Arvioi tämä blogimerkintä
Tuija Aalto on helsinkiläinen media-alan ammattilainen, joka seuraa digimediaa työkseen ja huvikseen.
Syötteet
Sula Pinta
Sula Pinta on tilattava ääniohjelma, podcast, median uusista ulottuvuuksista. Noin viikoittain ilmestyvän audio-ohjelmasarjan erityisen kiinnostuksen kohteena ovat uudet 3D-maailmat.
Tilaa podcast
Tilaa blogi
Näin toimii valtamedian ja blogien mediaekosysteemi
Valtamedia on viihteellistynyt, kirjoittaa Pni artikkelissaan "Suomen valtamediasta tulikin viihdesivustoja": "Asiapitoisen journalismin sijaan Suomen suosituimmat mediatalojen ylläpitämät verkkosivut keskittyvät viihteeseen. TNS gallupin palvelun mukaan 50 suosituimmasta suomalaisista verkkosivuista 44 voi luokitella viihteeksi".
Erkka avasi aiheesta ketjun Jaikussa: Wtf? Hesarin blogi-jutun perusteella kansalaisjournalismia ei ole olemassa, jos sen aiheet ja taso ole Suomen Kuvalehteen rinnastettavaa...
Näppärää monimediaista keskustelunavailua Helsingin sanomilta: paperilehden old skool - näkökulmalle on talon oman toimittajan blogissa eriävä mielipide. Dan Gillmorin kuvaama mediaekosysteemi (selostus Matti Lintulahden vanhassa blogissa) pyörii jopa saman konsernin sisällä:
HS.fi: Kulttuuri: Suomen blogeista tulikin viihdesivustoja
Rajatapauksia-blogi: Blogit, eriävä mielipide - ja juuri siitähän tässä on kyse
Kyseinen journalistinen kokonaisuus tekee kuitenkin valitettavan stereotyyppisen roolituksen: usein mediassa julkaistu juttu synnyttää jatkokeskustelua blogeissa, totta; mutta erittäin usein myös toisin päin kiinnostava kansalaisjournalistinen sisältö on ensin blogissa ja ponnahtaa sieltä laajempaan julkisuuteen.
RSS
Kommentit
Ajoittain tuntuu, että osa
Ajoittain tuntuu, että osa toimittajista on sokeita sille, mistä heidän juttunsa ja taustatietonsa tulevat - ikäänkuin se olisi heidän ansiotaan, että heille epäsuorasti tyrkytetään uutisia ja niihin liittyvää taustoitusta pitkin verkkoa. Eli kun kun kansalaismediassa käsitellyt aiheet nousevat valtamediaan, ei se ole enää kansalaismedian vaan valtamedian ansiota? Toimituksissa taputellaan selkään, että olipa terävä toimittaja kun bongasi uutisen, vaikka syy miksi juttu päätyi valtamediaan on siinä, että sadat tai jopa tuhannet kansalaiset pitävät aihetta omin voimin esillä, että vertaiset SEKÄ valtamedian edustajat älyäisivät havahtua asiaan.
Samalla kansalaismedialta odotetaan epärealistisesti itsenäisesti saavutettua julkisuustasoa, johon sillä ei ole resursseja ilman valtamediaa. Tuskin kukaan bloggaaja edes kuvittelee, että mitään koko kansaa kattavaa uutisointia voidaan tehdä ilman valtamedian koneistoa.
Kansalaisjournalismin toinen muoto, eli ne marginaali-aiheita käsittelevät blogit ovat sitten oma lukunsa. Siellä otetaan uutisvoittoja tunneittain, mutta koska aiheista ymmärtävä ja kiinnostunut yleisö on niin pientä, niin suurempia massoja puhuttelevan valtamedian kaikki edustajat eivät edes tunnusta tapahtuvaa mikäänsortin journalismiin rinnastettavaksi tiedonvälitykseksi.
Viimeaikainen sensuurikeskustelu on hyvä esimerkki kansalaisvaikuttamisen ja -journalismin keinoista. Kun ihmiset itse nostavat kritiikin esiin ja pitävät keskustelua julkisesti yllä, tarttuu myös perinteinen media siihen. Osaavatko toimittajat sitten ottaa aiheesta kopin riippuu tietenkin osittain heidän omasta medialukutaidostaan.
Mainiota koostetta,
Mainiota koostetta, kiitoksia!
Itse yritän tässä sunnuntaiaamun ratoksi ymmärtää muun muassa sitä, että mikä tekee Hesarin ruokasivuista journalismia, mutta ruokablogeista viihdettä. Vielä en ole tätä ymmärtänyt, mutta ehkä joku viisaampi voi kertoa.
