Tuhat sanaa

Jenni-Juulia Wallinheimo, Bubble wrap kuva: tuija.

Tänään näin kuolemaa kaikenlaisissa kuvissa.

"Olen ärsyyntynyt kuvista ja teksteistä, joissa vammaiset esitetään söpöinä sukupuolettomina puutarhatonttuina, sirkuskääpiöinä ja herttaisina hassuina nukkeina", kirjoittaa Jenni-Juulia Wallinheimo blogissaan Vammaisen vartalon kuvat.

Iltauutisissa näytettiin kuvaa tänään avatusta Ars 06 - näyttelystä.

Jake ja Dinos Chapmanin toukkia ja matoja kihisevät luurangot toivat jostain syystä mieleen Wallinheimon Bubble Wrap - teokset, joita näin Ruukissa Facesin aikaan.

Blogissaan Wallinheimo moittii vammaisten taiteen sortuvan joskus liikaan kiltistelyyn:

"Vammaistaiteen voimakas sidonnaisuus suvaitsevaisuuskasvatukseen ja hyväksyvän vastakatseen kerjääminen voivatkin olla yksi syy siihen, miksi vammaistaidetta ei taidepiireissä hirveästi arvosteta. Voisi jopa sanoa, että vammaistaiteen kentällä tehdään usein vahingossa vammaisaiheisia kukkatauluja kun koitetaan miellyttää kaikkia."

"Toisaalta voin vain kuvitella yleisön reaktiota, jos esim. CP-vammainen nuori kuvataiteilija maalaisi kuin Kalervo Palsa ja änkyttäisi näyttelypuheessa esikuvaansa lainaten, että: "Lempipuuhiani niinikään runkkaamisen ja maalaamisen lisäksi on kuseminen sillalta, mieluummin virtaavaan veteen, myötävirtaan."

Wallinheimo kirjoittaa blogissaan valtaistavasta vastakatseesta:

"Vastakatseella vammaiset taiteentekijät voivat yrittää horjuttaa käsityksiä heikommasta, alempiarvoisesta ja avun varassa elävästä ihmisryhmästä. Vammaistaiteessa vastakatseen tiedostaminen on mitä suurimmassa määrin valtakysymyksen tiedostamista."

Lasten ja nuorten mediakulttuurin lehti Peilin jutussa "Gallerian monet kasvot" kuvataideopettaja ja kuvataiteiljaa Outi Sunila pohtii IRC-galleria - ilmiötä ja sitä, miksi nuoret laittavat kuviaan nettiin. "Oma käsitykseni on, että kuvilla luodaan yhteenkuuluvuuden tunnetta samaan tyyliin kuin muutama vuosikymmen sitten omien jengien kautta" ja "kuvissa on läsnä samaa tematiikkaa kuin malli- ja mainoskuvissa".

Totta hitossa. Eikö kyse ole siitä samasta valtaistumisesta, uhoamisesta jopa - "joo, hukuttakaa vaan meidät siihen puolipornoistuvaan visuaaliseen suggestiiviseen markkinahumuiseen mediavirtaanne, täältä pesee takaisin, hhah".

Kuvien ottamisen ja julkaisemisen ilmaisuvoima latistetaan helposti mistään ymmärtämättömien lapsukaisten syyntakeettomaksi ekshibitionismiksi.

Entä jos sitä lukisi mediakritiikkinä, tai vaikkapa taiteena?

Jos vaikkapa tämä kuva olisi Ars 06:ssa, sitä kai tulkittaisi hätähuutona lapsuuden menettämisestä ja yhteiskunnan tunteettomuudesta. Ehkä se on sitä, IRC-galleriassakin. Tai ehkä se on vain nuori kundi pakastimessa.

Tämä blogimerkintä ei ole taidekritiikkiä, koska minulla ei ole siihen tarvittavaa sanastoa eikä taidehistorian tuntemusta, onpahan vain yksi säie todellisuutta Suomesta vuonna 2006.

Säikeet kudotaan langaksi, langasta virkataan pipo ja pipo pannaan päähän. Se suojaa kylmältä.