Tuhat sanaa

Kulttuurilehti Kaltion nettisivut paistavat tätä kirjoittaessa tyhjää valkoista. Päätoimittaja ei suostunut poistamaan "lehden perusarvoja loukaavaa" sarjakuvaa nettisivuilta ja sai potkut. Oulun kaupunki säikähti kohua ja perui Muhammed-sarjakuvan piirtäjältä tilatun työn. "Muhammed-hysteria leviää", raportoi EFFI.

Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi kirjoittaa blogissaan: "Kaltion hallituksen puheenjohtaja Harri Kynnös kiisti ilmoittajien painostuksen vaikutuksen, kun haastattelin häntä tänään puhelimessa. Sen sijaan kyseinen sarjakuva on ristiriidassa lehden hallituksen jäsenten edustamien arvojen kanssa. "Emme halua horjuttaa suomalaista yhteiskuntaa, ymmärrät varmaan", hän sanoi.

"En suoraan sanoen ymmärrä, kirjoittaa Parnasson Jarmo Papinniemi.

Viis Muhammedista. Sarjakuvan sotamanaus se Kaltion hallituksen suututti, sieltä ne perusarvot juontavat. Kultti.net taustoittaa Kaltion syntyhistoriaa ja arvoja seuraavasti:

"Pohjoissuomalainen kulttuurilehti Kaltio ei voinut olla syntymättä toisen maailmansodan jälkeen, sillä sitä oli ideoimassa kaksi nuorta sanomalehtimiestä, sanomalehti Kaiun toimittaja Atte Kalajoki (s. 1914) ja sanomalehti Kalevan toimittaja Reino Rinne (s. 1913). Pitkän ja uuvuttavan sodan aiheuttamassa ihmisyyden alennustilassa ja kulttuurityhjiössä kaivattiin uutta uskoa humanistisiin arvoihin ja elämään." -- "Historiatietoisuus on ollut Kaltion voimavarana, joka on pitänyt lehden hengissä. Tästä aiheesta on päätoimittaja Tuomo Jämsä sanonut sattuvasti Kaltion numerossa 5/85: Jotkut pitävät menneisyyteen suuntautumista rappion oireena, tietynlaisena seniiliytenä. Käsitys on kuitenkin yksipuolinen. Tradition painottaminen erottaa Kaltion useimmista muista kulttuurilehdistä ja antaa sille omaa ilmettä."

Olisivatko lehden hallituksen jäsenet voineet pahastua siitä, että sarjakuvapiirtäjä manaa Suomen ylle kauheaa kohtaloa: "Vittu tulispa sota eikä kukaan auttais Suomea (niinkuin viimeksi) niin saisivat, mitä ansaitsevat"?

[Yksityiskohta Ville Rannan Kaltio -lehdessä julkaistusta sarjakuvasta.]

Tuli & Savu -lehden päätoimittaja Miia Toivio kirjoittaa:

"Ville Rannan sarjakuva on asiallinen, huumorin avulla sananvapaus-uskonnonkunnioittaminen -akselia älykkäästi pohtiva teos. Miten tämä voidaan käsittää vaaralliseksi ja jotakuta loukkaavaksi? Millä ajattelukapasiteetilla ovat varustettuja ne ihmiset, jotka päätoimittajan erottamiseen ovat päätyneet? Eivätkö he ymmärrä, että meidän pitää suojella sitä arvoa, ettei tarvitse pelätä suunsa avaamista."

En tiedä, millä tämä suuttuneiden ja pahastuneiden ihmisten keskinäinen vihanpito oikein sammutettaisi, niin, että maailma voisi palata normaaliin päiväjärjestykseen tappamaan toisiaan ihan muista syistä, mutta siitä olen samaa mieltä sarjakuvapiirtäjän ja erotetun päätoimittajan kanssa, että anteeksipyytely on aika lohdutonta. Mihin se tie vie?