Lisää linkkejä
Lisää linkkejä
Joo hyvä pointti Pirkka sulla
Joo hyvä pointti Pirkka sulla tossa ("Ei ainakaan olla niin viihteellisiä kuin noi!"). Ettei vaan ole journalistilla sellainen ajatus että se mitä journalisti kirjoittaa on journalismia ja jos joku muu huuhanteri sattuu kirjoittamaan samasta asiasta niin se on jotain ihan muuta huuhailua. Mikä siis sinänsä on tottakin: kyllä meille ainakin Tampereen yliopistossa opetettiin että journalismi on professio ja ihan niinkuin lakimies ja lääkärikin, vaatii oman osaamisensa ja eettisen koodistonsa ja rajatun, suljetun tekijäjoukkonsa.
Nyt jengi tekee itse diagnooseja vertaiskeskustelujen pohjalta niin että oikeilla lääkäreillä on näiden itseoppineiden potilaiden kanssa hikiset paikat. Lakimiehillä taitaa vielä olla auktoriteettiasemansa tallella, mutta kuinka kauan?
Muuten tuoreessa Buzz Out Loudissa (#681) Molly Wood &co ärhentelevät valtamediaa pysymään poissa blogosfääristä. Keskustelu sai alkunsa Mark Cubanin kirjoituksista, jossa hän kertoi tehneensä rajanvedon että hänen omistamansa urheilujoukkueen otteluihin ei pressikatsomoon pääse yksikään valtamedian urheilubloggaaja koska muuten hänen pitäisi päästää sisään kaikki bloggaajat minkä jälkeen stationille ei maksavaa yleisöä enää mahtuisikaan (Blogging and Newspapers, a Lesson in How Not to Brand and Market).
erkka tuossa ehtikin
erkka tuossa ehtikin kirjoittaa jo tärkeimmät, täydennän ja rautalankaistan hieman. Kun kansalaiset vinkkaavat ja antavat taustatietoa toimittajalle, tai toimittaja lukee blogin ja kirjoittaa sen pohjalta, niin syntyy journalismia. Kun kansalaiset kirjoittavat itse nettiin, syntyy hömppää.
Suomessa keskustelu on aika harhaista, vrt. esm talven kommentit Journalistiliiton puheenjohtajalta ja Pekka Hyväriseltä. Valtamedia ja blogit elävät symbioosissa, tarvitsevat toisiaan ja molemmilla on oma roolinsa. Katsotaan millaista jälkeä syntyy, kun Andrew Keen on käynyt Suomessa :)
Onko tässä se perusongelma, että kansalaisten ei *pitäisi* lukea nettiä ja kirjoittaa nettiin, vaan pitäisikö palata takaisin kuluttamaan vain valtamediaa ja kirjoitella lehtien mielipidepalstoille?
Sitäpaitsi HS:n arvio Blogilista.fi:n ja 50 blogin perusteella on aika suppea. Esm Jokela levisi kokonaisuudessaan irkissä ja mikrokanavissa, kun valtamedia ei edes tiennyt tapahtuneesta. Niinikään sensuurikeskustelu nousi ensin irkissä ja blogeissa, ennen kuin muutama valistunut valtaverkkojulkaisu nosti sen esiin, mistä vyyhti alkoi purkautua.
Pakko vetää nyt vähän
Pakko vetää nyt vähän sivuraiteille...
"Mikä siis sinänsä on tottakin: kyllä meille ainakin Tampereen yliopistossa opetettiin että journalismi on professio ja ihan niinkuin lakimies ja lääkärikin, vaatii oman osaamisensa ja eettisen koodistonsa ja rajatun, suljetun tekijäjoukkonsa."
Totta. Mutta ottaako nyt siis vain päähän, kun toiset professiottomat pystyvät samaan lopputulokseen kuin itse ilman vuosikausien opiskelua?! :-D
Toimittajaksi ilman yliopistoa, blogeista itseoppineita toimitta
Tuija: "Mikä siis sinänsä on tottakin: kyllä meille ainakin Tampereen yliopistossa opetettiin että journalismi on professio ja ihan niinkuin lakimies ja lääkärikin, vaatii oman osaamisensa ja eettisen koodistonsa ja rajatun, suljetun tekijäjoukkonsa."
Mutta pitää olla oikeustieteen kandidaatti päästäkseen harjoittaman lakimiehen ammattia tai lääketieteestä paperit lekuriksi. Toimittaja on vapaa ammatti. Aina silloin tällöin olen tavannut vanhempia toimittajia, jotka avoimesti halveksuvat yliopistosta tulevia tshuurnalismia opiskelleita toimittajia. He ovat ite tulleet alalle sattumalta apupoikina tai kotikaupungin pikkuelhteen kirjoittelemalla. Tämä olisi selvästikin edelleen heidän nähdäkseen ihanteellinen tapa päätyä toimittajaksi, sillä näin valinnassa korostuu luonne (ja miehiä saadaan alalle enemmän) ja ammattai tehdään elämänkokemuksella eikä akateemisella paatoksella.
