Kansalaisjournalismin salaista kaavaa avaamassa

Allvoices.com on uutispalvelu, joka kokoaa valtamedian julkaisemia uutisjuttuja ja samoja asiasanoja sisältäviä blogimerkintöjä ja nettivideoita selattavaksi aiheen, niissä esiintyvien ihmisten nimien tai paikan perusteella. Palvelun näyttävin piirre ensi näkemältä onkin Googlen karttapalvelun päältä selattava uutisnäkymä.

"Aikana, jona perinteiset mediayhtiöt supistavat rankasti toimintaansa, tarve kansalaisten omalle raportoinnille on suurempi kuin koskaan. Uskomme, että malli, joka yhdistää käyttäjien tuottaman sisällön ammattilaisten ylläpitämiin uutislähteisiin, luo ensimmäisen todellisen ihmisten median", sanoo Allvoicesin perustaja ja toimitusjohtaja Amra Tareen Helsingin Sanomissa (Raja ammattitoimittajan ja kansalaisjournalistin välillä hämärtyy verkossa).

Allvoices sanoo olevansa "ensimmäinen avoin mediasivusto, jolle kuka tahansa voi raportoida mistä tahansa". Toimitusjohtaja itse näyttää, että kynnys ei ole korkea (käännös minun): "Hunajan ja kanelin on havaittu parantavan useimmat vaivat. Vaikka hunaja on makeaa, oikeina annoksina siitä ei ole vaaraa diabeetikolle. Mitä sekoituksessa siis on? En todella tiedä vastausta. Mutta olen kuullut että sillä voi hoitaa seuraavia seitsemää jokapäiväistä vaivaa: 1. Kylmettyminen 2. Immuunijärjestelmä 3. Akne 4. Painonpudotus 5. Pahanhajuinen hengitys 6. Kofeiiniton energiajuoma 7. Virtsarakon tulehdukset." Tara Amreenin mukaan kaksi ruokalusikallista kanelijauhetta ja yksi teelusikallinen hunajaa lasillisessa haaleaa vettä tuhoavat rakossa olevat bakteerit. Minkäänlaisia lähteitä tai terveystiedon auktoriteetteja artikkeli ei lainaa (Amra Tareen: Your Kitchen is hiding the next miracle cure.).

Kansalaisjournalismin mahdollisuuksista käytyä keskustelua seuranneet voivat luetella useamman verkon uutispalvelun, jotka ovat pyrkineet antamaan äänen yleisölle. Menestyneimpinä konsepteina mainitaan useimmin Al Goren ja Joel Hyattin Current TV ja Etelä-Koreasta ponnistava OhmyNews. "Every citizen in the world is a reporter", julistaa OhmyNews International.

Miksi nämä kaksi palvelua ovat menestyneet siinä missä moni muu kansalaisjournalistinen unelma on kaatunut? We The Media - kirjan kirjoittaja Dan Gillmor yritti kansalaisjournalistista paikallisuutissivustoa Bayosphereä USA:n länsirannikolla, mutta luovutti reilun puolen vuoden jälkeen. Sivustosta tuli liian teknologiauutispainotteinen ollakseen laajemman paikallisen yhteisön silmissä kiinnostava (What are the lessons from Dan Gillmor's Bayosphere?).

Hyperpaikallinen Backfence lopetti vuosi sitten (Local Community Network Backfence Closing Down All Sites). Christopher Lydonin ja Mary McGrathin Radio OpenSource oli kaatua kustannusrakenteeseensa kesällä 2007 (Doug Kaye: Radio Open Source on Hiatus), mutta jatkoi toimintaansa saman vuoden marraskuussa Watson Institute at Brown University:n siipien suojissa. Radiotuotanto jatkuu nyt opiskelijavoimin.

Amerikkalaisen jo viidettä kertaa julkaistun State of The News Media - raportin mukaan kuluvan vuoden tärkeimpien havaintojen mukaan yleisön luoma sisältö, "user generated content", ei olekaan niin laadukasta kuin alkuinnostuksen perusteella kuviteltiin: "The prospects for user-created content, once thought possibly central to the next era of journalism, for now appear more limited, even among “citizen” sites and blogs. News people report the most promising parts of citizen input currently are new ideas, sources, comments and to some extent pictures and video. But citizens posting news content has proven less valuable, with too little that is new or verifiable".

Yksi tärkeimmistä opeista, joita yllä kuvatusta esimerkeistä itse poimin, on, että jos haluaa saada laadukasta sisältöä, joka ei ole tuotettu kissanhäntä kainalossa, siitä on maksettava. Faktojen tarkistamiseen, lainausten lähteittämiseen, sujuvan tekstin kirjoittamiseen ja valokuvien ja videoiden toimittamiseen menee aikaa. Blogimerkinnät eivät ole ilmaisia edes kirjoittajilleen: niihin pannaan aikaa, koska palkkioksi saadaan jotakin arvokasta: sosiaalista arvostusta, hyvä mieli, tyydytystä siitä, että on saanut aikaiseksi jotakin konkreettista ja näkyvää.

Uskon, että parhaimmat liiketoimintamallit hyvien tarinaniskijöiden motivaation koukuttamiseksi ja sitouttamiseksi ovat vielä löytämättä.

Kommentit

Olisikohan muotiblogimaailma

Olisikohan muotiblogimaailma tässäkin suunnannäyttäjänä. Olen huomannut viime aikoina useammastakin muotiblogista, että bloggaajille on lahjoitettu tuotteita ja tottahan he sitten niistä kirjoittavatkin. Kumma kyllä, en ole edes pistänyt pahakseni. Väitänkin, että on aika tehokasta markkinointia parhaimmillaan... ja kunhan ei ole liian läpinäkyvää. Eikä se ole, kun markkinointi verhoutuu käyttökokemukseksi.

