus ja vouhotus ja yhdessä tekemisen riemu. (Innovaatiojunasta tässä blogissa)
Ilmeisesti tällaisten miittien rakentuminen väkisinkin noudattaa sitä logiikkaa, että tilaisuutta valmistelleet muodostavat aiheeseen vihkiytyneiden ydinpiirin, siihen osallistuneet oman panoksensa mukaan sisäpiirin, ja viileys teemaa kohtaan lisääntyy mitä kauempana sisäpiiristä ollaan. Tuntemuksiin sekoittuu omia arvoja ja ennakko-oletuksia siitä, millainen vuorovaikutus ja tarinankerronta ja verkkoläsnäolo on suotavaa ja tyylikästä. Tähän aiheeseen pitää palata syvemmin Löydy-kirjassa!
Muiden kokemuksia tilaisuudesta
Sallitaanko historiallinen
Sallitaanko historiallinen ulottuvuus? Minua ihmetyttää se että niin moni luulee olevansa ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa tuollaisessa myönteisessä tunnelmassa.
On sitä ollut ja maailmaa on parannettu tavoitteena Rauha Ystävyys Solidaarisuus (esim maailman nuorison ja opiskelijoiden festivaalit, olin Berliinissä 1973). Suomesta 800 osallistujaa, mukana monet joista tuli päättäjiä sittemmin. Tällaiseksi me maailman saimme mutta tavoite oli kaunis.
Mikä se tavoite nyt on muuta kuin mukava yhdessäolo? Joillakin se on markkinahenkisyys ja oman yrityksen menestys.. joillakin se on ihmisarvoisen maailman rakentaminen. Minä olen edelleen mukana jälkimmäisessä. Kun muutosta käy toteuttamaan, tulee vastaan ... niin mitä kaikkea?
Heli, kerro lisää! Tässä
Heli, kerro lisää! Tässä muistin virkistykseksi hieman silloisia nuoria Elävästä arkistosta: Nuoret miehet Matti Ahde, Ilkka Kanerva, Ilkka-Christian Björklund, Risto Volanen ja Lauri Ihalainen johtivat joukkoja, kun suomalainen nuorisovaltuuskunta osallistui DDR:ssä vuonna 1973 nuorisofestivaaleille.
Niinhän se tahtoo olla, että
Niinhän se tahtoo olla, että kun jokin ryhmä innostuu puuhaamaan jotain yhteistä ja se into alkaa näkyä myös ulospäin, myös vähättely ja kritiikki alkavat saada lisää pontta. Minä näen tähän tilanteeseen liittyvän kriittisen keskustelun vain hyvänä. Toki lievää änkyröintiäkin on näkynyt. Innovaatiojuna, jossa myös olin mukana, oli mielestäni enemmän sisäpiirin juttua kuin tämä Sometime2010, jossa tarkastelun ja keskustelun alla oli suurempi ilmiö ja kokonaisuus eli sosiaalinen media ja sen tarjoamat mahdollisuudet.
Jorma Ollila oli
Jorma Ollila oli keskustanuoria silloin. Yrjö Engeström ja muita tulevia proffia. Parhaiten itse muistan taitelijat, Agit-Prop, Kiti Neuvonen, JOS-Agit Jyväskylästä ym ym. kaikista poliittisista puolueista, se oli saavutus. 800 ihmistä on aika pitkä juna ja taisi kaikkiaan kulua pari viikkoa.
Huomaa että sometime tapahtuma oli niin tehokas että viritti muistot kun katselin jonkun kaverin olkapäiltä silmänkantamattomiin ulottuvia iloisia innokkaita ihmisiä. Tuo sama henki herää taas.. silloin autoimme 3. maailmaa, nyt pitäisi pelastaa koko maapallo?
Mutta eiks mukana ole ketään muita kuin minä tuolta festarilta tai vastaavalta, niitä oli ainakin joka toinen vuosi. Olimme niin kriittisiä että vielä tänä keväänä Keski-Suomalainen paljasti listan mukana olleista!
Hidas hämäläinen tässä moi,
Hidas hämäläinen tässä moi, korjaisin tuon Twitteri-nimimerkkini teettömäksi eli @mirz tuo oikean ihmisen esiin :)
Tee poistettu, kiitos Hanna!
Tee poistettu, kiitos Hanna!
Kirjoita uusi kommentti