Tällaisille dinosauruksille saattaisi olla mieluista nähdä etevistä bloggaajista nousevan uusia journalisteja valtamedioihin ilman Tampereen oppeja?
Erkka: "Ajoittain tuntuu,
Erkka: "Ajoittain tuntuu, että osa toimittajista on sokeita sille, mistä heidän juttunsa ja taustatietonsa tulevat - ikäänkuin se olisi heidän ansiotaan, että heille epäsuorasti tyrkytetään uutisia ja niihin liittyvää taustoitusta pitkin verkkoa."
Jep.
"Viimeaikainen sensuurikeskustelu on hyvä esimerkki kansalaisvaikuttamisen ja -journalismin keinoista. Kun ihmiset itse nostavat kritiikin esiin ja pitävät keskustelua julkisesti yllä, tarttuu myös perinteinen media siihen."
Valtion tiedonjulkistamisen palkinto Matti Nikille!
Valtion tiedonjulkistamisen palkinto Matti Nikille!
Vahvistetaanpa vielä tuota Suvikon ehdotusta "Valtion tiedonjulkistamisen palkinto Matti Nikille!". Perjantaina Julkisen alan tiedottajien vuosikokouksessa pidetyssä paneelikeskustelussa mediapsykologi, tutkija Anu Mustonen mainitsi istuvansa joukossa, joka näitä palkintojen saajia rankkeeraa, ja mainitsi, että verkkotoimijoitakin haluttaisi nostaa mutta että sukellus.fi - keissin jälkeen laadukkaita kandidaatteja on ollut vaikea löytää. Ehkä voimme autta heitä löytämään Matti Nikin.
Äh, tulipas monta kommenttia
Äh, tulipas monta kommenttia tähän entryyn sillä välin kun nakuttelin tätä ihan liian pitkää tekstiä. Lyhyesti: Pointti on se, että vaikka blogit jja perinteinen media elää symbioosissa, niin tällä hetkellä perinteisellä medialla on kyllä ihan hitosti skarppaamista. Oli kirjoittajat miten ammattilaisia tahansa niin millään Kanervan tekstiviesteillä se ei tule säilymään hengissä.
-- Pitkästi --
Sedis sanoo sen ääneen, mitä mieltä itsekin olen.
"Todellisuudessa blogit ja verkkokirjoittelu ovat haastaneet ja menneet sata kertaa perinteisen median ohi. Printtimedian painosten lasku kertoo sen yleisellä tasolla kuten sekin into, jolla nämä mediat ovat verkkoon tulossa. Kolmas näkyvä ilmiö on tämä blogien ostaminen osaksi printtimedian verkkoistumista."
Pääasiallinen ongelma lienee se, että perinteinen (valta)media on konsensushakuista ja pyrkii ylläpitämään vallitsevaa olotilaa. Ainoa syy miksi se ylipäätänsä vaivautuu keikuttamaan venettä, on sen oma taloudellinen etu. Keinona tämän konsensuksen ylläpitoon on vaikeneminen ja massojen huomion ohjaaminen sirkushuveihin.
Sirkushuveina voidaan pitää vaikkapa, sitä että MTV3 pääuutislähetyksessään kysyy Brysselissä olevalta poliittiselta toimittajaltaan useampaan kertaan Kanervan tekstiviestisotkuista. Susan Ruususen ja Vanhasen toilailut näyttävät myös olevan vuodesta toiseen pääuutinen, johon voidaan käyttää rajattomasti palstamillimetrejä vaikka ketään ei kiinnosta. Tästä näkökulmasta katsottuna perinteisellä medialla ei ole paljoakaan varaa puhua yhtään mitään blogien viihteellistymisestä.
Ääriesimerkki vaikenemisesta puolestaan on Turun Sanomien toiminta sensuurikeskustelussa.
TS:ää lukiessa sensuurikritiikkiä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Kaunis esimerkki lehden linjasta oli uutinen (vrt tietokone) Suvi Lindenin jalkautumisesta kahvilavieraiden joukkoon (paikalla oli eläkeläiset, nörtit ja toimittajat mm. Turun Sanomien), jossa kauniisti jätetään mainitsematta internetsensuuri ja debatti Matti Nikin ja Suvi Lindenin välillä vaikka se oli tapahtuman ainoa uutisoinnin arvoinen asia. Uutinen mielenosoituksesta on tähän mennessä ainoa asia jossa TS on katsonut tarpeelliseksi mainita nettisensuurin vastustuksesta. Siinä vastustus olisi ollut hieman hankala peittää ja 500 ihmisen miekkarikin oli varmaan pakko mainita. Tosin suomen keltainen lehdistö, Ilta-sanomat ja Iltalehti, taisivat jättää uutisoimatta miekkarinkin.