Neulebloggaajat, parhaimmat, saavat lankaa uusiin neulesuunnittelutöihinsä tai uutuuksia kokeiltavaksi.

Kukahan antaisi mulle jotain testattavaksi ja rapsattavaksi ;-D Ilmoittaudun tässä ja nyt vapaaehtoiseksi testaamaan vaikkapa hulppeaa kakkosasuntoa kaupungissa, kivaa maaseutumökkiä meren rannalla, tilavaa perheautoa tai omaa kauppakassia, jotain viileetä pyörää ja kypärää, farkkuja, jotka eivät korosta jenkkakahvoja, mutta tekevät pepusta upean, kenkiä, kaikenlaisia kenkiä, laukkuja, kaikenlaisia laukkuja, pöytätietokoneita, Linux-läppäreitä, tallentavia dgibokseja, gerbiilin ruokaa ja varusteita, lasten harrastusvälineitä jne. jne. jne.

Neule- ja muotiblogit,

Neule- ja muotiblogit, joidenkin vimpainblogien ohella varmaankin ovat esimerkkejä siitä että bloggaaja saa jotain aineellista hyötyä itselleen niinä aineettomina hyötyinä ilmenevien palkintojen lisäksi.

Lähettävätkö kustantajat muuten nykyään bloggaajille arvostelukappaleita uutuuskirjoista? Jos, niin mitkä ovat bloggaajuuden kriteerit? Onko lukijamääräkynnystä tai ilmestymistiheysvaatimusta? Nythän on tarjolla ilmaista avointa puolueetonta mittaus-listauspalvelua (Oindex.fi) joten kävijämääriin perustuva oman blogin uskottavuuden osoittaminen olisi käytännössä mahdollista.

Tuotenäytteiden toivossa bloggaaminen on silti aika vaatimaton ansaintalogiikka-ajatus. Journalisteillekin lähetetään tuotteita kokeiltavaksi (eikä varmaan kaikkia kokeiltuja aina muisteta perätä takaisin) ja silti he saavat palkkaa työstään. Onko johtopäätös siis, että journalistisia sisältöpalveluja tullaan näkemään mitä erilaisimpia, ja jos niihin pestataan vakituisia sisällöntuottajia, näistä tulee vähintääkin freelancejournalisteja, jolloin kansalaisjournalismista ei voida puhua.

Artikkelin asenne ihmetyttää

Minulla tökkii Hesarin jutussa tämä kohta:

"Rajalinja internetissä puuhastelevien kansalaisjournalistien ja vakavasti otettavien ammattitoimittajien välillä on hämärtymässä."

Mitä ovat nämä "vakavasti otettavat ammattitoimittajat", ja miten he eroavat lukijoista, jotka ovat usein tai yleislehtien tapauksessa jopa useimmiten toimttajia paremmin koulutettuja ja fiksumpia?

Voi olla, että tuo kohta on vain huolimattomasti kirjoitettu. Toivottavasti ainakaan journalismikoulutuksessa ei opeteta näin ylimielistä suhtautumista, koska sille ei todellakaan ole perusteluita ja tilaa.

Netti on tuonut esille juuri sen, että vaikka artikkeliin olisi haastateltu useita asiantuntijoita, aina on voinut jäädä joku tärkeä näkökulma tuomatta esille, ja sen voi lukija tai blogiyhteisö tms. sosiaalisen median muoto paljastaa.

Toimittajien kannattaa ottaa tämä mahdollisuutena ja uutena työkaluna, ei suhtautua siihen ylenkatsoen.

Mä luulen että nimenomaan

Mä luulen että nimenomaan journalismikoulutuksessa terotetaan tätä eroa. Mutuni jopa sanoo, että siellä annetaan vähintäänkin rivien välissä ymmärtää, että kaikenlainen bloggaaminen ja podcastailu on ajanhukkaa ja kaikki aika ja juttuideat kannattaa pitää tallessa mielessä odottamassa sitä hetkeä, että joku freelance-sisältöä ostava väline haluaa sisällöstä maksaa. Korostan, että tämä on siis luulo, ei ajantasainen tieto ja että käytännöt varmasti vaihtelevat opinahjoittain.

Jos minä olisin suunnittelemassa journalismikoulutusta, ottaisin käytännön harjoitustöiden ohjelmaan ehdottomasti kaikkea sorttia omatoimijulkaisemista, jotta kirjoittajille voisi alkaa kehittyä jo opiskeluvaiheessa sisällöntuottajan verkkoidentiteetti, mainetta ja ja omaa lukijakuntaa eli nettiläsnäolon synnyttämää verkostoa.

Kurinalainen, rutiininomainen ja säännöllinen sisällöntuotanto omaan verkkojulkaisuun auttaa asennoitumaan työelämään, jossa joutuu (gasp) säännöllisesti tekemään juttuja myös aiheista, jotka eivät yhtään kiinnosta.

Indie-julkaisemisella hankittu ammattiminen asenne ja kokemus ei voi mitenkään olla tämän hetken ja tulevaisuuden työmarkkinoilla palkkapussista pois, päin vastoin.

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö näkyy ainoastaan sinulle ja ylläpidolle
  • Allowed HTML tags: <img> <a> <style> <div> <br> <p> <caption> <span>
  • Automaattinen rivin/kappaleen katkaisu.

Lisätietoa sisällön esitysmuodosta

CAPTCHA
Pahoittelen ylimääräistä vaivaa. Tällä on tarkoitus estää spämmirobottien kommenttien lisääminen.
Syndicate content