Muutenkin perinteisessä valtamediasta ainoa, joka oikeasti toi jotain uutta sensuurikeskusteluun, oli sunnuntaisuomalaisen erinomainen artikkeli. Siinä oli haastateltu Nikkiä, konsultoitu asiantuntevia ihmisiä ja pohdittu miten sensuurilain tapainen kämmi on ylipäätänsä päässyt läpi. Kudos toimittajalle.
Mutta mitä kertoo perinteisestä valtamediasta se, että sunnuntaisuomaista lukuun ottamatta se kykeni ainoastaan referoimaan nettikeskusteluita? Eikö asiantunteva valtamedia tarkoita sen oman retoriikan mukaan sitä, että sillä on resursseja siihen, että asioita voidaan käsitellä syvällisesti, monipuolisesti jne?
Tässä tapauksessa se olisi tarkoittanut niiden kysymysten kysymistä joihin kansalaisjournalistit/it-media ei saa vastauksia, eri asiantuntijoiden näkemysten kertomista, muiden maiden kokemusten esittelyä. Sen pohtimista, että miten on mahdollista suomessa säätää täysin poliisivaltiotasoinen laki ilman, että kukaan älähtää (media mukaan lukien) ja voiko asia toistua tai onko se tapahtunut aikaisemmin jo? jne
Näitä asioita olisi voitu tuoda esille riippumatta siitä mitä mieltä sensuurista ollaan, mutta niin ei tehty vaan vaiettiin niin pitkälle kuin kyettiin. (about 3 vuotta. Lisäksi ensimmäinen sensuuria syvällisemmin käsitellyt valtamediaa edustava taho ei ollut suomalainen vaan brittiläinen the Register, joka kerkesi tekemään juttunsa yli viikon kotimaista mediaa ennen.)
Lisätään tuohon vielä, ettei
Lisätään tuohon vielä, ettei sensuurikeskustelu ole mitenkään ainutlaatuinen tapaus vaan ainoastaan ajankohtaisin ja mahdollisesti parhaiten dokumentoitu. (*köh, joku mediapuolen ihminen vois tehdä vaikka gradun Itsesensuurista suomessa 2000-luvun alussa köh*)
erkka, Pirkka, Kari A. Hintikka, Suviko, zache
erkka, Pirkka, Kari A. Hintikka, Suviko, zache kiitos kommenteistanne, tästähän tuli nopealla tahdilla tämän blogin mittakaavassa pitkä kommenttiketju ja antoisa keskustelu. Tämä erkan avaama Jaikuketju on ollut vilkkaudessa omaa luokkaansa.
Kari Haakanan aamupäivän postaus toimii hyvänä hubina aiheesta käytyyn keskusteluun.
Ja sitten ehdottamaan!
...siis Tiedonjulkistamisen valtionpalkintoa:
"Esityksiä voivat jättää sekä yksityiset henkilöt että yhteisöt vuosittain 15.12. mennessä sähköpostilla info@tjnk.fi tai postilla osoitteeseen Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Hallituskatu 2 B, 00170 Helsinki. Neuvottelukunta tekee 15.3. mennessä opetusministeriölle ehdotuksen palkinnon saajiksi ja opetusministeriö tekee päätöksen huhtikuussa."
Blogihakemistoista ja -tilastoista vielä
Vasta tätä kautta huomasin miten kiivasta vaihtoa siellä on meneillään ; eläköön jaikuilu jne. =)
Kaikkea muuta onkin jo kommentoitu ylimääräisesti, mutta minua sapetti seuraava :
"Blogien kävijämäärien mittaaminen on Suomessa alkeellisella tasolla. Blogilista.fi on ainoa yhtenäinen tilasto..." ja vertailukohtana ainoastaan Ruotsi. En tunne naapurimaan blogiskeneä (ruotsintaito nolla) mutta Ranskassa ei ole ainuttakaan oikeaa blogilistaa, ja kerronkin aina täällä miten yhtenäinen kotimaan blogistan on ja miten kätevää on kun melkein kaikki blogit löytyvät yhdestä paikasta. Ranskassa on kilpailevia hakemistoja, blogipalvelujen omia listoja, teema-aiheisia listoja... muttei ainuttakaan joka yltäisi Blogilistan virallisen aseman lähellekään.
Eläköön Suomen blogistan !
Kirjoita uusi kommentti